Ähpöh. Mitä iloa on rauhasta, kun jo nyt on levoton olo, eikä keksi mitään tekemistä, kun Miira ei ole täällä? Mieli tekisi alkaa väsätä Putsin sivuja, varsinkin kun juuri katselin viimeisimpiä Miiran laittamia kuvia, mutta keskittymiskyky ei vielä ainakaan riitä siihen. Telkkaristakaan ei tule mitään :-/

Ehkä sittenkin jatkan lukemista... Llachlanin Glass Houses painettuna(kin) on kuitenkin sen verran hyvä. Toisaalta en tahtoisi lukea kirjaa kokonaan heti, vaan nauttia siitä hitaasti. Oi niitä aikoja, kun Llachlan vielä kirjoitti alkuperäistä nettiversiota ja nimikin oli Tender is the Night. Nettiversionkin nimi muuttui vielä ennen sen valmistumista Silent Legacyksi, mutta minulle tämä paras Xena-fanfic/über/über of an über tulee olemaan aina TitN :-)

Tästä tarinasta on muuten lähtöisin nettinickini (jae = Jae = Jacqueline Anna Elizabeth = toinen kirjan päähenkilöistä). Olisi kyllä pitänyt valita joku toinen nicki, en tajunnut silloin, että jae on tietysti jae (yleisin kysymys tuntemattomilta silloin muinoin chatissa oli "kuinka mones jae?" ARGH!).

Edelleen kotona kuumeessa. Kuume on kyllä laskenut eilisestä, joten vaikuttaisi siltä, ettei tästä tullutkaan kunnon flunssaa. Yskä kyllä on aika paha... tietyissä asennoissa kurkku rahisee niin ettei pysty nukkumaan. Viikonloppuna aion istua sisällä ja levätä, että varmasti parannun kunnolla.

Miira lähti tapaamaan siskoaan viikonlopuksi ja minä sain rauhan. Jääkaappi on täynnä ruokaa ja Filmifriikiltä tuli paketti tänään - Sormuksen ritarit Special Extended DVD Edition. Filmifriikin nettitilaus on kyllä kätevä, varsinkin jos maksaa suoraan nettipankilla. Vähän jäi vaivaamaan tilausvahvistuksen puute, sellainen on kyllä palvelussa olemassa mutta ei ainakaan minun kohdallani toiminut. Ehkä vaan typosin sähköpostiosoitteeni...

Tuhannes kävijä on parhaillaan sivuilla! Huh, kävijöitä on kyllä ollut reilusti enemmän mitä odotimme.

Aamulla kuumemittari näytti 38,5 astetta, mutta silti kävin töissä hoitamassa sen lupaamani homman. Ohjaajani varmaan ihmetteli, mitä minä siellä teen (niin kuin kaikki muutkin), vaikka en kuulemma näyttänytkään sairaalta. Sairas silti olen. En jaksa tehdä yhtään mitään, en edes roikkua koneella ja sitä minä yleensä jaksan tehdä aina, vaikka mikä olisi. Kuume laski vähän päivällä, kun nukuin, mutta edelleen se on siellä 38 asteen tienoilla.

Käkin vielä ylhäällä, vaikka pitäisi mennä nukkumaan. Minna on ollut sängyssä jo kauan, nukkunutkin jo hyvän aikaa. Kuumeessa... toivottavasti ei enää huomenna, kun töissä (työharjoittelussa) on jotain, josta ei kuulemma oikein voisi olla poissa. Minun työlistallani: tuntilistan palauttaminen, apteekkireissu (yskänlääkettä tuolle tautiselle) ja niitä tavallisia kotitöitä.

Pomo soitti yllättäen heti kymmenen jälkeen ja haki töihin – oli "vähän" kiire, enkä sitten joutunut menemään busseilla. Pakersin logojen ja kuvien kanssa puol kuuteen, ja vähän vaille kuudelta sain kyydin takaisin kotiin (kun pomokin lähti kotiinsa). Palvelu pelaa :-)

Taas näitä aamuja kun ei tahdo herätä ollenkaan. Puoliunessa eteisessä, kun Minna lähti, ja yhtä puoliunessa ensimmäisen tunnin sen jälkeen. Laitoin pannullisen teetä, luin maileja ja aamun uutiset ja sarjikset, mutta silmät seisoo päässä aina vaan eikä ajatus oikein luista. Aamupillerit unohdin keittiöön ja silmälasit ...jonnekin muualle.

mindy puhui eilen honottavista ja ässää sihauttelevista tyypeistä, ja sitä juttua lukiessa tuli mieleen se karmea kokemus bussissa joskus viime viikolla. Jos ette alun perinkään pidä tyypeistä, jotka honottavat tai narisevat, käyttävät "teiniässää" tai "Helsingin ässää" (sama asia), niin tässä on kaiken huippu: turkulaisittain puhuva teinipelle, jonka puheen nuotti nousee aina lauseen lopussa, ja jonka puheessa vilisee Helsingin ässiä ja slangisanoja! Siis voi hyvä luoja. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa – vai tukkia korvat. Tuli kannettavaa MD-soitinta ikävä.

Jooh, vaahtoaminen loppuu tähän. Lisää teetä ja sitten haen ne rillit.

Illalla siivousduunin "kenraaliharjoitus" ja paperien kirjoitus. Kaikki OK, ja esinainenkin vaikuttaa mukavalta. Eipä silti, ei sitä varmaan usein siellä näe ellei mene aikaisin töihin.

Kotiin Wikken kautta: ostettiin kaikkea hyvää iltapalaksi ja vastaisen varalle, ja kotona herkuteltiin. Alkupalaksi variaatio Minnan täällä mainitsemasta katkarapujutusta; tällä kertaa smetanalla. Ihan hyvää tuli, vaikka minä en pahemmin smetanasta perustakaan. Minna piti tästä enemmän kuin viimekertaisesta. Seuraavaksi tuhottiin kahteen pekkaan yksi grillattu broileri – murenaakaan ei jäänyt vaikka olinkin semmoista vähän toivonut. No, eipä haittaa; kyllä ruokaa piisaa. Ruokajuomaksi (ja jälkiruuaksi) siideripullo per nenä, Uppia tietty. Ahhh...

Vastailen vielä posteihin, lueskelen blogeja (kuinkas muuten) ja sitten pikku hiljaa petiin.

Haastattelu vaikutti jossain määrin lupaavalta. Jos tärppää, niin työt alkavat aikaisintaan ensi viikolla. Työmatka on aika pitkä, mutta ehkä pääsen johonkin kimppakyytiin mukaan. Joka tapauksessa tiedossa on aikaisia nousuja... plääh.

Olin taas tosi hannari. Puoliskon mainitsin jossain kohtaa ohimennen, mutta en sanonut (kun ei kysytty; puolustus tämäkin) että elän rekisteröidyssä parisuhteessa. En edes sanonut, että Minna oli pääsyy siihen, että muutin Turkuun. Hannari.

