Lisää, mutta kosteita seuraleikkejä tarjoaa PartySchool. Variaatioita Bussi-taksista löytyy, samoin läpytys (hyvä leikki, mutta vaikea selittää kirjallisesti – Hand Jive onnistuu, joten minun ei tarvitse yrittää). Trivial Pursuitin drinking game -variaatio kuulostaa hyvältä.. sitä voisikin kokeilla tänä iltana!

Kohta lakit päähän ja kuohuviinistä korkki auki :-)

Provoon on viime aikoina tultu ahkerasti seuraleikkejä etsimään. Ehkä ihmiset haluavat vappuna leikkiä? No, tässä yksi helpoimmista – nimeltään Bussi-taksi. Me emme aio leikkiä Bussi-taksia tänä iltana, koska meitä on liian vähän. Tai no.. kyllä neljälläkin onnistuu, mutta mitä enemmän osallistujia, sen parempi.

Istutaan jonkinlaisessa ympyrässä, vaikka pöydän ympärillä. Tarkoitus on laskea mahdollisimman pitkälle sekoamatta. Ensimmäinen sanoo luvun yksi, toinen (ei väliä, kumpaan suuntaan aloitetaan) kaksi, kolmas kolme jne. Aina kun tullaan viidellä jaolliseen lukuun tai sellaiseen lukuun, jossa on numero viisi, sanotaan bussi. Aina kun tullaan seitsemällä jaolliseen, tai sellaiseen lukuun, jossa on seitsemän, sanotaan taksi.

Tätä voi vaikeuttaa ottamalla mukaan säännön, jossa taksi vaihtaa suuntaa, eli jos on aloitettu myötäpäivään, taksin kohdalla vaihdetaan vastapäivään.

Joissain luvuissa on sekä viisi että seitsemän. Näistä voi tehdä bussitaksin, ja jatkosta voidaan päättää yhdessä. Voidaan vaikka vaihtaa suuntaa tai hypätä seuraavan leikkijän yli! Möhlänneet joutuvat pois pelistä, mutta alkuun on hyvä ottaa pari harjoituskierrosta, varsinkin jos mukana on paljon ihmisiä, jotka eivät ole Bussi-taksia aikaisemmin leikkineet.

Jos nimi Bussi-taksi kuulostaa hölmöltä, sanoista voidaan sopia. Punkku-valkkari kävisi ehkä paremmin ajankohtaan?

Painon putoaminen näkyy (vai pitäisikö sanoa, että tuntuu?), vaikkei selvästi.. Vaatehuoneessa olleet kesähousuiksi alennetut entiset "siistit" housut mahtuivat viime keskiviikkona päälle, vaikka viime kesänä ne olivat takapuolesta liian tiukat. Pyöräilyä suunnitellessani vedin ne kuitenkin jalkaani – ajattelin, että anorakki peittää kyllä perspuolen – ja yllätyin, kun ne eivät kiristäneetkään! No hyvä, niitä housuja voi sitten käyttää.. vaikkapa kesähousuina.

Viikonloppuna kokeilin vanhaa partiovyötäni, joka ei viime kesänä mennyt kiinni (saadessani sen, se oli aivan liian pitkä, joten leikkasin sen poikki ja jätin muutaman reiänvälin verran kiristysvaraa; ei mennyt kauan kun jouduin pitämään sitä aina siinä viimeisessä reiässä) – nyt meni! Se on taas otettu käyttöön: on mukavaa, ettei tarvitse vaihtaa vyötä aina housuista toisiin sen mukaan, kumpia käyttää.

Appiukko väitti huomanneensa, että olin laihtunut, mutta taisi vain yrittää olla mieliksi – enhän minä ole itsekään mitään eroa entiseen nähnyt.

Järkyttävää - Tina ei tänään käyttänyt kummassakaan ohjelmassa sitruunaa tai limea! Tämä kai tarkoittaa, että pitää lasillisen sijaan juoda koko pullo?

Edulis väittää, että minä olen nuori. En ole. En suostu. Nih. "Young wife" kuulostaa muutenkin todella perverssiltä.

Kämppä on nyt koristeltu vappua varten. Huomenna Tanja tulee tänne tuomaan viinakset ja sitten mennään yhdessä ostamaan kaikkea hyvää syötävää aatoksi.

Tänään taas iske ja ota -reissu kirjastoon. Listan (enemmän mielessä kuin lapulla) kanssa hyllyltä hyllylle, kirjat mukaan ja ulos. Kun olin menossa ovelle, virkailija käsitteli hetki sitten palauttamaani lastia.

Viime vuoden loppupuolella pidin listaa luetuista kirjoista – siihen paperiseen päiväkirjaan. Blogin aloittamisen myötä se jäi, ja nyt kun lukuinto on taas kasvussa, tekisi mieli aloittaa uudestaan. Aina kuitenkin tulee eteen listaamisen vaikeus: mitkä kirjat voi listata? Milloin runokirja on "luettu" ...eihän sitä lueta samalla tavalla kuin romaania? Entäs tietokirjat; jos olen jonkin sellaisen kirjan kimpussa, jossa on monia eri ihmisten kirjoittamia artikkeleita, enkä luekaan niitä kaikkia, niin voinko sanoa lukeneeni sen kirjan? Kelpaako sarjakuvaromaani kirjaksi? Entä nettikirjat, webissä julkaistu fiktio? Fanfic ja überfic, jos ne ovat "kirjan mittaisia" (ja mikä on kirjan mittaista)? Jos taas listaan pelkät romaanit (joita kieltämättä luen eniten), jotain tärkeää voi jäädä ulkopuolelle... ja varmasti jääkin.

