Nälkä alkaa nyt olla sitä luokkaa, että keskittyminen kärsii. Olen koko ajan kirjoittamaisillani yhtä työhakemusta, mutta ajatukset eivät pysy koossa. Ja kohta pitää kuitenkin poistua koneelta ja mennä paistamaan pihvejä. Lihaa pitää saada, kun yli viikon verran on syöty kasvisruokaa (Minna tosin on saanut välillä lihaakin, koulussa).

Tanja ja Ristokin pääsivät muuttamaan eilen juuri peruskorjattuun kämppään. Kämpän pohja on ihana ja mitä Tanjalta puhelimesta kuulin, niin pintamateriaalit ja väritkin ovat ihania. Itselleni tuli tästä syystä kauhea sisustus- ja uudelleenjärjestelyvimma. Saa nähdä, missä kunnossa tämä kämppä on illalla, kun olen saanut testattua ajatukseni käytännössä.

Tipping the Velvet löytyy paikallisesta pääkirjastosta ja sen eräpäivä on 2.9.! Olisin tehnyt varauksen, mutta kirjaston nettisivut ilmoittavat, ettei onnistu "tietokannan huoltoajojen takia". Ne muut kirjat pitää näköjään etsiä kirjakaupoista.

Pian alkaa MM-kisojen mielenkiintoisin laji - naisten keihään finaali. Harmi vain, että Heli Rantanen lopetti muutama vuosi sitten. Siinä oli nainen, joka sai sydämen väpättämään. Onneksi Heli on sentään keihäskuvioissa jossain määrin mukana, niin törmäysmahdollisuus on edelleen.

Tipping the Velvet oli hyvä, ja seura oikein mukavaa. Nyt olisi hinku päästä lukemaan Sarah Watersin kirja, johon minisarja perustuu.. ja ehkä lisääkin (kaksi muuta romaania on ilmestynyt; Fingersmith ja Affinity) samalta kirjoittajalta.

Kotiin tultuani innostuin taas kokeilemaan CSS-juttuja. Kipinä iski, kun tein yhden lisäyksen fanisivulle ja leikin parin kuvan kanssa. Nyt olen istunut koneen ääressä jo ihan liian monta tuntia.

Miira lähti katsomaan Tipping the Velvet -sarjan jaksoja listalaisen luokse. Minäkin olisin voinut mennä, mutta en jaksa. Taidan vain käydä vanhempieni luona vaihtamassa pikkusiskon kitaraan kielet ja juoruilemassa äitin kanssa.

Tänään selvisi lukujärjestys hieman tarkemmin. Edellisestä tutkinnosta oli sen verran hyötyä, että sain hyväksiluettua automaattisesti 22 opintoviikkoa. Nyt vain on ongelmana se, että jostain olisi revittävä kuitenkin täksi vuodeksi 27 ov:ta, ettei opintotuen kanssa tule ongelmia. Pitää viikonloppuna katsoa kakkos- ja kolmosvuosikurssilaisten lukkareita ja poimia sieltä muutamia kursseja.

Kävin myös yliopistolla ja ilmoittauduin lukemaan kasvatustieteitä sivuaineena. Saan seuraa Mirvasta, joka täydentää tutkintoaan kasvatustieteiden approlla. Kun kysyttiin opiskelijanumeroani ja tiedekuntaani, piti hieman miettiä. Kuitenkin sen verran kauan siitä, kun olen jollain kurssilla yo:n puolella käynyt.

Dilemmaa kerrakseen. Työtilanne on huono, koulutus voisi olla hyväksi, mutta rahaa pitäisi saada. Oppisopimus voisi olla hyvä juttu – tekisi töitä samalla kuin opiskelisi sitä alaa, jolla työtä tekee.. mutta pelkään joutuvani taas jonkun ahneen pikku yksityisyrittäjän orjatyöläiseksi. Siinä hommassa oppiminen on sivuseikka, kun pomolla on halpaa työvoimaa.

Toisaalta en haluaisi keskenkasvuisten kanssa samalle koulunpenkille seuraaviksi kolmeksi–neljäksi vuodeksi. Opiskelu maksaa (ja opintotuki on pieni), työstä taas tulisi rahaa. Tulisipa sitä työtäkin!

Nyt on leffasivun uudistus valmis. Aika helppo nakki, mutta listasivuilla oli edelleen pakko käyttää taulukoita. CSS menee validaattorista läpi, mutta sivut eivät, syynä lähinnä Geocitiesin joka sivun loppuun tunkema koodinpätkä. Sen alussa tosin lukee: "text below generated by server. Please remove." Editoin sivut off-line ja poistin ne pätkät, mutta seuraavan kerran, kun sivun avaa webistä, se pätkä on taas ilmestynyt. Yhtä tyhjän kanssa siis.

Olisi kiva revitellä grafiikan ja värien kanssa, mutta nyt ei oikein inspaa. Ehkä jossain vaiheessa – ja sitten se onkin jo helpompaa, kun CSS-pohja on valmiina.

Olen aivan liian altis vaikutuksille. Jaakon ei tarvinnut kuin mainita Army of Lovers ja minä kipitin hakemaan Massive Luxury Overdosen hyllystä. Muutin omien kotisivujeni etusivun validiksi xhtml:ksi ja samalla huomasin, että ensimmäinen css:llä toteutettu versio sivuistani ei ollut kovin fiksu (vaikka nätti olikin). Uutta rakennetta ja leiskaa miettiessä AoL:in levy sai pyöriä muutamankin kerran ympäri. Nyt pitäisi vain saada jostain aikaa koodata sivut uusiksi.

Eilen Kela muisti kirjeellä. Kuulemma päätöstä opintotuesta ei voida tehdä vielä, koska en ollut toimittanut palkkatodistusta, josta ilmenisi puolisoni tämänhetkiset palkkatulot. Paha on toimittaa, kun sellaisia ei ole. Luulisi, että työtön tarkoittaa samaa Jyväskylässä kuin täällä Turussa.

Olipa rankkaa pyöräillä vastatuuleen! Matkoihin meni melkein tunti.

Perillä tarjonta oli vähän köyhää, mutta poimin mukaani muutaman koulutusesitteen ja jututin yhtä tuttua tyyppiä toimialapalvelusta.

Kohta liikkeelle: käyn vilkaisemassa Rekryn tarjontaa. Fillarilla (liikuntapisteitä!).

Ei hitto. C.S.I. katsottu, Putsi ruokittu, yläkerta hiljaa, kaiken pitäisi olla valmista nukkumaanmenoa varten (toinen kerta toden sanoo), mutta mitä tekee Minna? Siivoaa vessaa! En ymmärrä. Olisihan tuon ehtinyt huomennakin.

No nyt joka tapauksessa nukkumaan, kunhan tämä on postattu.

Minnan vuoro simahtaa. Nukahti sohvalle urheilun ääreen, enkä minä huomannut mitään, kun viilailin leffasivujani. Puoli kymmenen maissa ylös ja omaan sänkyyn "ihan hetkeks vaan". Kävin hetki sitten kysymässä tilannetta, ja hän aikoikin nukkua aamuun asti. Siitä vain; panin jo vekkarin ja kännykän herättämään puoli seitsemän maissa.

Nyt oli kuitenkin pakko nousta ylös – rakkaat yläkerran naapurit soittavat jotain hemmetin humppaa juuri makuuhuoneen yläpuolella (se ei kuulu tähän koneen ääreen, viereiseen huoneeseen, ollenkaan). No, katsotaan C.S.I. videolta sitten..

Nukuin huonosti ja katkonaisesti ja lopulta liian pitkään. Onneksi selkä ei protestoi tämän enempää. Minna kyllä saattaa protestoida, kun saa selville, etten ole saanut juuri mitään aikaan :-/

Hanna kertoi Oskari Katajisto -jutusta City-lehdessä. Minä kun en koko näyttelijää tiedä (kun en katso kotimaisia leffoja), niin en lukenut artikkeliakaan. Hyvä niin; olisin varmasti kiristellyt hampaitani. Sivullisen silmin jonkun homoksi tuleminen voi olla äkillinen juttu, mutta eiköhän se asianomaisella ole aina hidasta kehitystä. Asian itselleen myöntäminen voi viedä vuosia, ja sitten vasta pikku hiljaa aletaan "tulla ulos".