Leikin Putsin kuvilla ja koitan saada aikaiseksi jonkun kivan giffin nettisivukäyttöön. Semmoista varten kuva pitää syvätä, ja viiksikarvoista tulee aina ongelma: otetaanko ne mukaan vai ei (jos lopullinen kuva on pieni, niitä ei kuitenkaan näe)? Ja näyttääkö viiksetön robo ihan tyhmältä? No näyttää. Liittimien, työkalujen ja elektroniikkakoteloiden kuvien syväys on leikkiä tämän rinnalla... ja siitä vielä maksetaan.

Töissä on rauhallista, koska ohjaajamme on edelleen isyyslomalla ja ohjaajamme varamies, kohta vuoden täällä ollut sivari, on sairaana. Ei siis tarvitse keksiä itselleen järkevää tekemistä, kun tekemistä on jo siinä, että istuu ja odottaa käyttäjiä ongelmineen.

Päivän aluksi sain ratkaista "kinkkisen" ongelman - miksi isot kirjaimet tulevat pienellä ja pienet isolla? Katos, onkin CapsLock päällä. Hupsis. No henkilö, jolla tämä ongelma oli, ei todellakaan tiedä koneista mitään, mutta kyllä vähän nauratti.

Ai niin, sain Rekulta eilen sen hieronnan, vaikka olin melko varma, että rekuttelun vuoksi en sitä saisi. Rekku-koirankeksit ovat muuten suklaakaurakeksejä, minä ja kaverini annoimme niille tuollaisen nimen joskus vuosia sitten. En kyllä muista miksi, nehän ovat edelleen suurta herkkua.

Rekku – hmph. En mä halua olla mikään Rekku-koirankeksi... mutta Gaspode voisi olla ihan eri juttu.

Huomenna pitää mennä aamupäivällä työhaastatteluun ja illalla on toisen homman työsopimuksen allekirjoitus. Vapaa-ajanvietto-ongelmat taisivat ratketa (siis jos se haastattelu johtaa työn saantiin).

Sille, joka päätyi tänne etsimällä manga-kuvia: Anime Web Turnpike on linkkilista, josta varmaan löytyy... sitä kautta minäkin lopulta löysin ne "tarvitsemani" kuvat.

Luin juuri yhdeltä suomalaiselta lesbolistalta nimen rekisteröidyn parisuhteen puolisolle - rekku. Tässä olisikin oiva jatko Miiran perheen koirahenkisille lempinimille. Miira ei kyllä innostunut, mutta jos tarpeeksi rekuttelen, niin ehkä tahtooni taivutaan ;-)

Eka työpäivä takana ja jostain syystä hartiat ihan jumissa. Taitaa olla pöydän alle piilotetun monitorin syytä. Ei kiva, mutta ehkä tällä keinolla saa Rekulta hieronnan ennen nukkumaanmenoa...

Tänään appivanhemmat kävivät meillä, koska Minna halusi tehdä piimähyytelökakun muttei kehdannut tehdä sitä pelkästään itselleen. Sen visiitin jälkeen mentiin koko porukalla Minnan äidinäidin luo.

Olen tainnut saada sukulaisvierailuista nyt tarpeekseni – ainakin pariksi kuukaudeksi. Siis... ei minulla oikeastaan ole mitään niitä vastaan, mutta sukulaisvierailut eivät kuulu minun käsitykseeni mukavasta viikonlopusta. Onneksi oli tällä kertaa kirja mukana.

Taidan olla aika tylsä tyyppi.

Kolmas ja viimeinen kirje menossa; muutamat ihmiset tarkkailkoot postilaatikoitaan :-)

Äiti oli jättioravasta yhtä innostunut kuin pikkulapsi joulusta :-) Jättiorava oli tarkoitettu jo jouluksi, mutta Metsä-Tissue ei ollut varautunut kampanjansa suosioon ja ne loppuivat jo marraskuussa. Nyt vielä odotellaan pientä oravaa ja avaimenperää. Yhteensä kerättiin Miiran kanssa sukulaisten pienellä avustuksella vuoden aikana kaksi jättioravaa, kaksi pientä oravaa ja kaksi avaimenperää (eli yhteensä 192 oravamerkkiä, joka vastaa 192 nenäliinapakettia tai 96 vessa/talouspaperipakettia).

Lakivaliokunta on sitten taipumassa syrjivään kantaan uuden hedelmöityshoitolain kanssa :-/ Miksi tähän maahan kukaan (lesbo tai homo tai yksin elävä nainen) edes haluaisi hankkia lapsia, kun päättäjät haluavat toimillaan vain edistää syrjintää? Vaikka minullakin vauvakuume vaivaa, niin lapsentekohalut kyllä katosivat lopullisesti tämän uutisen lukiessani. Muutenkin olisi hyvä, että perheen sisäinen adoptio olisi mahdollista ennen kuin lapsen saisi. Ja tuskin perheen sisäinen adoptio menee läpi sinä aikana, kun minä olen sukukypsä :-/

No jos haluaa edes kuvitella voivansa muuttaa asioita, pitää vain äänestää ja toivoa, että sillä olisi jotain merkitystä.

Käytiin illalla vaihteeksi appivanhempien luona. Jostain syystä minä en oikein viihdy siellä; ikävystyn aina puolikuoliaaksi tai muutun kärsimättömäksi (ihan kuin pitäisi heti päästä kiireellä takaisin kotiin). Myöhemmin tänä iltana mietin, miksi en halua olla siellä ja keksin kaksi mahdollista syytä. Appiukon kontrollifriikkiys – muistuttaa Minnan vastaavaa, mutta tämä on siisteysintoilua – ja kirjahyllyn pienuus voivat hyvinkin olla ne ratkaisevat syyt.

Monien muiden ihmisten luota voi kirjahyllystä löytää aina jotain kiinnostavaa, mutta ne "monet muut" ovatkin ihmisiä, joilla on paljon kirjoja. Ja tämä lukutoukka jotenkin aina päätyy sinne... kirjahyllyjen lähelle. Siisteysintoilijan läheisyydessä minä taas alan hermoilla; pelkään sotkevani paikkoja pelkällä olemisellani (mahdollisesti hikiset sukat, istumapaikan valinta, vaate josta voi lähteä nukkaa...) ja viihtyvyys on tiessään.

Tänään (tai siis eilen) kaikki sujui kuitenkin hyvin. Kummallista. Vietiin Minnan äidille myöhästynyt joululahja, Serlan jättiorava, ja syötiin vähän iltapalaa. Oleiltiin, juteltiin... ja oli ihan mukavaa. Tuotiin kotiin pari lehteä ja pala palvikinkkua; huomenillalla tehdään pastasalaattia!