Äh, jos vain antaisin koko jutun olla ja mainitsisin silloin tällöin täällä tai muualla lukeneeni jonkin sellaisen kirjan, jota haluan suositella muillekin – tai vaihtoehtoisesti sanoa: "jumaliste, lue toi! Ellet lue, niin missaat tosi hyvän jutun, etkä edes tajua missannees sitä..." *jupinaa ihmisten halusta olla lukematta ajatuksia herättäviä kirjoja*

Nukuin makeasti, heräsin kun Minnan piti aamulla lähteä, roikuin vähän aikaa koneen ääressä, menin uudestaan nukkumaan ja heräsin kun Minna tuli takaisin joskus.. ehkä se oli vähän ennen puoltapäivää. En katsonut. Nukuin lisää ja lopulta Minna repi minut ylös vähän yli yhdeltä. Tajutonta nukkua näin – mutta toisaalta, minulla ei ole hajuakaan siitä, kauanko yöllä valvoin. En nimittäin muistanut katsoa kelloa nukkumaan mennessäni. Jos se oli neljä tai viisi, tämä on ihan OK.

Tein Minnalle pikku palveluksen (työjuttuja, senkin kaksimieliset!) ja unohduin sitten selailemaan erinäisiä nettisivuja. Joitain sivuja pitää käydä katsomassa vähintään kerran päivässä (mutta mieluummin 2-3 kertaa) siinä toivossa, että jotain päivityksiä olisi tullut.. silloinkin, kun tietää kokemuksen perusteella, ettei päivityksiä tule kuin pari kertaa viikossa. Ihan hölmöä, mutta sellaista on addiktin elämä. Samanlaista on, kun odottaa sähköpostia joltakulta.

Jos nyt kuitenkin luovuttaisi ja katsoisi aamulla, onko niitä päivityksiä tullut. Sitten voisi herättyään kirjoittaa pari mailia, että pääsisi taas odottelemaan.

Miiran edelliseen plokaukseen viitaten: Tuli ainakin siistiä!

Perjantaina kolmen aikaan iltapäivällä sain soiton töistä - he olivat juuri huomanneet, että maanantaina lähtevälle tavaralle ei ollutkaan vielä etikettejä. Kenellekään ei ollut tullut edes mieleen, että sellaisia tarvittaisiin. Olisi pitänyt mennä viikonloppuna tekemään puolen päivän varoitusajalla. Ja paskat. Ehdotin maanantai-iltapäivää, mutta se ei sopinut, joten uhraan pitkään nukkumisen sille, että saan kärsiä tyhmistä ihmisistä (palkkakaan ei tuo suurta lohtua siihen).

Ärsyttää muutenkin koko paikka. Omistajilla ei ole minkäänlaista todellisuudentajua. Työntekijöiden kanssa minulla ei ole mitään ongelmaa, mutta omistajat pitäisi saada pois sieltä sotkemasta muiden hommia. Jos tuo etikettihomma olisi jonkun muun vastuulla, niin minun ei tarvitsisi joka kerta polttaa hihojani, kun omistaja huomaa vasta pari tuntia ennen tavaroiden lähtöä, ettei kaikki olekaan kunnossa. Muutenkin kyseinen henkilö ei ole mitenkään pidetty - hän on suurimman osan ajasta kuin perseeseen ammuttu karhu, eikä osaa hommiaan... kaiken lisäksi vanhuus painaa ja hän unohtelee asioita. Tee sitten töitä sellaisen kanssa.

Toi yks on ihan kahjo! *osoittaa peukalolla* Sen piti mennä suihkuun, mutta innostuikin siivoamaan kesken kaiken. Tuolla se nyt sitten imuroi – alasti. No, ehkä en kuitenkaan soita valkotakkisia paikalle, vaan nautin näkymistä ;-)

On kyllä aika epätodellinen olo, kun vieressä istuu sellainen tuttavuus, jonka jo pidemmän aikaa on halunnut ystäväkseen. Ja kun kyse on vielä juuri siitä mallista, jonka olen jo muutaman vuoden ajan halunnut. Tänään olin niin riemuissani ensimmäisestä tulostuksesta (joka sujui kuin unelma!), että siitä piti hehkuttaa Miiralle, vanhemmille ja pikkusiskolle. Valitettavasti en saanut yhteenkään suoraa puheyhteyttä, joten hehkuttelin sitten täällä yksikseni ja silittelin 1230:aa. Jos tulostin sekoittaa pään näin, miten sen sitten tekee joku vähän isompi asia?

Viimeiset kylmät teet kurkkuun ja nukkumaan.

Lyhyt pelisessio tänäänkin; meitä oli vain kaksi pelaajaa plus GM (sama juttu kuin viimeksi). Seuraavasta kerrasta ei sitten ole mitään tietoa, koska GM menee kesätöihin Helsinkiin, ja aloittaa jo parin viikon kuluttua.

Sillä välin, kun minä pelasin, Minna testasi tulostinta ja raportoi tekstarilla onnistuneesta printistä :-)

Sarjassamme TV:n orjat: istuttiin alkuillasta kuin tapit katsomassa vanhaa Neiti Marple -dekkaria. Luulin jo, että kaikki sarjan jaksot oli esitetty jo ajat sitten, mutta vielä on jäljellä joitain kaksi- ja kolmeosaisia jaksoja.. ja TV1 näyttää niitä nyt pitkin kevättä. Joan Hickson on Marplena ihan lyömätön, ja Christien kirjojen tunnelma (vähän mysteeriä, melkoisesti huumoria) tavoitettu täydellisesti. Vähän helpotusta muuten niin tylsiin (TV:n kannalta siis!) lauantai-iltoihin.