Minä tietysti puhun vain omalta kantiltani.

Ja tänä yönä näköjään valvotaan. Minna oli ihan tohkeissaan koulun alkamisesta – stressiä ja innostusta vuorotellen – ja minä sain inspiraation aloittaa leffasivuni uudelleenmuokkauksen. CSS:llä tietysti. Ja tausta- ym. grafiikat uusiksi, vanhoja on katsottu jo riittämiin.

Mutta kohta nukkumaan, sivu alkaa olla aika hyvässä jamassa (pohja tehty, grafiikat etsitty ja tehty, loppu on tekstin muokkausta ja koodin viilailua) ja nyt alkaa väsyttää. Vielä ruokaa pikkupedolle, tabut naamaan ja pesulle. Nälkäkin olisi, mutta pysyn lujana aamuun asti.

Arrgh! Päivällinen oli tosi hyvää vegewokkia (annos kolme pistettä, söin vajaat puolitoista) Blue Dragon instant-nuudeleilla höystettynä (karmeat 8 pistettä per levy, koska nuudeleissa on rasvaa ja suolaa valmiiksi). Nyt, kolme ja puoli tuntia myöhemmin, on taas nälkä! Jipii, stressipisteitä.

Huomenna syön wokin jämät riisillä höystettynä.. ja nyt koitan vain olla ajattelematta nälkääni. Auttaisikohan teepannullinen? Ensin tosin pitää tiskata; lupasin Minnalle ja itsellenikin.

Viimeinen lomapäivä. En ole ihan varma, oliko sittenkään fiksua hakea taas uuteen koulutukseen. Ehkä tämä epäluuloinen olo muuttuu luottavaiseksi seuraavien päivien aikana. Luultavasti ei.

Oli aika "hakattu" olo eilen illalla, ja meninkin aikaisin nukkumaan (aika pian Bob & Rosen jälkeen). Tänään heräsin joskus kahdeksan jälkeen, jolloin selkä oli sitä mieltä, että nyt ei nukuta enää – tai muuten...

Ei aikaisesta noususta ole paljon hyötyä, jos puolitoista ensimmäistä tuntia menee siihen, että istuu puoliunessa koneen ääressä. Jos vaikka menisi laittamaan pannullisen teetä; ehkä sillä saisi Minnankin ylös.

Autokuumeeni vain pahenee. Ajattelen autoja koko ajan. Viime yönä näin unta, että isäni osti minulle auton Citymarketista. Herätessäni tulin siihen tulokseen, että minulla ei ole koskaan ollut näin pahaa pakkomiellettä mistään.

Nyt illalla olen käynyt autonvalmistajien ja autoliikkeiden sivuilla katselemassa uusia ja käytettyjä autoja. Jos vaimoni olisi stereotyyppinen rekkalesbo, ostaisin jonkun vanhan romun heti. Miirahan osaisi sen korjata vaikka unissaan. Valitettavasti vaimoni on vain taiteellinen hörhö, joka ei ymmärrä autoista tuon taivaallista. Miira karkasi koneen vierestä jo puolen tunnin autosurffailun jälkeen muualle.

Minä olin muuten Risto Reipas Nalle Puh -testissä. "Olet aivan kuten Risto Reipas. Olet reipas, ystävällinen ja hyvä kuuntelemaan. Olet niin viisas, että jopa Pöllökin jää varjoosi." Hmph. Mutta ei ole autoa, ei.

Minä olen juuri niitä tunteettomia paskiaisia, joita ikääntyneen sukulaisen kuolema ei paljon hetkauta. Johtunee siitä, että suvussa on ollut niin paljon vanhoja ja sairaita sukulaisia, että hommaan on skidistä asti tottunut ja sittemmin turtunut. Isoäitiäni ja ukkiani en koskaan nähnytkään, mummi makasi halvaantuneena vuosia ennen kuin lopulta pääsi pois, isoisäkin oli aika huonokuntoinen, kun kuoli.. Lisäksi on ollut aikamoinen läjä muita vanhoja, nyttemmin kuolleita sukulaisia – pikaisesti laskettuna ainakin kahdeksan. Kukaan ei ole ollut minulle todella läheinen, joten se suuri suru on vielä kokematta ja olen voinut suhtautua asiaan niin kuin suhtaudun.

Nuorina tai "nuorina" kuolleita sukulaisia ja tuttavia on lähipiirissä ollut jonkin verran. Osa ymmärrettäviä, osa ei – mutta kaikki tarpeettomia. Semmoiset kuolemat kyllä hetkauttavat, osa aika lujaakin.

Nyt on tuo Minna.. ja Minnan (hänelle) hyvin läheiset isovanhemmat. Vähän pelottaa.. osaanko edes olla lohduttava ja myötätuntoinen, kun aika koittaa?

Pointsin miinuspisteetkin nollautuivat, kun vuorokausi ja viikko vaihtuivat. Se niistä -15:stä pisteestä sitten! Hah!

Normaalipäivinä pisteet pysyvät rajoissaan, mutta bileet heittävät näköjään poikkeuksetta miinukselle. Voisihan sitä olla syömättä (ja juomatta), mutta kylläpä olisi tylsää – ja jossain määrin epäkohteliastakin..

Vähän väliä saan muistuttaa itselleni, ettei tämä Points-homma ole kuolemanvakava asia.

Tänään on sellainen päivä, ettei mikään huvita. Ulkona on sateista ja synkkää ja mielikin on sellainen. Tanja lähti tänään Lappeenrantaan. Varsinainen muutto on vasta viikon päästä, mutta Tanjalla alkaa opiskelu jo huomenna.

Eilen olimme aamusta asti shoppailemassa ja Tanja saikin kulutettua ihan kiitettävästi vaatteisiin ja koulutavaroihin. Shoppailun jälkeen menin käymään viimeisen kerran Virvoituksentiellä. Minun piti vain hakea Tanjalla lainassa ollut kirja ja Henkan hammastahna, joka oli unohtunut läksiäisbileisiin melkein kaksi kuukautta sitten. Jäin kuitenkin auttamaan hetkeksi pakkaamisessa - Tanja näytti itse niin uupuneelta, että halusin auttaa ja taisi Tanjakin saada siitä hieman energiaa.

Onneksi on olemassa sähköposti, icq, puhelimet ja ihan tavallinen postikin. Vaikka välimatkaa onkin nyt 4 kilometrin sijasta 360 kilometriä, yhteys ei katkea. Ikävä on silti jo nyt.

Herääminen mahakramppeihin aamukahdeksalta on aika pirun epämiellyttävää, varsinkin kun muu keho vielä haluaisi nukkua muutaman tunnin. Sadekin alkoi (uudelleen): harmaata ja alakuloisen näköistä.

Eilisilta oli mukava. Tainan tupareihin oli tullut paljon tuttuja ja myös paljon meille tuntemattomia, ja asunnossa oli parhaimmillaan jotain 22 henkeä. Tarjolla oli kaikenlaista hyvää, mm. Tainan tekemiä kasvispiirakoita – nam! Juttua piisasi huolimatta siitä, oliko juttukaveri tuttu vai ei, mikä on aina kivaa. Joskus yhdentoista jälkeen pakkauduttiin autoihin, osa fillareidensa selkään, ja mentiin Dynamoon. Tuli sitten sekin paikka nähdyksi.

Minä ja Minna viivyimme Dynamossa tasan yhden lasillisen verran; alkoi väsyttää. Grillin sijaan haettiinkin yöpalaa kiinalaisesta pikaruokakojusta torilta, mikä olikin hyvä ratkaisu. Sapuska oli herkullista, pysyi kotiin asti kuumana, eikä sisältänyt isoja määriä rasvaa (vähemmän pointseja). Kotona vähän yli yhdeltä, sängyssä ennen kahta.

Nyt takaisin petiin, särkylääke teki tehtävänsä.

Minna on ollut kaupungilla koko päivän. Minä olen katsonut ohjelmia pois videolta, lueskellut, roikkunut koneen ääressä tekemättä mitään erityistä ja juonut teetä. Pääasiassa olen yrittänyt pysyä hereillä; nousin ylös vähän ennen kuin Minna lähti, joskus yhdeksän jälkeen.

Tehtävää olisi, mutta en jaksaisi. Koko aamun sitäpaitsi luulin, että on perjantai... Parilla jutulla alkaa nyt olla kiire.