Ensimmäinen kirje on muuten kirjoitettu. Lisää huomenna, jos inspis vain jatkuu.

Kaikki hommat hoidettu kunnialla kotiin ja koulukin on oikeastaan nyt sitten ohi, ainakin jos ajatellaan tavallisia luokkatunteja. Sitä yhden kurssin loppua keväällä harjoittelun jälkeen ei oikein voi kutsua kouluksi :-D Vielä kun tietäisi mitä koulun jälkeen aikoo tehdä. Ahdistaa jo ajatuskin niistä kaikista sukulaisten ja muiden tuttavien kyselyistä, joita kevään aikana saa kuulla kyllästymiseen asti (itse asiassa olen jo nyt aika kypsä niihin, töissä ja koulussa kun niistä on jauhettu ihan tarpeeksi).

Putsille hankittiin tänään juoksupyörä ja kun se tajusi, mistä siinä on kyse, se villiintyi täysin. Päätettiin sitten Miiran kanssa, että Putsille annetaan juoksupyörä vain sen leikkikopassa ja meidän valvovien silmien alla.. ne kuperkeikat, joita Putsi jo nyt teki, näytti välillä aika hurjilta. Eilen tuli muuten lisää aivan ihania kuvia Putsista ja Miira on luvannut niitä skannailla viikonlopun aikana.

Tänään käytiin myös verotoimistossa hakemassa Miiralle uusi verokortti. Minä olin tehnyt laskelmat valmiiksi ja Miiran istuessa vieressä kerroin kaikki tarvittavat tiedot virkailijalle. Miira yritti alkuun itse hoitaa asiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun ei tajua, niin ei tajua. Kyselin sitten siitä verotuskunta-asiasta ja tämä erittäin mukava virkailja kertoi, että heillä (lähinnä siis koneilla) on ollut enemmänkin ongelmia rekisteröityjen parisuhteiden kanssa, mutta asialla ei ole mitään merkitystä, kunhan vain äyri on oikein. Ja sehän on.

Oli taas mukava huomata, että palvelu pelaa, vaikka onkin lesboparista kyse. Ja asiat tehtiin niin kuin minä halusin, vaikkei se välttämättä virkailijan mielestä ollut järkevin tapa.

Sarjassamme Tosi typerää ajanvietettä: etsin anime- ja manga-kuvia pitkin nettiä, koska huomasin, että pari tallessa olevaa kuvaa on resoluutioltaan isoja! Näyttivät printattuina niin siisteiltä, että heti piti etsiä lisää... Ei muuten löytynyt; kärsivällisyys loppui aika pian, kun selattavia sivuja oli niin pirusti ja kuvat järjestään 72 dpi.

Nyt odottelen yhtä logoa maililla, ja kunhan se on toimitettu perille, on urakkani ohi – kunnes pomo taas suuressa viisaudessaan soittaa ja kutsuu jatkamaan. Pakkasin jo kasan kuvia (ja pari fonttia) zipeiksi ja otan ne mukaani kotiin – omianipa ovat.

Eilen ei sitten saatu mitään aikaan. Väsymys painoi ja mentiin epänormaalin aikaisin nukkumaan (ennen puoli kymmentä!). Tämä siitäkin huolimatta, että Minna oli juuri hakenut postista Baffinilta tulleen kirjan Glass Houses (kirjoittaja Ciaran Llachlan Leavitt), jota on odotettu pitkään ja hartaasti. Se piti ostaa jo aikaisemmin, mutta oltiin kai kumpikin liian saamattomia. Nyt odotan vain kotiinpääsyä, että voisin aloittaa lukemisen... vaikka olohuoneen pöydällä on kaksi muuta keskeneräistä kirjaa.

Tänään työlistalla:

• pyykkiä
  
• siivousta ja raivausta (kamaa on levällään joka paikassa)
  
• kauppareissu (peruselintarvikkeita kuten soijakastiketta puuttuu)
  
• jotain muuta, mitä mä en juuri nyt muista
  

Taas on ollut hillitön kasa kuvia työstettävänä – jouduin kellariin kuvaamaan kahteen eri otteeseen, ja kun olin lounaalla (kuppisoppaa), tuotiin pöydälle vielä yksi esine kuvattavaksi. Ei hetken rauhaa.

Nyt alkaa homma olla valmis ja ehdin jopa lukea mailit (ja vastaillakin niihin).

1.2. olisi Helsingissä naisten Glamour-bileet. Kiinnostaisi mennä, kuten tavallista, mutta ongelma on aina sama: "daami" tai siis sen puute. Tietty omistan varusteet, joissa voisin itse mennä "daamina", mutta en sittenkään saa ketään mukaani – tai no, ainakaan ketään jonka haluaisin. Vaihtoehtoja on nimittäin kaksi, Minna ja Piski, eikä kumpikaan lähde. Toisaalta (*puolustelua*) siellä on tänä vuonna joku sellainen esiintyjä, josta en pahemmin perusta, mutta kunnon pukubileet olisi kiva kokea joka tapauksessa... siis pukubileet ilman pingottamista (pingotettuja on ollut – niiden jatkoilla alkaa vasta olla kunnolla hauskaa).

Iltapuvussa tunnen olevani enemmän dragissa kuin liituraitapuvussa ja tekoviiksissä, eli perinteiset pukubileet ovat minulle epätavallinen juttu. Hame ei koskaan tunnu "omalta" vaatteelta, jossa liikkuisin luontevasti.

Kuulokkeissa soi: Apulanta - Syitä ja seurauksia, levy 2

En sitten saanutkaan unta, joten olen väsännyt viimeiset kaksi tuntia yrityksemme budjettia. Piti vähän muokkailla myyntituloja uuteen uskoon, koska toiminta olisi mennyt tappiolle muuten.. onneksi tätä yritystä ei koskaan perusteta, ainakaan näillä laskelmilla :-D

Kuulokkeissa soiva Apulannan levy on pikkusiskon levyhyllystä. Huomasin viimeksi kotona käydessäni, että pikkusiskolla on melkein koko levyhylly täynnä sellaisia levyjä, joita minä en ole kuullut, mutta jotka todellakin kuuluisivat yleissivistykseeni. Nyt harmittaa, etten ole aikaisemmin lainannut Apulantaa pikkusiskolta - niillähän on muitakin hyviä biisejä kuin Käännä se pois!

HIMmeliä en taida uskaltaa lainata ollenkaan, jos vaikka pitäisinkin niiden levyistä. Siinähän menisi itsekunnioitus!

Tämä viikko on tappoviikko. Koulun lisäksi iltatyöt, kolmet kokeet ja sitten vielä se yksi yritysprojekti, jonka budjetti on harteillani ja jonka tietysti pitäisi olla torstaiksi valmis. Vielä kun ehtisi tehdä sen jossain välissä!