Jeps, Miira oli oikeassa, ostosreissulla oli hauskaa :-) Isi osti minulle tulostimen valmistujaislahjaksi (hieman etukäteen), nyt sitten pitäisi vielä valmistuakin. Ostin myös hiomapaperia. Nyt kun on aikaa, niin haluan kukkatelineestämme jonkin muun värisen kuin vaaleansinisen. Tuli oikein putsi olo, kun kiertelin Teesiä ja Bauhausia. Isän kanssa ostoksilla ollessa on vain se ongelma, ettei missään kaupassa oikein kunnolla kierretä ja haahuilla.

Vapputarvikkeetkin olen jo ostanut - ilmapalloja ja serpentiiniä. Miira sanoi, etten viime vuonna ollut halunnut koristella mitenkään vappuna. Minulla on tainnut olla tilapäinen mielenhäiriö, tietenkin pitää puhallella ilmapalloja ja sotkea joka paikka serpentiiniin. Ostin myös paukkuserpentiinejä, koska olin varma, että juuri Miira haluaa niitä vapuksi. Kävi sitten ilmi, ettei se olekaan ollut Miira. Minä olin ihan varma, enkä nyt osaa sitten sanoa, keneen sotkin Miiran. Selvinnee joskus.

Vai vielä "himokas lesbiaani"... Minna ainakin saa suurimmat kicksit siitä, että hipelöin sormenpäillä hänen selkäänsä. 5-10 minuuttia tällaista "rahnutusta", niin se on ihan valmis – nukkumaan. Näin kävi viime yönäkin.

Nyt: pitäisi siivota eikä yhtään huvittaisi. Minna on ostosreissulla (pitää varmaan enemmän hauskaa kuin hoitaa velvollisuuksia) ja minulle tuli tämä nakki. Työhuone ja olohuone ainakin pitäisi imuroida. Mutta kun koneen ääressä on niin kivaa.. ja luettavaa olisi netin täydeltä. CSS-kokeiluistakin alkaa muodostua kokonaiset sivut, joiden viilailussa on vielä paljon työtä.

Tänään aikaan saatua: Tyhjensin eteisen vaatehuoneen (lattian) ja imuroin sen. Tiskasin paistinpannut. Imuroin pahimmat villakoirat ja roskat eteisestä, keittiöstä ja olohuoneen ovensuusta. Lakaisin parvekkeen lattian.

Minna innostui illalla siivoamaan vähän ympäriinsä, lähinnä vaatehuonetta ja oman sängynpuolikkaansa vieressä olleen paperikasan – mikä on ihan hyvä. Siinä sivussa hän juoksutti minua – mikä ei ole hyvä; miksi minä veisin tavaroita, jotka toinen voisi itse siivotessaan tai sen jälkeen viedä itse?

Pervoja juttuja tänään: Ehdotteluja ;-) muttei ainakaan vielä toimintaa, ellei pussailua lasketa (eikä minun mielestäni lasketa; eihän siinä ole mitään pervoa).

Musti kertoi pääsiäisenä, että oli jutellut Juhanin kanssa ja jossain yhteydessä maininnut minut, sanoen jotain sinne päin kuin "itsepä on valintansa tehnyt." Silloin Juhani oli ärähtänyt: "Ei se ole mikään valinta!" ja olisi vielä jatkanutkin aiheesta. Musti oli kuitenkin kieltäytynyt kohteliaasti sanoen, ettei ole luennon tarpeessa. Aikamoinen kommentti tyypiltä, joka kuultuaan minun ja Minnan yhteen muuttamisesta oli sanonut hyvin ymmärtävänsä isääni ja hänen kaikkea muuta kuin hyväksyvää asennettaan...

Niinpä. Ei tässä ole muuta tietoista valintaa kuin Minna.

Katsoin tänä iltana (tai eilen, ollaanhan jo torstain puolella) Robert De Niro -komedian Terapian tarpeessa (Analyze This), joka tuli töllöstä maanantaina. Ihan kiva pätkä, ja loppupuolella hekotin parissa kohtaa ääneen. Tietysti, jos muistaisin paremmin näkemieni mafiaelokuvien yksityiskohtia, olisin saanut tästäkin enemmän irti. No, sen hedelmäepisodin tunnistin välittömästi – mutta sepä ei olekaan mikään suuri saavutus.

Nyt voin sanoa aloittaneeni pyöräilykauden. Kävin tänään fillarilla paikallisessa Prismassa ruokaostoksilla – matkaa on 2 km suuntaansa. Enempää en olisi varmaan jaksanutkaan: viime kesänä en pyöräillyt ollenkaan (eli olen ihan rapakunnossa). Vaikeuksia aiheutti myös pyöräilyhanskojen puuttuminen ja se, että satulan asento ja korkeus ovat Minnan jäljiltä minulle väärät. Olkoot silti vielä niin kuin ovat.. kaipa Minna saa kohta sen uuden (käytetyn) fillarin tai sitten oman vanhan romunsa korjatuksi.

Ruokaostoksista syntyi Broileriherkut-keittokirjan ohjeen mukaan tosi hyvä sapuska, ja sitä laittaessa oltiin kuin kaksi Tinaa keittiössä :-D Ruokaan nimittäin tuli limemehua ja limen kuorta – ja Maldon-merisuolaahan (hiutaleista, mietoa tavaraa, jota Tinakin käyttää) meillä on ollut jo pitkään.