Väsyttää, mutta jostain pirun syystä täällä sitä vain istutaan. Luen RealLifea ja haukottelen. Päässä soi aina vain joku BVS: Once More, With Feeling -jakson biiseistä, mikä on vähän ärsyttävää. Jokin niistä on soinut päässä viimeiset kaksi tai kolme päivää ja kappale vaihtuu aina välillä.

Jospa tästä kohta kömpisi nukkumaan...

Nyt on Charlien enkeleiden kakkososa nähty. Aika lailla "aivot pois päältä ja menoks!" -leffa, mutta katsoihan sen. Leffainsidereita oli upotettu sekaan enemmän kuin ehti laskea, vilahdusrooleja samaten. Mutta kylläpä Demi Mooresta on tullut ruma! Miksi ihmeessä sen piti mennä leikkelemään itseään.. ja sitten vielä tehdä itsestään kaamea riuku?

s1t.netin Jussi mainitsi Kuukkelille esitetystä kysymyksestä.. Meille (siis tähän plokiin) on viime aikoina tultu seuraavanlaista kysellen:

• miksi haukottelu tarttuu
  
• kuinka monta neiti etsivää
  
• pitääkö pestä vadelmia
  

Päivä meni univelkoja kuittaillessa. Heräsimme kolmen maissa ovikellon soittoon; Mira tuli kaverinsa kanssa käymään. Tytöt saivat teetä, puolikkaan kesäkurpitsan ja "ihailla" kahta pöllähtäneen näköistä hyypiötä yöasuissaan.

No, pakko skarpata ja juoda sitä teetä itsekin: piakkoin lähdetään keskustaan. Leffaa tiedossa.

Kun pääsin töihin, oli vittumaista kuulla, että olin tehnyt matkan ihan turhaan - koulutus olikin peruttu. Se on niin kamalan vaikeata soittaa ja ilmoittaa tuollaisista asioista. Tai vaikka tekstaroida. Ja ellen vastaa, niin vastaajaan voi jättää viestinkin. Ei ole mitään järkevää syytä, ettei minulle olisi voinut ilmoittaa (unohtaminen tällaisissa asioissa ei saisi tulla kysymykseenkään). Siat.

Vielä enemmän tämä ärsyttää siksi, että ilman tätä tärkeää koulutusta, me olisimme jääneet Helsinkiin. No, vain yhdeksi yöksi, mutta olisihan tänään ehtinyt tehdä vaikka mitä. Nähdä vaikka sukulaisia ja katsoa leffan Kinopalatsin kuhertelupaikoilta. Nyt takaisin nukkumaan... Miira odottaa jo.

Evan synttäreillä oli todella mukavaa. Näimme nyt ensimmäisen kerran Liisan ihka elävänä ja täytyy sanoa, etteivät kuvat tee oikeutta Liisan söpöydelle ;-) Eva ja Liisa olivat myös todella suloisia yhdessä... *huoh* Minäkö muka romanttinen höpsö?

Vieraat "pakotettiin" ottamaan mukaansa kesäkurpitsoja ja kyssäkaaleja. Me uhrauduimme ja toimme kotiin 3 valasta (yhteispaino noin 6 kg) ja yhden ihanan violetin kyssäkaalin. Herkuttelua edessä. Mira oli jo ihan innoissaan mahdollisuudesta saada puolikas valas.

Kotimatkalla samaan junaan sattui vanhan kouluni opettaja, joka on opettanut pikkusiskoani ja jonka kanssa minäkin olen työssäoppimisen aikana tehnyt töitä. Jo nämä sattumat olisivat riittäneet, mutta kyseisen henkilön avomies oli myös juhlistamassa Evaa Aino Acktén huvilalla ja itse opettaja oli ollut sen firman hallintokokouksessa, jossa Miiran isä on töissä. Kaiken lisäksi olemme äänestäneet kyseistä henkilöä. On se maailma piäni.

Pian lähtö synttäreille. Olemme tapamme mukaan ahtaneet monta juttua yhteen puolikkaaseen päivään Helsingissä; pitää mm. käydä hakemassa Perin konserttiliput. Kotiin joskus yöllä.. ja Minnalla on töitä heti aamukahdeksalta.

Aaltoneito pohtii, koska saa heittää kortit ja kirjeet ilman omantunnontuskia pois. Itse ajattelen, että syntymä- ja nimipäiväkortit sekä juhlapyhäkortit sun muut voi vapaasti heittää pois vuoden päästä kortin saamisesta. Eli kun uusia saman tilaisuuden kortteja alkaa tippua postilaatikoasta, vanhat saa mennä. Sitten on tietenkin parhaan kaverin kortit, joita on tallella kymmenen vuoden takaa. Niitä on kiva lueskella silloin tällöin ja muistella, kuinka nuoria (ja hulluja) mekin olemme joskus olleet.

Kirjeitä minä en ole kovin montaa saanut ja niistäkin lähes kaikki ovat joko Tanjalta tai Miiralta, joten niitä en luultavasti tule koskaan heittämään pois (ellei asiat muutu huomattavasti kummankin naisen suhteen). Kirjeet heijastavat omaa aikaansa ja jo muistin syövereihin hukkuneet asiat palaavat kivasti (tai ärsyttävästi) elämään.

Muuton yhteydessä oleva siivous on kuitenkin hieman eri asia. Ohjenuorana silloin pitäisin kaiken mahdollisen heittämistä roskiin. Onpahan vähemmän pakattavaa ja purettavaa. Nimim. hamsteri (jonka kaapit ovat täynnä sellaista tavaraa, joita en tule koskaan kaipaamaan, paitsi silloin kun näen ne ja olen harkitsemassa niiden heittämistä roskiin).

Otettiin Putsi hetki sitten juoksentelemaan leikkikoppaansa ja Minna toi sille ruokaakin sinne – keitettyä riisiä. Hetken arkailtuaan Putsi innostui, paineli ruokakuppiin ja alkoi syödä. Hetkeä myöhemmin Minna naureskeli, kun se oli niin hassun näköinen vipeltäessään juoksupyörässä. Ei ihme, että Putsi näytti "vähän" erilaiselta: se oli ahtanut koko ruokakuppinsa sisällön, ehkä paria riisinjyvää lukuunottamatta (jotka se siis söi), poskipusseihinsa!

Heti kamera esiin ja muutama kuva.. ehkä postataan "todistusaineisto" tänne, kun kuvat on kehitetty.

Toinen naurunaihe tänä iltana oli C.S.I.:n alku. Korppi ja silmämuna! Tämän korpin nimi ei varmaankaan ollut Quoth – ja sarjan hahmotkin siteerasivat Poeta, eivät Pratchettia. Minulla oli hauskaa, mutta Minna ei oikein käsittänyt.

Suvi-Anne Siimes (Anna 32/2003): "Tietää tulleensa keski-ikään, kun alkaa ajatella, että olisipa ihanaa elää vanhaksi toisen kanssa."

Kauheaa. Suvi-Annen määritelmän mukaan minä olen keski-ikäinen jo 23-vuotiaana.

Kirsin pyynnöstä selostusta Pointseista ja laihdutuksesta.

Paino

3½ viikkoa sitten aloitin painon kirjaamisen ylös ja viime viikon maanantaina Pointsit. 3½ viikossa paino on pudonnut noin viisi kiloa ja siitä Pointsien aikana tullutta pudotusta on kolmisen kiloa. Miiralla sen sijaan paino ei ole liikkunut mihinkään suuntaan.

Raha

Kirsi: Itse ainakin oon huomannut, et kun aloittaa painonpudotuksen... EHH, painontarkkailun niin tulee ostaneeksi kaikkea light-kamaa, johon sitten uppoaa melkoisesti rahaa.

Meillä light-kama on lähinnä rajoittunut sulatejuustoihin, jotka eivät ole kalliimpia kuin tavalliset. Muutenkin tuntuu (en ole pitänyt kirjaa), ettei rahaa pala paljonkaan enemmän kuin aikaisemmin. Nyt syömme vähemmän ja terveellisemmin (eli ei sipsejä, limuja, siidereitä, karkkeja ja jätskejä järkyttäviä määriä). Sama raha menee terveellisempään ruokaan.