Nyt nukkumaan, niin on ehkä mahdollista, että huomenna illalla jaksaisi koulun ja töiden jälkeen tehdä jotain muutakin kuin tuijottaa ruutua huvin vuoksi.

Tänään olikin töitä niin paljon, ettei kunnon ruokista ehtinyt pitää. Pusasin kuvia niin että sain silmäni kipeiksi ja päänsäryn vielä kaupan päälle. Nyt kun pitäisi raportoida, ei ajatus luista ollenkaan (Minnakin joutui kaivamaan kuulumiset esille, kun yleensä pälätän ihan vapaaehtoisesti enemmän kuin tarvitsisi). Mä haluan vain nukkua... siitäkin huolimatta, että eilen illalla mentiin nukkumaan ennen puoli yhtätoista ja aamulla herättiin seitsemältä.

Tämän verran ehdin kuitenkin tehdä kivaa töissä: ruutukaappaus työpöydästä (siis koneen). Samalla se on todistus faniudestani :-)

Sain mailia tänään: kuvitukset kelpasivat ja kaikki on niiden osalta kunnossa. Nyt kun jostain tulisi inspiraatio piirtää lisää – tarvitaan arkistopiirroksia ja muutamia muita "varalle" ja yleiseen käyttöön. Voisin sitten pyytää vanhoja tuhruja (monta kertaa käytettyjä ja/tai muuten vanhentuneita) takaisin ja arkistoida ne itse. Vaikka paremmassa tallessa ne toimistolla ovat: jos kyllästyn katsomaan niitä, saatan heittää ne paperinkeräykseen sen enempiä murehtimatta.

Mustille pitäisi soittaa vielä tänä iltana ja puhua Helsinkiin menosta. Piskin kanssa kaikki on selvää, mutta "mommy dearest" ei vielä tiedä suunnitelmista mitään (kai?). Ja minä kun aion majoittautuakin vanhempieni nurkkiin...

Taitaa käydä niin, että kirjeiden kirjoitus siirtyy hamaan tulevaisuuteen – hyvällä tuurilla huomiseen, mutta todennäköisemmin viikonloppuun. Höhpöh.

Nakitus tuli vartti sen jälkeen, kun lähetin edellisen tekstin. Nyt tekemistä taas riittää.

Puolet työpäivästä meni pelkkään surffailuun, mailien, blogien ja muun lukemiseen, kun porukka ei uskonut, että voisin ottaa nakituksen vastaan. "Mut sullahan on noita muita vielä tehtävänä..." Joojoo, mutta odotan, että tulee kuvia tai kuvattavaa – siihen asti viilailin paria vanhempaa kuvaa (joissa ei kauan mennyt). Jokohan ne kohta nakittaisivat? Odotan vastausta mailiini.

Taas (mihin tämä blogiaddiktio päättyy?) löytyi uusi blogi seurattavaksi, ja tällä tyypillä on kotisivuillaan lisäksi huippuhienoja fotoja! Että jotkut osaa... Ihan tavallisista esineistä ja asioista voi ottaa upeita kuvia, jos näkemystä on. Ja Eduliksella selvästikin on. *nostaa hattua*

Tein sitten töissä yhden "kirjepaperin", vaikka jälki onkin semmoista, että tuskin käytän sitä koskaan. Lisäksi leikin taas fonteilla, tuloksena otsikoita, joita voi ehkä käyttää nettisivuilla joskus.

Ne vapaaehtoishommat (kuvitukset) on nyt tehty ja lähetetty eteenpäin, ja kohta alkaisi olla nukkumaanmenoaika. Pikkupeto (Putsi) pitää vielä ruokkia ja sen juomavesi vaihtaa, omat romppeet laittaa valmiiksi aamua varten ja sitten vielä ottaa pillerit.

Kuvituspiirrosten kanssa leikkiessä tuli taas narsistinen idea tehdä kirjepapereita omilla kuvituksilla – ei siihen tarvittaisi kuin printteri. Mutta kuten tavallista, jossain vaiheessa peliin puuttuu Saamattomuus kaverinsa Itsekritiikin kanssa. Itsekritiikki valittaa, että millaisena itserakkaana tyyppinä niiden kirjeiden saajat sitten pitäisivät minua (puhumattakaan siitä, etteivät ne piirrokset nyt niin hyviä ole), ja Saamattomuus muistuttaa monesta muusta jutusta mitä pitäisi tehdä, kirjeistä, joita pitäisi kirjoittaa ilmankin moisia kommervenkkejä... ja sanoo, etten minä kuitenkaan saa mitään aikaiseksi, vaikka olisikin printteri käytettävissä. Eikä juuri nyt ole.

Minna tuli juuri kotiin pikku kävelyltään. Oli tuulettumassa ja herättelemässä itseään ja aikoo nyt jatkaa töitä. Minä menen petiin ja kirjoitan ne kirjeet huomenna.

Kuulokkeissa tällä hetkellä: The Eagles - The Very Best of the Eagles

Olen väsäillyt tänään yritysprojektimme kotisivuja ja ne ovat aika hyvällä mallilla nyt (tietenkin sisällöstä puuttuu ainoastaan ne osat, jotka minun pitäisi tehdä - tyy-pil-lis-tä!). Deadline on ensi viikolla ja tekemäni sivut oikeastaan liittyvät kahteen kurssiin - sisältö tehdään yrityskurssilla ja nettiin sivut pitää laittaa, jotta äikänkurssin yksi osa-alue on tehty (äikänopea ei kyllä yhtään kiinnosta koodi, ainoastaan se sisältö - älkää kysykö, miksi tällainen järjestely, kukaan ei halua, että aloitan tästä aiheesta).

Aah, Hotel California :-)

Vauvakuumeesta taas. Vaikka minä lapsen haluaisinkin, en kyllä välttämättä lasta kuitenkaan haluaisi (ota tuosta nyt selvää). Jos olisin hetero ja parisuhteessa (tai edes seksisuhteessa), niin sitten olisin jo raskaana, mutta tässä suhteessa ei raskaaksi hankkiutuminen niin vaan onnistukaan, vaikka kuinka Miiran kanssa yrittäisimme luonnollisella tavalla ;-) En väitä, että lapsenteko heterosuhteissakaan aina helposti onnistuisi, mutta ainakin biologiset edellytykset on olemassa.

Onhan minulla jo isäehdokas, jota kosiskelin hankkeeseen jo aiemmin, mutta silloin hän totesi, että haluaa hankkia lapsensa tulevan vaimonsa kanssa (jos sellaisen joskus löytäisi). Nyt isäehdokkaani on onneksi huomannut, ettei heterous olekaan hänen juttunsa (jes!) ja asia on uudelleen tapetilla. Katsotaan nyt, mitä hän päättää tällä kertaa. Vaikka hän päättäisi lähteä projektiin mukaan, en usko, että siihen ryhdyttäisiin vielä parin vuoden sisällä. Täytyy pehmittää Miiraa ensin kunnolla ;-)

Nyt tekemään ruokaa vaimolle, joka raataa tahollaan vapaaehtoishommien parissa.