Tämä päivä on mennyt laiskotellessa ja pääsiäisestä toipumisessa. Ulkona oli ihana sää, mutta en sitten kuitenkaan saanut itsestäni niin paljon irti, että olisin pyöräillyt muutaman kilometrin päähän Giganttiin, Hong Kongiin ja lukuisiin kalustetaloihin haahuilemaan. Huomenna ja torstaina on puoleen päivään asti koulua ja sitten alkaakin taas jo viiden päivän viikonloppu. Miten tästä loppukeväästä ikinä selviää, kun on niin raskasta?

Eilen illalla närästi niin, etten saanut nukuttua, koska en pystynyt makaamaan. Tänään heräsin jo ennen yhdeksää, koska minulla oli paha olo, enkä pystynyt nukkumaan. Toivottavasti tuollaisia ongelmia ei tule enää.

Aamulla katsoin sitten ykkösen aamu-tv:tä ja Matlockin. Pitääkin muistaa ottaa Matlock nauhalle - inhottavaa, ellei näe kaksiosaisen jakson toista osaa. Näin myös viimeinkin tätä MTV:n sisustusohjelmaa T.i.l.a. En tykännyt yhtään. Snobbailuohjelma ja ärsyttävä juontaja. Muutoskin oli ihan pölhö. Ei mitään välivaiheista ja ihmisistä. Vain lähtökohta ja lopputulos.

Minäkin näin sitten Eduliksen ja ihan huomaamattani puhuinkin paljon suhteessa siihen, kuinka paljon normaalisti olisin puhunut vieraan ihmisen seurassa. On se Edulis aikamoinen :-)

Catherine Zeta-Jonesin ulkonäkö ja ääni olivat kuin Lucy Lawlessin. Ja se on aika paljon.

Vielä järkyttävämpää oli (edellisetkin kun olivat jo järkyttäviä tapauksia), että anoppi oli oikeastaan aika mukava ja meillä oli suht mukava ilta appivanhempien ja heidän kavereidensa kanssa. Absence makes the heart grow fonder.

Tänään nukuimme päiväunet (minä viisi tuntia, Miira vain neljä), kun pääsimme kotiin. Viiden tunnin yöunet eivät näköjään ole tarpeeksi, eikä varsinkaan silloin kun aamuherätys on klo 6.15. Tapansa mukaan anoppi teki maukkaan aamiaisen, joka lievitti aamuherätyksen aiheuttamaa tuskaa hieman.

Huh huh, ei keritty eilen blogata kun Chicagon jälkeen istuttiin vielä siiderillä Eduliksen kanssa, ja Tychon & Suskin kämpille päästyä piti katsoa Arkajalat-DVD:ltä kommenttiraita (ja syödä cheddartäytteisiä jalapenoja)... Sitten oltiinkin jo petivalmiita.

Chicago oli melkoisen nautittava kokemus. Musiikkinumerot korvasivat liian ennalta-arvattavaa juonta, ja näyttelijät olivat hyviä kautta linjan. Biisit soivat päässä vielä tänäänkin. Ja Catherine Zeta-Jones.. mmm, mikä pakkaus... Taidan olla kateellinen Michael Douglasille!

Tänään aamupäivällä hidas käynnistys, paikkojen järjestelyä ja omien kamojen pakkaaminen. Isäukko haki meidät, ja autettiin sitten juhlavalmisteluissa. Vieraat – Ole, Ritu ja Ritun tytär lapsineen – tulivat neljän paikkeilla. Musti ja isä tarjosivat mm. isän graavaamaa lohta ja sprottia alkupaloiksi ja sitä kuuluisaa lammaspaistia pääruoaksi. Sitä mässättiinkin niin, että oltiin lopulta aivan repeämispisteessä. Taivaallisen hyvää!

Ilta kului viiniä (ja muita aineita) juoden, aika rauhallisesti kuitenkin.. ja iltapalaksi saatiin etanoita valkosipulivoissa. Nam! Kohta nukkumaan ja aamulla aikainen herätys: saadaan Olelta ja Ritulta kyyti kotiin. Vielä viinipullo tyhjäksi; isäukko varmaan avittaa :-)

Tänään tuijotettu töllöstä ne tavalliset perjantaiohjelmat eli Kova laji, Kova laki, Älä kerro äidille 2 ja Metrosexuality sekä T&S:n DVD:istä The Goonies. Miira katsoo parhaillaan vielä jotain pymvaarileffaa.

Tycho oli tehnyt meille aivan ihanaa jauhelihakastiketta ja herkuttelemme sillä vielä huomennakin (tai siis tänään). Luvassa tämän päivän aikana Chicago Tennarissa. Taitaa olla, että minulle tulee leffayliannostus ennen kuin pääsemme turvallisesti kotiin.

Kannattaa muuten aina muistaa estää oma IP SiteMeterissä vieraallakin koneella ollessa (ja muistaa vielä poistaakin se esto, kun se ei ole enää tarpeellinen). Tämän päivän aikana tullut ihan älyttömästi omia käyntejämme tilastoihin.

Mutta nyt unten maille. Miira liittyköön seuraan, kun leffaintoilultaan kerkeää.

Bussissa ei sitten saanut nukkua. Minna halusi istua etuosassa, ja siinä oli ihan lähellä kaksi pikkupoikaa, jotka meluamalla takasivat sen, ettei nukkumisesta tullut mitään. No, ehkä kohta otetaan päivätorkut...