Huvittavinta on, että Miira - juustofriikki - saa nyt laihdutuskuurin aikana enemmän juustoa kuin tavallisesti. Olemme siis jättäneet leikkeleet pois ja siirtyneet (sulate)juustoihin, joista kyllä löytyy paljon hyviä vaihtoehtoja.

Aika/vaiva

Kirsi: Ja ruoka täyttää kaikki ajatukset, kun pitää suunnitella mitä syö ja milloin.

Indeed. Mutta siihenkin tottuu. Puolentoista viikon jälkeen osaa jo ajatella aika vaivatta, mitä ja millä tavalla valmistettuna voisi syödä Pointsien rajoissa. Olemme miettineet uutena ratkaisuna, että yrittäisimme miettiä viikon tarpeet etukäteen ja käydä vain kerran viikossa kaupassa. Muuten hyvä idea, mutta ilman autoa aika mahdoton (yksistään viikon Novellet ja mansikkakeitot (yhteensä 0 pistettä) painavat pirusti).

Ruoanlaitto vie kyllä nykyisin enemmän aikaa, mutta toisaalta nyt syömme harvemmin. Ja uunissa valmistaminen on helppoa, sen kun heittää ruoan uuniin ja muistaa ottaa pois (folioperunat, -porkkanat, -sipulit ja muut ovat aivan ihania). Aamuisin puuronlaitto vie aikaa ja hieman pelottaakin, miten ikinä ehdin kouluaamuisin syömään mitään. Pakko olisi meinaan syödä.

Muutenkin koulun alkaminen epäilyttää. Silloin minulla on aikaa huomattavasti vähemmän, joudun syömään koulussa (pisteiden laskemisesta tulee hauskaa :-/) ja luultavasti en ehdi työiltoina käymään koulun jälkeen kotona. Toivotaan parasta sekä lyhyttä lukkaria.

Ihmissuhteet haastaa: "Kuka bloginaisista pystyy lopettamaan ehostuksen ja muotipukeutumisen puolen vuoden ajaksi?" Jaa-a. Tämä olisi tosi helppoa, mutta me emme taida kelvata, koska emme ole tyypillisiä heteroita. Ehostus – mitä se on? Aamupesun lisäksi ei tarvitse edes hiuksia kammata, kummankin kuontalo kun on koneella ajeltu ja kone leikkaa hiukset pisimmilläänkin vain 2-senttisiksi. Vähän dödöä kainaloihin yleisen ympäristöystävällisyyden takia ja siinä se.

Saunan jälkeen läästin kosteusvoidetta naamaani, jos muistan. En ole tainnut käyttää sitä (missähän se purkki muuten on?) kuukauteen.

Muotipukeutuminen? Älä naurata! Toisaalta niin moni asia on muotia. Joissain piireissä minun ylisuuret shortsini ja telttamaiset T-paitani ovat aina muodissa (niinpä, skeittaavilla pikkupojilla).

Nyt minäkin olen nähnyt Nicin megapehmolelut Akateemisessa (ne, joista Kirsin kanssa viekussa juteltiin). Hinta tosiaan oli hurja, eikä possua ollut. Sellainen possu olisi kyllä ihana, mutta kyllä minulle kelpaisi se toiseksi isoinkin. Sitä olisi ihana halia :-)

Olin tänään koulutavaraostoksilla. Ostin 3 eri väristä kuulakärkikynää, värillisiä muovitaskuja (vaaleanlila) ja Nalle Puh -setin, johon kuului lyijykynä, kumi, teroitin ja viivotin, jonka takia setin ostinkin. Uuteen penaaliini ei meinaan mahdu kuin 15 senttinen.

Reppu on vielä ostamatta, mutta ehkä pitää odottaa opintotukea ennen kuin siihen investoin.

Kun inspiraatio iskee, nälkä ja syöminen unohtuu. Tässä tilanteessa se on hyvä juttu: päivän pisteistä suurin osa on vielä käyttämättä.

Jos haluan inspiksen jatkuvan ja työrauhan pysyvän, taustamusiikki on must. Ja mielellään vähän lujempaa soitettuna kuin yleensä – rakkaat naapurimme kun ovat taas vauhti päällä. Eivätkö ne ikinä kyllästy jatkuvaan riitelyyn?

Jokohan tästä pikku hiljaa menisi nukkumaan..? Oli tarkoitus mennä ajoissa petiin, sitten aioin valvoa koko yön... ja nyt olen ihan sippi. Ehkä olen päivemmällä paremmassa vireessä; tekemistä nimittäin riittäisi.

Ja Minna motkottaa, kun en jo ole sängyssä.. ihan kuin olisin naimisissa äitini kanssa. Nalkuti nalkun nalkun ;-)

Nelosella alkoi Bob & Rose, Russell T. Daviesin käsikirjoittama uusi sarja. Davies on Älä kerro äidille -sarjankin tekijä. Nähtäväksi jää, millainen tämä uusi on; alkujakso ainakin vaikutti ihan mukavalta. Kuten monet brittisarjat, tämäkin sekoittaa draamaa ja komediaa – mutta huumoria ei alleviivata taustanaurulla.

Fabulan Jaakko listaa aivan loistavia ja tarpeellisia uusia sanoja. Noista dykon on jo meille Xena-fandomin hörhöille tuttu (vaimon mukaan dykon saattaisi jopa olla Lucyn eli Xenan näyttelijän suusta lähtöisin). Lucyhan on todella iso dykon.

Hesarin webbisivu-uudistuksessa on se laiha lohtu, ettei Erikoista tapausta ole muutettu maksulliseksi. Sinne pääsee etusivulta.

Points näytti taas varjopuolensa. Ei auta, vaikka olisi kerännyt kuinka paljon pisteitä pistepankkiin – kun vuorokausi vaihtuu sunnuntaista maanantaiksi, pisteet nollautuvat. Totaalisen epäreilua! Ihan kuin viikot eivät seuraisi toisiaan, vaan olisivat itsenäisiä kokonaisuuksia.

Päätimme sitten viime yönä, että elimme "limboaikaa" ja söimme sipsejä (pitihän ne ylimääräiset pisteet kuluttaa, kun ei niitä säästääkään voinut).

Epäreilua on sekin, ettei seksistä saa liikuntapisteitä – sehän tunnetusti kuluttaa kaloreita.

Henkka kävi pitkästä aikaa kertomassa kuulumisia. Elämä on entisellään; kiirettä pitää, bileitä riittää ja nyt kaveri on taas intona opiskelun jatkamisesta.

Minä kärsin heinänuhasta, vaikka luulin sen jo olevan ohi tältä kesältä. Kokonainen viikko ilman allergiaoireita ja -lääkkeitä, ja yhtäkkiä tänään aivastelua, lähes jatkuvaa nenän vuotamista ja pään jomotusta (seurausta usein niistämisestä). Ja selkäkin alkaa rasittua aivastelusta. Kivat.

Eilen katsoimme Buffyn musikaalijakson Once more, with feeling. Hiano jakso! Samalla pohdin TV-sarjahankintalistaani. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin heti kaikki Xenat, Buffyt ja Babylon 5:t DVD:llä (heti sitten, kun ne olisivat kaikki ilmestyneet).

Xenojen ostamisessa on ollut onni, että olemme olleet persaukisia - koko ajan markkinoille tulee uusia ja parempia versioita DVD:istä, kommenttiraidoilla, widescreeninä sun muuta.

Tuntuu, että syömme tämän ns. laihdutuskuurin alettua paremmin kuin aikaisemmin. Mietimme ruoat tarkkaan, sävellämme ne rakkaudella ja olemme onnellisia, jos nukkumaan mennessä maha ei murise.

Tänäänkin (eli eilisen puolella jo) teimme lohta ja perunoita folion sisään käärittynä uunissa ja siitähän tuli aivan ihanaa. Normaalisti olisimme kuitenkin vain heittäneet lohiparan kerman tai smetanan joukkoon lillumaan.

Miirakin alkaa jo tottua pisteisiin tai lähinnä omaan pistemääräänsä. Tälläkin viikolla on herkuteltu vaikka millä mitalla pisteiden rajoissa. Itselläni Hannu Haarukka läpyttelee käsiään ja pomppii ilosta ärsyyntymiseen saakka pistepankissa (ja se on hyvä asia, vaikka haluaisinkin nirhata sen otuksen).