No höh, nyt toi yks *osoittaa peukalolla* ehti sanoa lähes kaiken tästä päivästä.

Minä olen tänään päässyt liimailemaan rillejä ja paistamaan pihvejä. Työntäyteinen päivä :-D Liimailu tuli siitä, että kun Minna tuli herättelemään minua, hän rojautti päänsä minun tyynylleni (tullakseen pussailemaan) ja onnistui siinä sitten rikkomaan silmälasiensa sangan (nivelen kohdalta; osa sankaa poksahti pois paikoiltaan). Onneksi talossa on Super-Epoxya. Nyt sangat toimivat taas ja ne voi kääntääkin – en siis onnistunut liimaamaan niveltä umpeen. Hyvä minä!

Pihvien paisto taas on tässä huushollissa minun hommani. Jopa Musti (=äitini) myöntää, että paistan sisäfilepihvit paremmin kuin hän, ja se on jotain se.

Nyt ollaan kumpikin (minä ja Minna siis) hilpeitä, johtuu juomista, hyvästä keskusteluseurasta netissä ja ruuan aiheuttamasta mukavasta olosta... mutta lisään tähän vielä ennen poistumistani, että minulla ei todellakaan ole vauvakuumetta! Tulihan tämä nyt selväksi? Hyvä.

Koulukaverini olivat ihan järkyttyneitä, kun selitin, että minulla on vauvakuume. Eivät he tainneet pahemmin järkyttyä vauvakuumeestä lespouteni vuoksi, vaan siksi, että minä ylipäänsä haluaisin lapsia. He tajusivat, että olen tosissani, kun aloin selittää nimivaihtoehtoja lapsellemme. Olen nyt vakuuttunut siitä, että haluan lapsemme etunimeksi Piin. Tähän on yksi erittäin hyvä syy - Pii on mielestäni sukupuoleton (koulukavereideni mielestä Pii kyllä on enemmän naisen nimi, koska siitä tulee mieleen Piia, en yhdy heidän näkemykseensä).

Tämä tuli mieleen viimeisimmän Tiede-lehden välissä tulleesta julisteesta, joka on nyt seinällämme - 10 000 piin desimaalia.

Sorruttiin syömään tänäänkin sisäfilepihvit ranskisten ja valkosipulivoin kera. Juomana tietty punkkua (Palacio del Conde Reserva, melkein ainoa punkku, jota juon). Alkupalaksi tein köyhän lespon katkarapukimaran: yksi keskikokoinen salottisipuli, tilliä, katkarapuja, purkki ranskankermaa (Miira ei tykkää smetanasta) ja vähän sitruunamehua mausteeks. Tuli hyvää :-) Lisukkeena perunaa ja munaa, juomana uudesta vuodesta jäänyt Elysèe Arctic. Jälkiruoaksi juustonmakuisia nachoja.

Ruoanlaitto yhdessä on kyllä tosi kivaa, mutta ei tällä taloudellisella tilanteella kuulu syödä näin. No ensi viikolla syödään sitten vain nuudeleita, kuppisoppaa ja varrasleipää. Iloisena asiana kuitenkin mainittakoon, että pakastelokeromme on nyt täyteen ahdettu ja taloudellinen ahdinko saa tulla, koska ruokaa löytyy talosta.

Pratchettin lukeminen jäi tänä iltana vähiin, kun järkytyin lievää pahemmin yläkerrasta tulevan metelin takia. Keskittymiskyky katosi kokonaan, kun tavanomaisen huudon ja raivoamisen sijaan kuuluikin... hui, seksiin *punastus* liittyvää ääntelyä. Joko Taistelevat Virtaset ovat sovussa tai sitten sillä muijalla oli joku toinen ;-)

Ei se onneksi kestänyt kauan, ja sitäpaitsi poistuin olohuoneesta, johon kuului parhaiten. Huh huh.

Ja nyt – nukkumaan. Silmäluomet alkavat tuntua vähän liian raskailta. Minna meni jo näyttämään esimerkkiä nukkumisessa.

Olipa taas kiva saada napa irti selkärangasta (sikäli kuin se joskus siellä on ollut)... alkaneen viikonlopun kunniaksi syötiin sisäfilepihvit valkosipulivoilla höystettynä. Pihviliha on peräisin Minnan töistä (henkilökuntahintaan ja silleen); jotain hyötyä siitäkin puljusta... Ranskanperunoita lisukkeeksi ja punkkua kyytipojaksi. Loput pullosta säästettiin huomiseksi, kun Minna ehdotti että otettaisi uusiksi – sama satsi huomenna. Ja mullehan sopii! Lihanhimo on parantumaton.

Nyt ei vain ole mitään ruuansulatusjuomaksi sopivaa... söin sitten jälkiruuaksi pari viskitäytteistä suklaakonvehtia; hätä ei lue lakia.

Illan ohjelmaan on kuulunut myös pyykinpesua, Putsin ulkoilutusta leikkilaatikossaan ja netissä roikkumista. Ja vajaan puolen tunnin kuluttua SVT:ltä Så ska det låta, joka jatkuu taas tauon jälkeen! Suomalaista versiota, Bumtsibumia ei olla katsottu enää aikoihin, ruotsalaiset tekevät sen niin paljon paremmin. Ja Peter Harryson on loistava! Ei mitään naminamia...

Ihanaa, viikonloppu on alkanut jo pari tuntia sitten :-)

Sain tänään laitettua paperille päässä pyörineitä lopputyöajatuksia ja hieman mietittyä jo sisällysluetteloa ja nyt tuntuukin, että ehkä sen lopputyön tekemisestä ei tulekaan niin kamalaa. Olen varmasti väärässä, mutta on kiva, etten ihan vielä panikoi sen vuoksi. Ohjaavat opettajatkin pitävät kovasti aiheestani, niin siltä suunnalta ei tule enää vastustusta.

Enää viikko koulua ja sitten työssäoppimaan (idioottimainen termi, mutta ei onneksi minun keksintöni). Vaikka töissä on rankempaa kuin koulussa, niin töissä on paljon mukavampaa. Kahvitauot, ruokatauot, sähköpostitauot... ja ehkä joskus jotain pientä neuvontaa käyttäjille :-)

No nyt on yleisön (tai siis Piskin ;-) pyynnöstä vieraskirja.. eli siitä sitten vaan terrorisoimaan. Tissikuvia peliin!! Ai mutta prkl, mehän otettiin se ominaisuus pois käytöstä.