Tycho ja Suez ohjeistivat vähän, antoivat luvan tyhjentää jääkaapin, viina- ja muut ruokakaapit, ja pyysivät jättämään avaimen eteiseen pois lähtiessämme. Kissat ovat jo käyneet (myös Nipsu, se arkajalka) moikkaamassa eivätkä erityisemmin näytä kaipaavan omia ihmisiään. Tiedossa on leffaviikonloppu: täällä on montapaljon DVD-leffoja!

Nirppu näyttää tosi rennolta; voisin ottaa siitä esimerkkiä.

Herätys tänään 7.15 ja nukkumaankin pääsimme vasta kahden jälkeen. Ensimmäinen puoli tuntia meni miettiessä, olemmeko me hulluja vai täysiä idiootteja, mutta sitten iski siivousvaihe päälle, joten ei tämä aamuherääminen niin kamalaa ollutkaan. Bussissa saa kuitenkin nukkua.

Kisujen omistajat tulevat meitä vastaan ja käymme katsomassa heidän uutta kämppäänsä, ja sitten meidät heitetään kisujen kanssa oleilemaan ja he lähtevät kuhertelemaan Tampereelle... en oikein tajua, mitä siellä Tampereella on (ei kai turkulainen voi koskaan ymmärtää). Toinen paikka, jota turkulaisen ei koskaan kuuluisi ymmärtää tai hyväksyä, on Helsinki, mutta jotenkin minun kantani Helsingistä on pehmennyt. Pelottavaa. Saako tähän jotain tabuja?

Nälkä!!

"Tökkipaisti", naudan ulkofile, johon on tökitty valkosipulinkynsiä, on uunissa. Minä en kuitenkaan jaksaisi odottaa; nälkä on niin kova. Minna laittoi Tinan inspiroimana lihaköntin viereen paloiteltuja porkkanoita ja salottisipuleita, päälle suolaa, pippuria ja vähän oliiviöljyä.

Opettelin tänään lisää CSS-juttuja ja testailin niitä. Alkaa jo tuntua helpommalta, vaikka moni juttu onnistuu edelleenkin vain kopioimalla jotain olemassaolevaa ja testailemalla, mitä tapahtuu, kun jotain arvoa muuttaa. Seuraavaksi voisin rukata Sunpointissa olevat kotisivuni uuteen uskoon – pääsisin ehkä niistä kirotuista taulukoista eroon. Jotain uuttakin sinne voisi tehdä. Ehkä. Toistaiseksi CSS-testisivuni on ollut kiinnostavampi kuin olemassaolevat webbisivut.

Aamulla alkaa koulu 8.15 ja minä kukun vielä ylhäällä. Kun on ollut monta vapaapäivää putkeen (tiistaina oli vain kaksi tuntia koulua keskipäivän jälkeen, joten sitä ei lasketa koulupäiväksi), niin enhän minä osaa mennä nukkumaan ajoissa.

Olen tänään saanut työhuoneen epämääräiset paperikasat tuhottua joko uusiin pinoihin, paperiroskiin tai sitten mappeihin. Olen ylpeä itsestäni. Vielä kun saisi tämän huoneen siistiksi, niin sitten voisi käydä muiden huoneiden epämääräisten paperi- ja lehtikasojen kimppuun. Minun pitää aina säästää kaikki lehdet (ei ilmaisjakeluja kuitenkaan), jotta saan ne luettua sitten kun on aikaa. Lopulta ne vain selaa läpi ja heittää pois, tai jos olen kerännyt pidemmän aikaa lehtiä, niitä ei tule edes selattua. Minussa asuu iso hamsteri :-/

Olen luvannut pikkusiskolle kaikki tilaamani Rumbat (vuoden lehdet)... tilaus loppui tämän kuun alussa ja nyt pitäisi sitten saada luettua yli puolen vuoden lehdet ennen kuin sisko kokonaan luovuttaa... jouluksi sain ahmittua noin kahdeksan lehteä. Minä olen auttamattomasti kasvanut Rumbasta yli, mutta kun lehdet on silti pakko selata ja Klinikka ja Nisse M. on ihan pakko lukea. Niiden takia täytyy varmaan jatkaa Rumban lukua kirjastossa. No taitaa jäädä sekin vain ajatukseksi, kirjasto on kuitenkin niin pitkän matkan päässä (3 minuuttia kävellen)... eihän sinne koskaan jaksa mennä.

Tänään käytiin hakemassa kuittaus tuntilistaan (mutta ei pomolta, se ei ollut paikalla), palauttamassa se toimialapalveluun ja ostoksilla eri kaupoissa. Tosin Minna hoiti ison osan kaupoista, kun minä ravasin tuntilistan kanssa.. Kotona Minna jaksoi vielä pestä pyykkiä, silittää petivaatteita ja verhoja, ja patistaa minutkin hommiin.

Kaiken aikaa puhetta viikonlopusta ja sen viettotavoista.. Ohjelmaa olisi vaikka kuinka, nyt pitää vain päättää, mitä kaikkea tehdään – mitä jaksetaan ja mihin on varaa. Sunnuntaina saadaan lammasta, se on jo selvää. Musti tarjoaa paistia silloin, perjantaina olisi tarjolla lampaanfilettä ja maanantaina lammaslihapullia. Olemme kuulemma tervetulleita syömään vaikka joka ilta, mutta joku tolkku.. ja täytyyhän niille kissoillekin pitää seuraa ja olla paikalla antamassa niille ruokaa.