No höh! Olipa uutinen. Gösta Sundqvist kuoli viime yönä. Ei 46 ole mikään ikä kuolla.. mutta niin vain käy, näköjään.

Nami nam! Ravut maistuivat eilen, ja Minnakin oppi nopeasti, miten ne avataan ja syödään. Lisukkeina paahtoleipää, tilliä ja sitruunalla maustettua majoneesia (vai oliko se majoneesilla maustettua sitruunamehua?), sekä palanpainikkeeksi pari lasillista gewürztramineria ja snapsit.

Jälkeenpäin oli tooosi mukava (ja täysi) olo. Entä Points? Ravut ovat kevyttä kamaa, eikä kuiva viinikään paljon pisteitä vienyt.

Ennen mässäilyn alkua, sillä aikaa kun minä katoin pöydän, Minna käväisi viemässä äidilleen viisi saksiniekkaa.

Nyt ollaan valmistautumassa sukulaisvisiittiin; Minnan serkulla on syntymäpäivät.

Ravut sulavat tiskialtaassa. Viini on ostettu. Akvavit on melkein lopussa. Ehkä silti selvitään.

Ääk, Per tulee keikalle Suomeen. Selviäisipä ajankohta nopeasti, niin pystyisin järjestämään asiat niin, että pääsen Helsinkiin silloin. Muu ei tule kysymykseenkään.

Katseltiin kaukana kuulon rajamailla olevia salamoita. Vaikuttaisi tulevan lähemmäksi.

Nyt vaimo patistaa nukkumaan... mitäköhän silläkin on mielessä? ;->

Miira osti minulle himoitsemani possupenaalin (vaaleanpunainen putkipenaali vihreillä läiskillä ja possunsaparo vetoketjussa - menkää lähimpään Akateemiseen katsomaan). Vielä pitäisi ostaa uusia kyniä, lyhyempi viivotin ja himoitsemani Columbian reppu sekä miettiä, miten hoidan papereiden arkistoinnin ja sitten hankkia kansiot ja paperit sen mukaan. Minulla on taas sellainen olo, että aloittaisin uuden lukuvuoden peruskoulussa. Kakara mikä kakara :-)

Sävelsin vähäpisteistä ruokaa ja se onnistui hyvin. Tällä hetkellä kuitenkin lihanhimo on hirmuinen, joten sieniruoasta ei oikein osannut nauttia.

Turussa on Taiteiden Yö.. tosin ohjelma alkoi jo iltapäivällä. Minä tein tapani mukaan iske ja ota -reissun Akateemiseen Kirjakauppaan ja tuhlasin sijoitin puolet vanhempieni synttärilahjarahoista kirjoihin (3 kpl) ja penaaliin. Haastatteluja tai nimmareita en jäänyt kärkkymään.

Kohta ruokaa; alkaakin jo olla nälkä.

Benropea ahdistavat tänään mm. alimitoitetut housuntaskut, joihin ei saa mahtumaan kaikkia tarpeellisia tavaroita. "Naisilla on helpompaa, veskaan voi työntää kaikki kamat."

Minua taas ahdistaa naisihminen, joka työntää kaikki kamat siihen veskaansa, oli se sitten käsi- tai olkalaukku, ilman mitään järjestystä. Sitten kun tällaisen naisen taakse joutuu vaikka bussiin mennessä, niin jopa ahdistaa. Bussilippuahan aletaan kaivaa esille vasta bussiin noustua, ja tietysti lippu on jossain laukun pohjalla... Sama juttu kännyköiden kanssa. Saattaisin olla rikas, jos saisin viisi senttiä joka kerta, kun jonkun laukun pohjalla soi kännykkä, johon laukun omistaja ei ehdi vastata, koska laukun penkomiseen ja kännykän etsimiseen menee niin tuhottomasti aikaa.

Minä kuljetan kaikkia tarpeellisia pikkutavaroita ja vähän isompiakin housuntaskuissa (reisitaskuhousut ovat tosi kätevät, ja monitaskullisia shortsejakin on myynnissä) tai liivintaskuissa (safarityylinen liivi, jossa on monta taskua). Kännykkä kulkee vyökotelossa.. ja ellei vyötä ole, sekin päätyy johonkin taskuun.

Sain muistutuksen eräästä tärkeästä naisesta.

Ivanova is always right. I will listen to Ivanova. I will not ignore Ivanova's recommendations. Ivanova is God.

Täytyykin katsoa B5:sta tänään. *rakastunut huokaus* ;-)

Illalla ei kertynyt stressipisteitä, kun sain syödä kunnon iltapalan: hapankorppuja, sulatejuustoa, neljä mukillista teetä ja yhden Turkinpippuri-tikkarin. Nam!

10 kilsan pyörälenkki takana. Välissä mukavasti shoppailua ja ruokien kaloreiden ja rasvojen tutkimista. Ostin Nalle 4-viljan puurohiutaleita 1,5 kiloa - todella järkevää kuljettaa sellaista ja muita ostoksiamme pyörälaukussa viiden kilometrin päästä.

Miira ajoi ylös yhden pahimmista mäistä, minkä tiedän (Auranlaakson koulun vieressä oleva mäki, niille jotka paikan tuntevat). Hullu. Miira olikin sitten ihan piipussa ylhäällä.

Nyt viiden pisteen edestä päivällistä - Miira teki hyvää tomaattista pastasoossia (Koskenlaskijalla :-).

Lähdin sitten mukaan, kun Minna alkoi tosissaan laskea pisteitä Points-rompun avulla (pitäähän puoliskoa tukea). Ajattelin, että kun tässä on muutama kilo pudonnut ihan itsestään, niin ei kai järjestelmällinen painonpudotus niin vaikeaa ole...

Katin kontit. Käytettävissä on n pistettä per päivä (lihavammalla enemmän kuin laihemmalla), ja syöty ruoka kuluttaa niitä. Lisää pisteitä voi ansaita liikkumalla, ja sitten voi syödä enemmän. Jo normaali syöminen näyttää kuluttavan pisteitä sellaista vauhtia, että liikuntapisteiden keräily on lähes välttämätöntä. Tai sitten pitää merkkailla vähemmän pisteitä syömistään ruoista – mutta se on vähän kuin huijaisi pasianssissa. Toisaalta pitkään nukkumalla ja aamiaisen skippaamalla ei kuluta pisteitä, muttei ansaitsekaan mitään.

Kasviksista ei mene pisteitä ollenkaan (tai hyvin vähän), mutta pelkkä salaatti ei vatsaa täytä. Ruisleipä on myös lähes "ilmaista", mutta levitteet ja leivänpäällykset kuluttavat pisteitä yllättävän paljon.. ja meillä on vasta avattu meetwurstipaketti jääkaapissa! Eihän sitä voi heittää pois!

Saisikohan Points-systeemin aiheuttamasta stressistä ja potutuksesta stressipisteitä – stressihän tunnetusti laihduttaa? Vartti hampaiden kiristelyä ja jupinaa: 2 pistettä; puoli tuntia jupinaa ja pari potkua seinään, kun teen kanssa ei saakaan syödä Turkinpippuri-tikkaria: 4 pistettä?

Eilinen safka meni aika hyvin, mutta Sotkun munkki vei päivän pisteistä kolmanneksen (ÄÄK!) eikä uunituoreita sämpylöitä olisi saanut syödä illalla kuin yhden. Söin kaksi kaiken uhallakin ja jäin miinuksille. Lisää stressiä miinuksista, jotka pitäisi tasoittaa viikon sisällä: 6 pistettä?

Tänään on kansainvälinen vasenkätisten päivä ..kaikkea ne keksiikin :-) Tämä nimenomainen juttu on tosin keksitty jo ajat sitten, koska tällaista päivää vietetään nyt yhdettätoista kertaa.

Nyt painelen tästä aamiaiselle ja avaan mehupullon (vaikka oikeakätinen olenkin) vasemmalla kädellä, kuten aina. Jos pelattaisiin korttia, jakaisin kortitkin vasemmalla – se tuntuu jotenkin hankalalta oikealla. Terveisiä vasureille!

Minä ja! Minä ja! Tulos oli ...aika ennalta-arvattava. Eikä huono. Minä kun en ole sankariainesta, en mikään "sikaviileä" tyyppi tai muutakaan sentapaista.