Kaapista ulostautumisesta edelleen: En minäkään nyt riemusta vinkuen heti ensi näkemällä töissä ole kertonut, että satun olemaan lesbo. Kyllä se on tapahtunut aina joko olosuhteiden pakosta tai sitten siitä, etten ole enää jaksanut selittää kiertäen ja kautta rantain asioista. Enkä ole tainnut koskaan sanoa suoraan olevani lesbo. Kyllä se on aina mennyt niin, että on jotain tuosta vaimonketaleesta joutunut sanomaan. Ei Miiraa kovin kauaa jaksa muka poikaystävänäkään kuvioissa pyörittää.

Tylsä työpäivä, suurin osa ajasta kuluu erilaisia juttuja odotellessa – juttuja, jotka eivät juuri riipu minusta. Siispä selailen blogeja (mm. systerin arkistoja) ja muita sivuja, silläkin uhalla että joku näkee. Minoon kapinallinen. Nih.

Minnan eiliseen kirjoitukseen viitaten: minä olen ja aion vastakin pysyä kaapissa, mitä työpaikkoihin tulee. Tässä nykyisessä paikassa ei tulisi mieleenkään tulla ulos, ilmapiiri on vähän sellainen. Toimialapalvelu on toinen juttu; sen porukka tuntuu ihan mukavalta ja fiksulta, joten jos asia joskus tulee esille (kysyvät vaikka puolison tietoja tms.), niin kerron totuuden kiertelemättä. Saatan erehtyä kummankin firman kohdalla, mutta en pidä sitä todennäköisenä.

Jaha, odotus päättyi ainakin hetkeksi. Takaisin hommiin.

Ääk! Joku on lisännyt meidät Pinserin blogilistaan! Se en ollut minä! "Syyllinen" ilmoittautukoon! Siis... olihan se suunnitelmissa, mutta ei vielä.

Tammikuinen vesisade Suomessa on jotain niin ärsyttävää, etteivät sanat riitä kertomaan. Lähes joka vuosihan sitä tapahtuu, mutta silti. *jupinaamutinaa* En tykkää yhtään. Oikea talvi kelpaa kyllä, jos lämpötila ei laske ihan älyttömiin lukemiin – mutta sellaisestakin on jo saatu kärsiä tänä talvena. Ja nyt toinen äärimmäisyys. Höhpöh.

Eilen töitä, tänään töitä, huomenna töitä. Ja kun olisi oikeasti hommia tosi paljon kotonakin - kouluun ja kodin ylläpitoon liittyviä. Ollapa vielä niin nuori, että jaksaisi koko viikon vain muutaman tunnin yöunilla ja sitten viikonloppuna maksaisi univelat.

Tänään töissä juttelin taas kerran Åbo Svenska Teaternin taannoisesta Rocky Horror Show:sta työkaverini (yli kuusikymppinen nainen) kanssa. Hän yllättäen piti Rockysta todella paljon ja harmittelee edelleen kovasti, kun ei ehtinyt käydä sitä toistamiseen katsomassa. Mehän Miiran kanssa kävimme kaksi kertaa - kerran keväällä ja sitten syksyn viimeisessä näytöksessä. Loistava tunnelma molemmissa. Mutta siis asiaan (ai mitä asiaa tässä höpinässä muka on?), tämä rouva tietää, että olen lesbo, eikä hänellä ole mitään ongelmia asian kanssa. Muille työkavereille en kyllä mielelläni asiasta mainitse, ellei ole ihan pakko. Kyllä sen päältä näkee, jos vaan osaa katsoa.

Miira kertoi juuri, että olimme olleet Miken kanssa samassa näytöksessä keväällä. Maailma on pieni :-D

FrontPagen HTML on siivotonta!

Teemme ryhmässä projektia koulussa ja ryhmän kaksi muuta jäsentä halusivat ehdottomasti tehdä HTML:n FrontPagella ja koska minua ei hirveästi innostanut koodata sivuja yksin, niin suostuin. Tänään olen sitten siistinyt koodia, jotta sivut edes toimisivat netissä (ne kun ei tosiaankaan kunnolla toimineet, kun ne julkaisin). Toisaalta on kyllä ihan kiva vain korjailla koodia sen sijaan että kirjoittaisin kaiken. Pääseehän siinä helpommalla (mielenrauha kyllä voi järkkyä, mutta ketä se kiinnostaa ;-).

Tänään (tai siis eilen, kellohan on jo yli puolenyön) oli kolmanneksi viimeinen siivouskeikka ennen taukoa. Miira tulee sijaisekseni kolmeksi kuukaudeksi, kun raadan työssäoppimisen, lopputyön ja toisen iltatyöni kanssa. On ihanaa, että on noin uhrautuvainen vaimo :-) Vielä kun jostain löytäisi oikeita töitä ennen kuin koulu päättyy... saahan sitä haaveilla.

Lumimyrsky raivoaa ulkona, minulla on hitonmoinen kiire sisällä, eikä väsymys häipynyt vieläkään. Käytin hyväkseni liukuvaa työaikaa ja tulin töihin vasta yhdeksäksi, mutta tunnin lisäuni ei tuntunut auttavan. Palelen kahdestakin syystä: väsymyksestä ja siitä, että ikkunan raosta puhaltaa kylmää ilmaa suoraan hiirikädelle ja kaikelle muullekin samalla korkeudella olevalle.

Vastapainoksi kurjalle ololle – lista hyvistä jutuista:

• olen nyt HG:n jäsen
  
• pomo vaikuttaa tyytyväiseltä työni tuloksiin
  
• olen pääsemässä pelaamaan ihan oikeita roolipelejä (pitkästä aikaa!)
  
• työpaikan automaatista saa hyvää kaakaota

Koin tänään koulussa lievän järkytyksen, kun menin katsomaan yhtä seuraamistani blogeista (crawling from the wreckage) - meik oli päivittänyt linkkilistaansa ja lisännyt provon sinne! Eihän tästä ole kerrottu kuin neljälle ihmiselle :-D No sillä on varmasti suuri merkitys, että olemme linkittäneet meikin blogiin ja joku on sitten tämän blogin kautta mennyt sinne.

Mertenin ja meikin blogit (nuo kaksi linkkiä tuossa oikealla Piskin alla) ovat kyllä syypäitä tämän blogin syntyyn. Nehän aiheuttivat blogiaddiktioni ja sitten tartutin sen Miiraan ja Miira synnytti tämän.

...synnyttämisestä tuleekin mieleen ihan toinen lesboelämään liittyvä juttu, mutta ehkä paneudun siihen joskus toiste.

Huonosti nukutun yön jälkeen nukuin aamulla tunnin verran liikaa, mutta kun pistin vauhtia itseeni, ehdin töihin vain vartin myöhässä. Tekemistä piisasikin sitten niin paljon, että hyvä kun ehdin syödä... ja kun kello tuli neljä, pakersin edelleen täysillä. Onneksi huomasin katsoa kelloa vain muutamaa minuuttia yli neljän!