Kun tulin siivoushommista kotiin, keittiössä odotti iloinen yllätys. Minna oli tehnyt sämpylätaikinan valmiiksi (minun piti tehdä se kotiin tultuani) ja käyttänyt osan taikinasta iltapalaan: pieniä pizzoja, yksi kummallekin. Nam!

Iloista ei taas ole se, että selkä on ollut vasemman lapaluun paikkeilta (ja siitä vähän joka suuntaan) kipeä eilisestä asti, ja luultavasti sen takia päätäkin särkee – kipu kun yltää niskalihaksiin asti. Mulle piisaa jo.

Näköjään templaatti ei päivity, vaikka tekisinkin siihen muutokset. No nyt on oikea versio tallessa ja sen voi sitten laittaa Bloggeriin, kun se taas toimii. Tämähän ei vaikuta lukijoihin millään tavalla, kun meidän sivupohjamme kuitenkin näyttää siltä, miltä sen pitäisikin. Se vain ei näytä siltä meille, emmekä me voi tehdä muutoksia tähän pohjaan.

Tänään koulussa saimme tietää, että huominen päivä onkin vapaa valintakokeiden takia, joten tällä viikolla odotettavissa enää 4 tuntia verkkotukea ja sitten seuraavat tunnit ovatkin vasta ensi keskiviikkona (verkkotukea, kuinkas muutenkaan). Viikossa 12 tuntia koulua ja nekin sopivasti jakaantunut keskiviikolle ja torstaille.. eli maaanantai, tiistai ja perjantai ovat vapaapäiviä. Viisipäiväinen viikonloppu toukokuun loppuun asti.. jipii!

Jaa se drinking game? Yksi shottilasillinen Sambucaa meni – juotiin vähän ja sivistyneesti – muistaakseni viidellä pienellä huikalla. Jos olisi ollut viinilasi edessä, huikkien koko olisi tietenkin ollut suurempi.

Viime yönä pähkäiltiin, että mihin template-muutokset ovat kadonneet, ja kummastelu jatkuu edelleen. Saapa nähdä, palautuuko kaikki vanhan templaatin mukaiseksi, kun lähetän tämän tekstin (toivottoavasti ei!). Ellei viimeisin versio (hamsterikuvineen) palaudu itsestään, se pitää palauttaa käsin. Onneksi talletettiin arkistot omalle koneelle eilen.

Tänään on saatu aika paljon aikaan, vaikka vielä on tehtävää moneksi päiväksi. Ostettiin Miiran lukunurkkausta varten ihana punottu kori, johon Miira voi kasata papereitaan sekä putkenmallinen tyyny selän tueksi. Miira tiskasi ja minä pesin pyykkiä sekä silitin tyynyliinoja. Miira on vaatinut, että ne pitää silittää, mutta niitä oli nyt kertynyt olohuoneen nojatuolille reilu kymmenen, enkä minä jaksanut katsella niitä enää, joten silitin itse. Yllätyksekseni huomasin, että niiden silitys on itse todella rentouttavaa puuhaa. Miira totesi minut jälleen kerran täysin hulluksi. No omapa on vikansa, kun ei hoitanut hommiaan ja minä löysin uuden rentoumiskeinon. Putsi sai myös puhtaan häkin, jonka se voi remontoida taas mielensä mukaan.

Huomenna on edessä mapittamista (päättötyöhön liittyvät paperit olisi kiva saada pois lojumasta ympäri työhuonetta) ja papereiden ja lehtien lajittelua muutenkin.

Tässä jo useampia jaksoja (jo toista vuotta!) Tinan keittiötä Ruotsin TV:stä katsottuamme aloimme kehittää aiheesta "drinking gamea".. Viittä yli seitsemän tulleen ohjelman aikana jo testailtiin ja lisättiin listaan pari asiaa; ensimmäinen "oikea" kierros peliä käydään klo 22.30. Ans kattoo, miten käy...

Mat Drinking Game: umpihumalaan puolessa tunnissa!

Huikka aina kun:


• Tina sanoo "superbra" tai "kanongott"
  
• Tina käyttää ruokaan sitruunan tai limen kuorta tai niiden mehua
  
• Tina sanoo "vähän" jotain, mutta laittaa paljon
  
• Tina muistuttaa, että uunin lämpötila on ensin vähän enemmän kuin ohjeen mukaan (koska kun ruoka pannaan sisään, lämpötila laskee)
  
• Tina muistuttaa ruuan maistamisen tärkeydestä
  
• Tina murskaa valkosipulin veitsen lappeella, ennen kuin alkaa paloitella sitä
  
• Tina ei käytä tavallista sipulia, vaan salottisipulia
  
  

  Kaksi huikkaa aina kun:
  

• Tomas kysyy tai varmistaa jonkun Tinan käyttämän sanan (skoonen murretta tai alan slangia) merkityksen normaalikielellä
  
• Tomas juontaa jonkin kahvilan pöydässä istuen
  
• Tina muistuttaa, että purkkioliivien sijasta kannattaa satsata valmiiksi marinoituun irtotavaraan
  
  

  Lasi tyhjäksi, jos:
  

• ohjelman loppuun mennessä Tina ei ole kertaakaan käyttänyt tai maininnut sitruuna- tai limemehun tai niiden kuoren käyttöä!

Kodin kääntöpiiri ei ole hyvä ohjelma. Se on loistava ohjelma, mutta se ei ole hyvä. Se saa minusta esiin pienen sisustussuunnittelijan, joka haluaa toteuttaa itseään, eikä se kyllä ole hyvä asia meidän raha- ja asumistilanteellamme. Mutta onneksi pienet muutokset eivät maksa paljon.