Samwise Gamgee

A brave and loyal associate full of optimism, you remain true to your friends and their efforts, to whatever end.

But in the end, it's only a passing thing, this shadow. Even darkness must pass. A new day will come. And when the sun shines it will shine out the clearer.

IIIK!!

Elrond

A stern yet benevolent organizer who often knows best, your wits are keenly fixed on aiding efforts you deem worthy.

Now at this last we must take a hard road, a road unforseen. There lies our hope, if hope it be. To walk into peril to Mordor.



[via Näkymä rannalta]

Kotona taas. Messuilla käyskentely ottaa voimille enemmän kuin luulisi, hidas kävely rassaa selkää. Mutta ihan mukavaa oli. Mukaan tarttui mainosläpysköjä, pari arpajaisvoittoa, muuta pikkutavaraa ja varvassukat. Maha täyttyi lohihampurilaisilla (olikin huippuhyvää!) ja Sotkun munkeilla. Minna osallistui aika moneen arvontaan.

Nyt pitäisi vääntää sämpylätaikina ja askarrella jälleen vähän aikaa sen fanisivun parissa.

Nyt matkaan.

Painonvartijoiden Points-romppu on mielenkiintoinen. Kiitos vaan Tycholle ja Suskille.

Argh, Opera ei oikein pidä Turun messukeskuksen sivuista. Jo toinen kerta, kun selain päätti sulkea itsensä minun mennessä Turun messuista kertovalle sivulle.

Tämän päivän aikataulu meni ihan pieleen, kun nukuimme 3,5 tuntia pommiin. Pian pitää lähteä messuille, koska illalla on töitä ja haluan ehtiä ajoissa kotiin - Rimakauhua ja rakkautta ja Bad Girls tulevat tietenkin samaan aikaan.

Sähkökatko pimensi koko alueen lämpökeskuksen savupiipun punaisia varoitusvaloja myöten kolmeksi vartiksi. Onneksi ei ollut mitään tärkeää kesken.. ja kynttilät oli helppo kaivaa esiin.

Kohta voikin mennä nukkumaan, kun Putsi on ruokittu, hampaat pesty ja Minna hätistelty koneelta pois.

Koskaan ei saisi lukea edes mielenkiinnosta paperiversiota Asuntopörssistä. Eikä sen jälkeen missään nimessä saisi mennä hakemaan lisätietoja nettisivuilta. Ei saisi. Mutta kun ihminen on vähän tyh-mä, niin tietenkin menin.

Upea pohja sopivalla alueella. Hintakaan ei ole paha (138 000 euroa), olettaen tietenkin, että olisi rahaa yhtään. Huoh. Pitäähän ihmisen unelmoida, vaikka se vähän sattuisikin.

Miralla alkoi lukio tänään. Järkyttävää, että oma tosi pikkuinen pikkusisko on jo noin vanha. Onneksi isosiskoa ei sentään ole hylätty - sain auttaa kirjojen tilauksessa ja kurssitarjottimen tulkitsemisessa ja merkitsemisessä. Käytännössä minä tein nuo hommat ja sitten selitin ne Miralle.

Minusta tulisi loistava opo. Kurssitarjottimet, erilaiset opiskeluvaihtoehdot ja työpaikat sekä opiskelun yleiset asiat ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Kouluaikoinakin luokkakavereiden oli huomattavasti helpompaa kysyä opiskeluun liittyviä asioita minulta kuin epämääräisiltä opoiltamme.

Muutenkin minulla olisi hyvät edellytykset opoksi... jokainen koulumuoto on tullut tutuksi oman opiskelun yhteydessä. Tanja kyllä väittäisi, että minulla on liian vahvat mielipiteet tuohon hommaan. Ellei oppilas itse tiedä tarkkaan, mitä haluaa, on vain hyvä, että joku potkii johonkin suuntaan. Jos taas oppilas tietää tarkkaan, ei minun silloin tarvitse asiaan puuttua mitenkään. Ilman mielipiteitä ja ehdottelua kukaan ei pääsisi elämässään mihinkään suuntaan.

Pöh, ei se kalenterin mukaan ensi kuussa alkava vuodenaika vielä täällä ole. Vähän viileältä tuntuu, mutta vain ylenpalttisen tuuletuksen takia. Yölämpötila on kahdentoista asteen paikkeilla, mutta ei se mitään todista. Sitäpaitsi päiväksi on luvattu kahtakymmentä. Nih.

Vieläkin haluttaisi räpeltää kaikenlaista netissä ja/tai koneella, mutta silmät eivät enää pysy auki.

Home sweet home!

Syksy on tullut - täällä on kylmä, kun kaikki ikkunat ovat selkosellaan.

Aamulla kissat herättivät ja vaativat ruokaa jo viideltä. Kuuden maissa oli pakko taipua, kun nukkumisesta ei tullut mitään. Sapuskan ja pikaisen tiskauksen jälkeen takaisin petiin. Nousimme ylös joskus lähempänä kahtatoista ja pakkasimme. Nyt surffaillemme netissä (Minna vaakatasossa) ja odottelemme Tychon ja Suskin paluuta.

Ilta meni mukavasti, vaikka vähän myöhästyimmekin johtajistonkokouksesta. Kokouksen jälkeen grillattiin sapuskaa, juteltiin Kirsin kanssa (lähinnä kaikesta muusta kuin lippukunnan asioista), katseltiin matkakuvia ja juotiin siideriä – taas vaihteeksi.

Lopuksi vielä saimme Kirsiltä kyydin takaisin. Pääsyy oli kyllä hakureissu Pasilasta, mutta siinä pääsi mukavasti siivellä. Olisikin ollut ikävää odotella busseja sateessa.

Viimeinenkin maalaushomma saatiin päätökseen ja nyt voimme hyvillä mielin lähteä viettämään iltaa Pakilaan. Huomenna kisujen omistajat palaavat kotiin ja mekin pääsemme taas katsomaan omaa karvapalleroamme. Mira on pitänyt Putsista hyvää huolta :-)

Tämän tai huomisen päivän aikana on vielä pakko likoa ammeessa, kun siihen kerrankin on tilaisuus. Seuraa en siihen touhuun saa, päivänsankari kun on pahinta lajia oleva hannari :-/

Väsyväsyväsy. Minna nukkuu vielä, minä olen ruokkinut kissat ja lukenut mailit, blogit sun muut tärkeät. Sänky näyttää tosi houkuttelevalta, mutta tappelen vastaan.

Olimme Eduliksen kanssa Kauniissa kampelassa. Edu toi Miiralle synttärilahjaksi aivan ihanan kävyn, joka käppärille sopiikin mainiosti. Juuri ennen yhdeksää lähdimme kiitämään Kampelasta kauppaan ostamaan siideriä ja sipsejä ja tulimme kämpille juttelemaan lisää. Halvempaa ja mukavampaa. Edu lähti juuri ja Miira meni saattamaan, vaikka eihän Edu mitään saattia kaipaakaan... osaa joka paikasta kotiin :-)

Nyt väsyttää ihan hirmuisasti, mutta luulen, että käy niin kuin aikaisempinakin iltoina. Toinen ottaa kannettavan syliinsä ja toinen istuu pöytäkoneen edessä ja neljän maissa tajuamme, että nukkumaankin voisi mennä, eikä vain aivottomana koodata, pelata tai lukea.

Keittiön maalaus on valmis. Minä olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta viimeisen sanan sanoo isäntäväki, joka tulee kotiin sunnuntaina.

Hakusanoja, joilla Provoon tultiin helteiden aikana:

• kuinka viilentää kämppää
  
• helle ja lämpöhalvaus
  
• ruokaa helteellä
  
• seksi helteellä
  
• paikkoja helteellä kylmä
  
• hellittely (ai mut ei tää enää liitykään...)
  

Eilinen meni ohi melkein huomaamatta. Nukuimme pitkään, aloitimme Tychon ja Suskin keittiön maalauksen, kävimme ostamassa T-paitoja Mentalwearista ja sitten lainaamassa Evalta yhden Buffy-jakson DVD:llä... se herkku säästetään kotiin: täällä tuntuu olevan liikaa tekemistä, että ehdittäisi katsoa muuta kuin "pakolliset" ohjelmat, jos niitäkään.