Vauhdilla kotiin, syömään ja kohta taas liikkeelle – menen Henkan kanssa HG:n kokoukseen. Tarkoitus on liittyä kannatusjäseneksi; pääsen sitten siipeilemään Minnan, Henkan ja muiden vinoviettisten opiskelijoiden mukana eri tapahtumiin, ja vielä hyvällä omallatunnolla.

Yhteys pätkii. Tyypillistä: just kun pitäis saada hommat nopeasti luetuiks, niin jumiitahmaapätkii. We are not amused.

Tylsä iltapäivä ja ilta. Tiskausta, pyykkäämistä, päämäärätöntä netissä roikkumista ja yhtä päämäärätöntä TV:n tuijottelua (onneksi VH1:ltä tuli yksi hyvä kappale kesken kaiken kanavapujottelun – Pink Floydin Learning to Fly), vähän lukemista ja melkein kirjoittamaan ryhtymistä. Lasketaankohan kirjoittamiseksi se, että leikin fonttien kanssa?

Ei tämä oikeastaan kamalan tylsää ole. Ja tulihan telkasta Buffy, jakso New Moon Rising, joka käsittelee aika hyviä juttuja ja joka loppuu... tosi kivasti *huokaus* :-)

Puoli kymmenen maissa ulkoilutettiin Putsia leikkilaatikossa. Tarjolla oli myös hiekkakylpy, jolle oli taas käyttöä. Putsin kesytys jatkuu: se suostui taas ottamaan ruokaa sormista (tosin näykkäisi ensin väärää sormea, mutta huomasi virheensä nopeasti – ei edes sattunut). Muutenkin sormet olivat siitä kiinnostavia, ei pelottavia asioita. Ei se silti vielä suvaitse silittelyä, mutta eipä sitä kannata odottaakaan.

Iltapalaksi jotain epäterveellistä mutta hyvää: ranskalaisia perunoita.

Eilisilta oli onnistunut tylsyydestä huolimatta. Paikoillaan istuminen johtaa aina tylsyyteen, mutta en halua mennä tanssimaan. Tanssimaan uskaltaudun menemään vasta, kun alkoholinkierrossa on tarpeeksi vähän verta, mutta en halua olla humalassa, kun tiedän millaista tuskaa se aiheuttaa. Tuska tässä tapauksessa ei ole krapula, minullahan ei ole koskaan ollut krapulaa. Eihän krapula ehdi tulla, jos oksentaa kaiken pois ennen krapulan mahdollista tulemista.

Ärsyttää, kun en vaan mene lattialle ja hytky siellä mieleni mukaan (lue: tanssi). Eihän siellä muutkaan mitään huipputanssijoita ole! Nuokuin puolet ajasta, koska minulla oli tylsää. Jos olisin mennyt tanssimaan, minulla olisi ainakin veri kiertänyt, kun olisin hytkynyt muiden joukossa. Toisaalta DJ ei ollut minun makuuni, ehkä jos ABBAa ja muita gay-klassikoita olisi ollut enemmän, niin mitä tahansa olisi voinut tapahtua. ABBAlla tarkoitan sitten originaalia ABBAa, ei covereita! (Erasurea ei lasketa varsinaiseksi coveriksi - Lay All Your Love on Me Erasuren versionahan oli klassikko jo syntyessään).

Sain Miirankin suostumaan kahteen hitaaseen, mutta ei tullut yhtäkään sellaista biisiä, joiden aikana olisin itse halunnut mennä nojailemaan tanssilattialle. Todella säälittäviä musavalintoja. Missä DJ Hani on, kun häntä kipeimmin tarvitaan? Hanihan on ainoa, joka on saanut Miiran tanssimaan julkisesti bileissä (Miiralta ei kyllä paljon kyselty ja siksi se taisi onnistuakin *virn*). No onpahan kaksi hidasta takataskussa, kun seuraavan kerran jonnekin ulos lähdetään. Miiran kannattaa siis varoa - ei sitä tiedä, mitä voi joutua tekemään julkisesti kaiken kansan edessä (odottelen meinaan kutsua ensi vuoden Linnan juhliin, toivossa on hyvä elää).

Nyt olen sitten taas TuSetan kannatusjäsen. Kaverini mukaan kannatusjäsenyys on tuottavampaa yhdistykselle, koska varsinaisen jäsenen Z-lehti vie liikaa jäsenmaksusta. No vaimo saa olla varsinainen jäsen ja minä saan paremman omantunnon olemalla "kannattavampi" ja silti pääsen lukemaan lehden kotona.

Jaksoi se... ja minä myös. Istuttiin pilkkuun asti, ja lähdettiin yhdessä Henkan ja Tinken (meille uusi tuttavuus) kanssa kotiin päin. Matkalla poikettiin syömään roskaruokaa, eikä taksijonossa seisoskelu syöden (grillin ulkopuolella) ollut ollenkaan ikävää.

Bileissä oli kyllä ihan mukavaa. DJ olisi voinut soittaa parempaakin musiikkia, mutta tanssijoiden määrästä päätellen typerä jumputus upposi porukkaan parhaiten. Loppubiiseinä oli tosin Marilynin "I Wanna Be Loved by You" ja jonkun toisen (ei kuulostanut Nat "King" Colelta) "Unforgettable". Hauskaa. Bongattiin paikalta naapuri, pari tuttua (lähinnä Henkan kavereita) ja tyyppi, joka oli edellisellä kerralla tapellut oikein olan takaa. Tällä kertaa se näytti osaavan olla ihmisiksi, vaikka jotain lesbodraamaa niiden pöydässä taas näyteltiinkin.

Tänä "aamuna" herättiin vasta vähän vaille kahdelta. Osasyynä oli varmaan se, ettei maltettu heti mennä nukkumaan, vaan piti tsekata mailit ja kaikkea vielä sitä ennen... kunnon addiktit.

Ou jee! Ollaan nyt sitten lähdössä homoilemaan Säätämölle. Punkkua lasissa ja kohta lähtee osa hiuksista. Vaikka onkin jo naimisissa (eli ei tarvitse aktiivisesti etsiä naista *virn*), pitää silti laittaa hiukset kuntoon. On erittäin homoa laittaa hiukset kuntoon ennen kuin lähtee bileisiin, mutta lesbot on kyllä siinä mielessä samanlaisia. Tukka hyvin, elämä paremmassa mallissa.

Vielä kun jaksaisin valvoa kymmentä pidempään, niin kaikki olisi loistavasti tämän illan suhteen. Fak jee.

Henkka kävi; tarvitsi taas hiusten trimmausta iltaa varten. Juotiin mukilliset teetä trimmauksen jälkeen, ja Henkka kertoi mm. nähneensä villejä unia, joissa "lääppi" erinäisten ihmisten kanssa. Tee oli mennä väärään kurkkuun, kun johtopäätös kuului: "Mä oon unilumppu!"