Toinen erittäin huolestuttava asia on koirakuume. Minä oikeastaan pelkään koiria, mutta nyt vauvakuumeen tilalle on tullut koiranpentukuume. Toivottavasti tämä menee vielä nopeammin ohi kuin vauvakuume, koska koiran hankkiminen ei ole mahdollista (allergioita molemmilla).

Näkymä rannalta on pohtinut blogeja blogissaan tämän viikon aikana ja innosti minutkin miettimään, miksi luen blogeja. Minä luen sellaisia blogeja, joiden sisältö kiinnostaa minua. Ei ole mitään väliä, ovatko kirjoittajat tuttuja vai eivät. Helpommin tulee mentyä katsomaan tutun ihmisen blogia, mutta jos sisältö ei kiinnosta, ei sitä luekaan. Minä olen sosiaalipornoilija, eikä linkki- tai kuvablogit kiinnosta minua lainkaan.

Minun Päivän pamaukseni on ainakin ihan sattumanvarainen. Miksi olen juuri nämä blogit sinne valinnut? Miksen ole klikannut jotain muuta blogia ja sitten päätynyt seuraamaan sitä? Sattuma on suuri tekijä ja siihen vaikuttaa, mitä tällä hetkellä seuraamani blogit kirjoittavat muista blogeista. Niissä olevien linkkien kautta voi löytyä aarteita, joita minäkin alan seurata.

En halua blogilistaani kovin pitkäksi, enkä muuttumattomaksi. Lisään blogeja listaan ja poistan niitä sieltä sitä mukaa kuin huomaan sen tarpeelliseksi. Vaikka blogi olisikin aluksi ollut mielenkiintoinen, se voi menettää tehonsa myöhemmin. Ja sitten taas vähän ajan kuluttua, kun sinne jostain syystä päätyy, se voi olla taas niin hyvä, että sitä alkaakin seurata uudelleen.

Lyhyesti siis minä haluan lukea tuttujen ja tuntemattomien elämästä - arjesta ja ajatuksista. Haluan myös itse päättää, mitä luen ja milloin, eikä siihen saa silloin vaikuttaa, kuka lukee minua. Blogit ja blogien lukijat ovat itsekkäitä ja niin sen pitää ollakin. Kuitenkin sitä kirjoittaa vain itselleen, vaikka ottaakin huomioon sen, että tekstiä voi lukea kuka tahansa ja se voi päätyä ihan mihin vain... tuskin kuitenkaan koskaan tulee kirjoitettua mitään niin kiinnostavaa.

Kyllä pyöräily on ihanaa! Tämä oli ensimmäinen kerta kahteen vuoteen. Viime kesänä en voinut pyöräillä, koska oman pyöräni jarrut eivät ole ihan kunnossa.

Mutta miksi pitää aloittaa pyöräileminen kuin viimeistä päivää? Naurettavan lyhyen pyrähdyksen jälkeen jalanpohjaa kramppasi (johtui osaksi "kevätkenkien" ensimmäisestä käytöstä talven jälkeen), kehoa tärisytti ja päätä huippasi pahasti. Tietenkin nämä kaikki oireet johtuvat ylipainosta ja rapakunnosta, mutta silti.. en minä ainakaan osaa ajaa pyörällä hitaasti. Pyöräilyn suurin ilo on tuulen tuiverrus korvissa. Paluumatkalla oli kaikki alamäet ja minä todella nautin siitä huimasta vauhdista, jonka niissä sain aikaan. Yllättävää kyllä pystyn istumaan vielä, eikä takamus pahemmin valittanut paluumatkan alkaessakaan.

Vielä kun olisi oma rakas pyörä kunnossa.. jalkajarrut rajoittavat ajamisen riemua, eikä asento ole ihanteellinen Miiran pyörässä.

Jokohan meillä olisi kierto synkronissa? Vuoden verran ollaan asuttu yhdessä ja nyt vasta kävi niin, että "bloody hell" alkoi samana päivänä. No, ensi kuussa nähdään, oliko tämä vain sattumaa. Olen muuten kateellinen Minnalle: tuolla se vain pyöräilee – ei ole köyhä eikä kipeä, mutta minä saan kärsiä mahakrampeista, selkäkivuista ja yleisestä voimattomuudesta tänään.

Niin, Minna rupesi kärsimättömäksi ja laittoi itse fillarini kuntoon. Ketjut pitää vielä rasvata tai spreijata, mutta aineita ei ole. Se saa siis vielä odottaa. Ensi viikolla voisi käydä tuossa paikallisessa urheiluliikkeessä kyselemässä mönjiä ja ehkä työkalujakin. Paikkausvälineet ja ehkä yksi varakumi ainakin pitäisi hankkia, pieniä jakoavaimia myös. Taidan kysellä Piskiltä ensin ja sitten vasta kauppiaalta, ettei minulle myydä jotain vallan hyödytöntä.

Ploki on noussut liigaan!



Mutta kenen ploki?

Uuh, hieno karttapeli – tunnista Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maat ja vie nimet oikeisiin kohtiin! Tätä kun saisi lisää (tosin nyt kun mietin, alkaa tuntua siltä, että kaikki muut alueet ovatkin helpompia... ehkä Tyynen meren saarivaltioita lukuunottamatta)... Linkki Karamellin kautta.