Luin Asimovin kirjan The Naked Sun loppuun. Aloitin sen pikkuhiljaa sen jälkeen, kun olin ensin lukenut novellin The Bicentennial Man, sitten loput novellit siitä kokoelmasta, ja Caves of Steelin... onneksi otin "robodekkareista" kolmannenkin, The Robots of Dawnin, mukaan.

Kirjoista ja kirjastoista sen verran, että minä opin lukemaan 4-vuotiaana ja olen siitä pitäen lukenut melkein mitä tahansa mitä vain käsiini sain. Käpylässä asuessamme olin niin lähellä kirjastoa, että kävin siellä monta kertaa viikossa. Äiti sitten välillä soitteli (minun lähdettyäni) tutuille kirjastotädeille ja sanoi niille, etteivät antaisi minun lainata enempää kuin kolme kirjaa; muuten en taaskaan menisi kavereiden kanssa ulos vaan istuisin sisällä lukemassa... Toisinaan kävi niin, että tädit joutuivat sanomaan: "Myöhästyit, Miira lähti jo – kymmenen kirjaa mukanaan!"

Khiloun mainitsemista kirjasarjoista osa oli minunkin suosikkejani. Itse luin näitä sarjoja ahmimalla: Enid Blytonin SOS:it, Seikkailut, Salaisuudet ja Viisikot, Carolyn Keene-nimisen kirjoittajajoukon Neiti etsivät, Hitchcockin kirjoittamaksi laitetut 3 etsivää, Merja Palon Nummelan ponitalli-sarjan, Sivar Ahlrudin Arvoitus-sarjan ihanista kaksosista ja jäykkisserkusta sekä Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyrit. Myöhemmin (ja edelleen) ahmin kaikki Tuija Lehtiset ja erityisesti Mirkka-sarjan - se on luettu kokonaisuudessaan ainakin 6 kertaa.

Kirjastossa käyminen oli nuorempana ihanaa. Muistan kun kerrankin raahasimme kaverimme kanssa järkyttävän isoa kasaa kirjoja ja sarjiksia keskustasta kotiin. Vaikka paikallinen kirjastomme oli ja on loistava, pääkirjasto on kuitenkin pääkirjasto - ja pääkirjaston oma erillinen lastenosasto on aivan mahtava.

Kesälomilla minulla oli kisa itseni kanssa - saanko luettua kirjan päivässä (keskiarvona siis, joinain päivinä ei yhtään, joinain kolme). Yhtenä kesänä se onnistui, 77 lomapäivää ja 77 kirjaa. Silloin tuli kyllä luettua dekkareita iso pino; Rex Stoutin Nero Wolfet, Georges Simenonin Maigretit, John Dickson Carrin kirjat ja Agatha Christietä. Ja tietenkin jo vakioksi muodostuneet Mirkat (Masa oli huippu!).

Emme vielä ole ehtineet tehdä näin kattavia huomioita Lauttasaaren eläinkunnasta, mutta yhden jänön- tai rusakonpoikasen bongasimme suunnistaessamme kämpille. Kyllä se on sitten hankalaa, kun maalaiset pistetään N-busseihin, jotka kulkevat eri reittiä kuin ne normaalit vuorot.

Tuo stadipaska vieressäni varmasti arvostaa, että haukun häntäkin maalaiseksi...

Sain Piskiltä ja Stubalta eilen (ähkun toissapäivänä) synttärilahjaksi Disney-DVD:n Aarreplaneetta. Koskahan sen ehtisi katsoa?

Eilen (tai aikaisemmin tänään, miten vain) oltiin isän ja Mustin kanssa Porvoossa iltapalalla: Timbaalin huippuhyviä etanoita! Minä ja Minna söimme kumpikin kaksitoista valkosipulietanaa ja jälkiruoaksi valkoviinisorbettia. Palanpainikkeeksi etanoille espanjalaista punaviiniä. Aterian jälkeen vielä vanhempien luo.. ruoansulatusjuomille ja istuskelemaan. Sain mukaani muutamia vanhoja valokuvia, lahjakortin Stockalle (synttärilahja) ja muuta kivaa.

"Mommy dearest" oli sitten salaillut rapujuhliensa ajankohtaa viime päiviin asti. Kuvitteliko se, että jos me tietäisimme ajankohdan reippaasti etukäteen, yrittäisimme päästä mukaan? Not bloody likely. No, tuli sitten kutsu pienempiin rapujuhliin joskus tämän kuun lopulla.

Nuo kisut ovat kyllä ylisöpöjä *huoh* Aina kun olemme täällä, minulle tulee kissakuume (ja omaa karvapalleroani kauhea ikävä). Kohta pitäisi mennä aamupesulle, koska appivanhemmat tulevat hakemaan meitä.

Elämä on mukavaa :-) Makaan sängyssä kannettava masun päällä ja surffailen. Vieressä Miira surffailee pöytäkoneella. Tällainen systeemi kotiinkin! Seurana vetäviä mirrejä kolme kappaletta :-D

Jes! Päästään lauantaina hyvään seuraan grillaamaan, eikä Miiran synttäri nyt menekään "hukkaan". Olin ajatellut, että viettäisimme sen appivanhempien luona grillaamassa, mutta sitten sainkin tietää, että sinä iltana on rapubileet, eikä meitä tietenkään ole kutsuttu (hyvä kun meille on edes asiasta mainittu), niin se suunnitelma kariutui.

On se ihanaa, että on hyväksyvät appivanhemmat.

Väsyttää niin että silmät sattuu ja päätä särkee, olo on siis aika vittumainen. Olen myös siitä syystä aika kärttyisä. Ehkä olisi vain aika mennä nukkumaan ja nukkua huomenna pitkään.

Kälyn kanssa oli mukavaa ja annoimme Miiran - tulevan päivänsankarin - voittaa kolme kertaa peräkkäin Afrikan tähdessä. Siideriä kitatessa pitää pelata, jos se on mahdollista. Viereisessä pöydässä oli Johanna Sinisalo. Nyt vain kysymys kuuluukin, kuka seuraa ja ketä. Mieletön sattuma, että satuimme samaan baariin.

Viileämpi yö, paremmat unet... mitä nyt kissat pari kertaa herättivät.

Nousin ylös puoli kymmeneltä (jipii!) ja nyt olen vain istuskellut lukemassa päivän tärkeitä juttuja: blogeja, säätiedotuksia, maileja, sarjiksia... Kohta aamupalaa ja Hesari, paperisena.

Ukkonen kovasti yrittää hätyytellä minua pois koneelta ja nukkumaan. Viisasta se olisikin, sillä nyt olen aikataulustani ainakin kaksi tuntia jäljessä. No onneksi bussissa voi nukkua päiväunet.

Oman kuuden päivän ohjelmakarttani teko vei aikaa. Järkyttää edelleen tämä TV-orjuuden taso, mille olen noussut.

Tapasin Sannan, entisen duunikaverini, iltapäivällä. Joimme yhdet siiderit Tennispalatsin William K.:ssa ja Sanna palautti Sormusten herra -kirjani (2. ja 3. osan). Juttelimme mm. kirjoista, myös uusimmasta Potterista, kesän konserteista ja muusta musiikista, elokuvista ja niiden jatko-osista. Oli oikein mukavaa.

Palattuani kissojen luo ruokin ne ja itseni.. ja sitten olikin aika ruveta katsomaan Soitinmenoja. Minna tosin soitti juuri kun ohjelma oli alkamassa, ja missasin yli puolet (on mahdotonta keskittyä sketsien dialogiin samalla kun kuuntelee, mitä toinen sanoo puhelimessa). Hemmetti. No, onneksi Piski otti jakson videolle.

Loppuilta taitaakin mennä Paluu tulevaisuuteen -DVD-paketin parissa. Tosi paljon ekstroja!

Olen hereillä, vaikken halua. Minna soitti vähän aikaa sitten ja puhelun jälkeen piti ruokkia kissat. Tiskasin ja tulin lukaisemaan mailit ja blogit (addikti!). Kohta takaisin petiin, kuumuudesta huolimatta silmät eivät pysy auki. Aamuyöstä häiritsivät lokit (?) ulkona ja ruokaa vinkuvat katit sisällä. En tiedä, mihin aikaan lopulta nukahdin.