Saatetaan tavata illalla taas, riippuu siitä, tuleeko Henkka meille etkoille... ja lähdetäänkö mekin bileisiin. Mieli tekisi, kun ei olla taaskaan aikoihin oltu. Samalla voisin liittyä jäseneksi Tusetaan (ja Minna kannatusjäseneksi vuoden tauon jälkeen), että Z-lehden tulo jatkuisi ja pääsisi bileisiin alennetulla hinnalla. Se lehti on aika tärkeä, ja muutenkin... pitäähän nyt paikallista järjestöä kannattaa.

Nörttien ja vanhusten perjantai-iltaa: Minna otti torkut, minä roikun netissä (mm. lukemassa muiden blogeja). Ei biletystä, ei ryyppäämistä, vain TV-ohjelmien odottelua ja laiskanpulskeaa oleilua.

Mutta kun netissä on kivaa, eikä siellä (toisin kuin keskustassa tai – hyi yök – lähikuppiloissa) tarvitse sietää känniääliöiden seuraa; kotona on lämmintä, mukavaa ja juuri ne, joiden kanssa haluan olla.

Jos silti panisi elämän risaiseksi ja korkkaisi edes siiderin?

Ärrinmurrin!!

Rekisteröity parisuhde aiheuttaa "kivoja" yllätyksiä viranomaisten tiedoissa. Tämän vuoden verokortit saapuivat tänään postissa ja tutkin meidän molempien verokortit tietysti heti läpikotaisin ja huomasin, että verotuskuntani olikin yllättäen muuttanut toiselle paikkakunnalle kuin minä. Tämä verotuskunta oli tietysti vaimon vuoden 2002 alussa asuttama kunta. No oletin tietenkin, että vaimokin verotettaisiin siellä. Kuten varmaan jo arvaatte - vaimo verotetaan nykyisessä kotikunnassamme (joka oli minun kotikuntani vuoden 2002 alussa). Soitin ja tiedustelin asiaa, mutta selvyyttä asiaan ei saatu, vain sen sain selville, että kaikki prosentit kuitenkin menevät oikein vaikka verotuskunta onkin ihan väärin.

Heteroliitoissahan pariskunta verotetaan aina miehen kotikunnassa (ja sekin on ihan väärin, miksei saman tien naisen?) ja nyt vaikuttaa ihan siltä, että koska molemmat olemme naisia ja meillä on puoliso, niin tottakai puolisomme on oltava mies, joten verotetaan älykkäästi molemmat eri kunnissa (koska kone luulee, että minun "mieheni" on Miira ja Miiran "mies" olen minä).

Kaikista eniten tässä risoo nurkkapatrioottia se, että minun verotukseni hoidetaan pahimmassa viholliskaupungissamme... minä kun olen syntynytkin Heidekenillä, prkl!

Muita pervouteen liittyviä asioita tänään:
Lesbosinkkunaapurimme tuli vastaan niin putsina, että piti heti minunkin löysätä kävelytyyliäni, kun koin jääväni kakkoseksi.

Palelen töissä ja väsäilen kuvia. Olispa kivaa osata CSS:ää – sitten tekisin sellaiset sivut, että oksat pois (ellen sortuis tarpeettomaan kikkailuun)! Joidenkin ihmisten sivut näyttävät vain niin kadehdittavan hyviltä...

Perverssejä juttuja, joita tein tänään: samat kuin eilen päivällä (ensimmäinen päiväkirjamerkintä), sekä pikainen visiitti Planetoutin sivuille.

Vein äsken roskat ja päällä oli vain t-paita, collegehousut, sukat ja sandaalit (kaikille likaisille mielille tiedoksi, että housujen alla oli myös alushousut *virn*). Ulkona vain -13 astetta "lämmintä". Mutta täytyy sanoa, ettei tullut kylmä sen kolmen minuutin reippailun aikana.

Ja vaikka olisikin tullut, ei kunnon putsi sitä myönnä (menihän se putsiuttaan alunperinkin ulos puolalastomana).

Ja heti ensimmäiset muutokset: parempi pohja (template) ja vaimo mukaan bloggaamaan. Kaksin aina kaunihimpi ja silleen...

Laiskuus on pahe. Olisi varmaan pitänyt tehdä alkuvalmistelut sapuskalle, mutta en viitsinyt. Netissä on kivempaa, ja kai sen ruuan ehtii myöhemminkin. Ei sitä ole tarkoitus syödä vielä tänään kuitenkaan. Illaksi on snackseja ja siideriä (ostin yhden pullon lohdutukseksi siitä, ettei Pepsi enää ole tarjouksessa). Teetä menee tietysti taas pannullinen.

Perverssejä juttuja, joita tein tänään, osa kaksi: matkalla kotiin katselin yhtä poikamaista tyttöä/naista, ja yritin päätellä onko se "meikäläisiä" vai muuten vain sen näköinen. Arvoitukseksi jäi.

Tiedän kyllä, ettei blogia tai muutakaan nettijuttua pitäisi aloittaa hetken mielijohteesta, mutta jos oikein muistan, kaikki muutkin kotisivuprojektini ovat alkaneet juuri niin. Ja hyvinhän ne toimivat. Päivityksiä riittävän usein, vieraskirjat ja mailiosot näkyvillä kommentointia varten. Liikennettä (kävijöitä) ei paljon ole, mutta hällä väliä, kun omaksi ilokseni kirjoittelen.

On siis odotettavissa, että jaksan ja viitsin pitää tätäkin yllä. Paperiversio päiväkirjasta kituu, kun vietän liikaa aikaa tietokoneen ääressä.

Sehän toimii!

Ensimmäinen kirjoitus, lähinnä testi.

Näin joskus jossain T-paitatekstin... tai autotarran tai jonkin muun, jossa oli napakan sloganin sijaan vähän pidempi teksti. Sen sisältö oli suunnilleen tämä: "They went to work, came home, took out the dog, had dinner, watched TV, went to sleep... They lived THE GAY LIFESTYLE!"

Tämä on yritys pitää nettipäiväkirjaa sillä linjalla. "Gay lifestyle" (mikä elämäntapa?) kaikessa tylsyydessään. Hurjia bileitä? Suuria mustasukkaisuusdraamoja? Lasten hyväksikäyttöä? Villiä seksiä kaikkien samansukupuolisten kanssa? Älkää naurattako. Totuus, yhden ihmisen näkökulmasta, tulee tässä.

Perverssejä juttuja, joita tein tänään (kello on nyt 14.30): pussasin vaimoa poskelle töihin lähtiessäni, osallistuin lesbovaltaisen keskustelupalstan juttuihin (lähinnä valittamalla töistäni). Synnillistä.