Täällä tuntuu olevan vielä kuumempaa kuin kotona. En onnistu nukahtamaan, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi: takana on lyhyeksi jäänyt yöuni ja pitkä päivä täynnä Finnconia, sekä vielä automatka Helsinkiin. Väsyttää tuhottomasti, mutta uni ei vain tule. Kissat katselevat kummissaan, kun käyn välillä keittiössä juomassa vettä.. minä kun menen jääkaapille enkä ota sieltä mitään ruokaa niille. "Aamulla", lupaan, mutta tuskin ne tajuavat.

Minnan eilinen testi... minä sain ihan saman tuloksen. Ei mikään yllätys.

Ai niin. Katsoin DVD:ltä kauhupätkän The Others. Hyvä, ajatuksia herättävä ja upeasti kuvattu.. mutta yksityiskohdiltaan melko ennalta-arvattava. Kidman yllätti taas positiivisesti, mutta lapsinäyttelijät olivat loistavia.

Äh, unohdin ylpeillä nopeudellani - 450 millilitran veripussi täyttyi 5 minuutissa 9 sekunnissa.

Ei mitenkään yllättävästi sain huumetestistä tämän:



See what drug you are.

[via Matkalla]

Xena-fanien tapaamisessa ostimme Pialta kaksi täyttä pakkaa keräilykortteja (4. & 5. kausien yhteispakka sekä 6. kauden pakka - melkein koskemattomia!) ja 4. & 5. kausien erikoiskorttien Allies-setin... kaikki tämä vain 23 eurolla. Uskomatonta.

Miira sitten otti ja lähti Helsinkiin Jussin kyydillä. Nyt olen ihan yksin kotona... mitäs sitä oikein tekisi? Jos vaikka aloittaisi pyykeistä (how boring).

Videonauhurien ja -kasetin toimivuutta uhmaten nauhoitin aamulla kälylle Soitinmenoja. Muistui taas mieleen, miksi se vanha nauhuri on poistettu aktiivikäytöstä, vaikka ongelmat johtuivat kyllä myös kasetista. Ongelmia oli myös jaksojen löytämisessä... yksi jakso aiheutti harmaita hiuksia, kun sitä ei meinannut löytyä mistään (se ei ollut samalla kasetilla kuin muut).

Sainpas tänään sitten viimeinkin luovutettua verta - tietenkin Finnconissa Robert Heinleinin hengessä. Eka kerta oli aika jännittävä, mutta nyt tuntuu siltä, että verenluovutuksesta tuli pysyvä juttu, sen verran helpolta ja "mukavalta" sen tuntui. Mukavuuteen vaikutti tietenkin Turun Veripalvelun mukava henkilökunta ja luovutuksen jälkeen mussutettu hillomunkki ;-)

Kanerva Eskola (eli siis Agripan kirjoittaja) jutteli mielenkiintoisia Rocky Horror Picture Showsta ja omasta gradustaan. Meidänkin pitää kaivaa jostain netistä fanien "käsikirjoitus"... minulle ei ole tullut edes mieleen, että tietenkin sellainen on olemassa. Samoin pitää saada käsiin Kanervan gradu ja lukea se.

Xena-fanien tapaamisessa päätimme Miiran ja Heidin kanssa perustaa Turun seudun Xeniittien alajaoston eli TuSeXe (lausutaan tuuseksi). Kotisivuja aletaan suunnitella lähitulevaisuudessa. Ensimmäinen TuSeXe:en tapaaminen on jo pidetty. Meidän kolmen lisäksi meillä on neljäskin jäsen, jonka nimi minulta valitettavasti jäi pimentoon.

Iltapäivää vietettiin Finnconissa. Tavattiin muutama xeniitti, kierreltiin myyntipöytiä katselemassa, pengottiin ja ostettiin rintanappeja, osallistuttiin "seksikkäimmät ja ällöimmät naiset ja miehet science fictionissa" -äänestykseen ja ihailtiin miekkailunäytöksiä. Lisää xeniittejä ja Xena-aiheista ohjelmaa huomenna.

Minulle löytyi mm. kirja-aiheisia nappeja, mutta koska Minna ei löytänyt mieleistään, se teetettiin. Nyt Minnan rinnuksissa komeilee vaaleanvihreä nappi, jonka tekstinä on yksinkertaisesti: HEM HEM. Uuden Potterin lukeneet tietävät, mistä on kyse.

Onnistuin kartuttamaan vaatimatonta nimikirjoituskokoelmaani yhdellä. Bongasin Johanna Sinisalon, ja menin pyytämään häneltä nimmarin. En kehdannut enkä uskaltanut sanoa mitään muuta (vaikka olisin hyvin voinut vaahdota kaikista niistä upeista sf-novelleista, mitä olen häneltä lukenut) – enkä toisaalta halunnut häiriköidäkään enempää. Minuutti siinä varmaan meni.

Minna väittää, että olin hypätä housuistani Sinisalon nähdessäni, ja nimmarin saatuani sama meno jatkui. Höhpöh. No, olinhan minä hieman innoissani...

Haircuttia! Trimmasin (aika kiireellä) Minnan hiukset äsken. Alkoikin olla viimeisiä hetkiä, kun sen ehti tehdä ennen Helsinkiin lähtöä. Viikonloppu on niin täynnä kaikkea muuta.

Nytkin pitäisi olla jossain ihan muualla kuin tässä koneen ääressä...

Hääpäivä! Varsinainen juhlinta kahdestaan onnistuu vasta ensi viikolla Helsingissä, koska viikonloppuna on Finncon ja majoitamme muutamme Xeniitin.

Uskomatonta, että siitä on jo vuosi :-)

Siivous oli tosi tukalaa hommaa. Jo se, että katsoin kun Minna hikeä valuen imuroi olohuoneen sohvakalustoa, sai minut väsyneeksi.. ja itse olin vain vedellyt keittiön ja eteisen puhtaiksi. Työhuone jää ilmeisesti huomiseen.

Ajattelin kirjoittaa omista duunikokemuksistani Kahvitauko-kisaan, mutta enpä taida. Jo nyt huomaan, että minulle turhautumista ja raivoa aiheuttaneet asiat ovat hyttysenkakkaa sen rinnalla, mitä jotkut muut ovat joutuneet töissään kokemaan.

Olen tainnut siirtyä ainakin väliaikaisesti Operan käyttäjäksi. Tämä selain tuntuu mukavalta ja on paljon nopeampi kuin Mozilla. Miirakin tykkää, kun saa nyt pitää Mozillan kokonaan itsellään.

Kahden Alpoxenin jälkeen elämä näyttää valoisammalta, kun selkään ei enää satu. Kyllä kuukautiset ovat mukavat :-/

Heinäkuu oli meilläkin ennätysten aikaa tilastojen suhteen. Heinäkuussa kävi n. 900 kävijää enemmän kuin aikaisempina kuukausina. Meidän tilastoissamme se merkitsee, että kävijämäärä on noussut 50 prosentilla. Uskomaton saavutus.

Yäk, inhottavaa, kun herätessään huomaa haisevansa hieltä.. vaikka kävi pesulla ennen nukkumaanmenoa!

Tänään pitäisi siivota.. vaan ans kattoo, paljonko jaksetaan. "Julkiset tilat" on pakko saada kuntoon, ei tänne muuten ketään kehtaa tuoda.

Kuukausi vaihtuu, hakusanoista ei tiedä vielä. Heinäkuun lopulla oli muutamia hulppeita yhdistelmiä, joilla Provoon oli tultu.

• hero dvd elokuva tilaus (kokeile Filmifriikkiä)
  
• lappeenrannan tatuointi ja lävistys (juuei meil simmottis, me ollan Turuus)
  
• homo ranneliike (auttaisikohan Ranneliike.net?
  
• tatuointi manga (ähku tavallista ja tylsää)
  
• paidan läpinäkyvyys (kastele ohut, valkoinen paita..)
  
• peruna Ykkösen aamu-tv (...että mitä?)
  
• päivä kahvit seksi (assosiaatiopeliäkö tämä harrastaa?)
  
• harry potter peli koneelle heti (...ja tämä kaveri on vain kärsimätön)
  
• MUTAKAKKU (miksi jotkut kirjoittavat hakusanansa kokonaan isoilla kirjaimilla? luulevatko he, että hakukone sillä toimisi tehokkaammin?)