Minna soitti melkein heti kun oli ulkona – sanoi olevansa parkkipaikalla ja käski minun avata makuuhuoneen ikkunan. Mustarastas lauloi täysillä... vaikka maa on valkoisena ja lisää lunta tulee koko ajan.

Yritin tänään kuunnella Mafian seuraajaa, koska Minna sanoi sen soittaneen aina välillä yhtä tosi hyvää biisiä Don Johnson Big Bandilta. Tunnin kuluttua olin jo ihan kypsä. Musa oli.. no, kestihän sitä, kun ei ihan pahinta teiniteknoa ollut. Kärsivällisyys loppui kuitenkin, kun musiikin lisäksi joutui kuuntelemaan kahden talkkunapään*) juttuja. Jäi DJBB kuulematta – ehkä joskus toiste sitten.

Ohhoh, vilkuilin viikonlopun TV-ohjelmia ja totesin, että sunnuntai on varsinainen sohvapottupäivä. Klo 11 Romeo ja Julia (vuoden -54 versio), klo 14 Punainen virta, yksi niistä harvoista lännenklassikoista, joita en ole nähnyt, ja klo 15.30 Looking for Richard. Lisäksi Nelosella iltayhdeksältä Paluu tulevaisuuteen, mutta se täytyy varmaan jättää väliin. Looking for Richard on sitäpaitsi pakko ottaa nauhalle, sillä se menee päällekkäin Punaisen virran kanssa. Katsellessa sitä voi sitten kelata mainosten yli. Mmm... leffoja. Namnam.

Mutta vieläkään en ole tämän vuoden puolella käynyt elokuvateatterissa! Hero ainakin kiinnostaisi..

*)Talkkunapää: TV-juontaja, jonka kananaivoisuus ja olematon äidinkielen taito kuitataan "aitoudella". (Lähde: Adams & Lloyd: Elimäen perimmäinen tarkoitus) Tässä tapauksessa talkkunapäät olivat radiojuontajia, mutta... sama asia.

Tänään verikokeet. Kummastelin vähän, kun hoitaja ei laittanut kiristyssidettä käsivarteen, mutta kun suoni löytyi heti ja neulakin tuntui vain hipaisevan ihoa (ei edes pientä nipistystä!), niin en enää ihmetellyt. Onneksi en sanonut mitään. Tulokset ylihuomenna.

Ennen kokeisiin menoa piti paastota, joten söin tuhdinpuoleisen iltapalan eilen ennen paaston aloittamista. Siitä huolimatta oli vaikea nukahtaa, kun maha vaati ruokaa. Tänään oli ihan helppoa, mutta kun olin tekemässä itselleni munakasta, olin yhtäkkiä kärsimätön kuin pikkupentu, jolle on luvattu jätskiä "kohta".

Kuinkahan moni aikuinen ihminen viitsii edes avata mainospostikuorta, joka on sisältöineen kokonaisen lehden paksuinen, ja jonka ulkoasusta arvaa, että sisus on liimailu-, raaputus- ja luukunaukaisutehtäviä täynnä? Eikä pidä unohtaa rullattuja "arpalippuja"... Kuinkahan moni aikuinen ihminen viitsii askarrella näiden tehtävien parissa saadakseen lopultakin sen tilaus- ja arvontakupongin postiin? Kuinkahan monelle tulee kiusaus täyttää "Vastaanottaja maksaa"-kuori tyhjillä papereilla tai muulla roskalla ja antaa vahingon kiertää?

Minä revin ne mainospostikuoret kahtia ja heitän ne roskiin (raaputuskuponkeineen ja "500 nopeimman vastaajan" lahjakortteineen kaikkineen). Jos haluan jotain, tilaan tai ostan sen omatoimisesti, kiitos vain.

Istuin keittiössä lukemassa. Ulkoa oli kuulunut vaimeita "tsiip"-ääniä varmaan jo jonkin aikaa, mutta lopulta keskittymiseni herpaantui. Nostin nenäni kirjasta ja katseeni ulos. Ikkunan edessä olevasta koivusta minua napitti kaksi talitiaista silmästä silmään.

Tein äsken iske ja ota -reissun kirjastoon. Olin kaikessa rauhassa kirjoitellut maileja ja selaillut nettisivuja, mm. Kiiltomato.netin kirja-arvosteluja (Evalle kiitos linkistä!), kun tuli mieleen tarkistaa kirjaston sivuilta, saisiko jotain lainaksi jo tänään. Kun aina vain useampi kirja löytyi paikallisesta kirjastosta, vieläpä maininnalla "hyllyssä", innostuin, vedin ulkovaatteet päälleni ja lähdin liikkeelle. Hyllyistä tarttui mukaan sekä ne etsityt kirjat että pari muutakin (kuten tavallista).

Muutama kirja jäi listallekin; en aio tehdä varauksia vaan tarkistella tilannetta aina epäsäännöllisin väliajoin. Uusi iske ja ota -lainaus on tiedossa viikon sisällä, arvelisin.

Takatalven vuoksi piti jatkaa lintujen ruokintaa. Minna laittoi parvekkeen seinälle uuden talipallon lauantaina, kun edellinen loppui, ja tintit ovat syöneet siitä jo kolmanneksen – kävin äsken katsomassa!

Eilisestä vielä: Postman Blues oli hieno leffa. Kannatti valvoa.

Viikonloppu on taas mennyt käsittämättömän nopeasti ja huomenna alkaa viimeinen viikko harjoittelupaikassa. Töitä riittää viimeiselle viikolle reilusti ja tuntuu jo nyt siltä, että osa hommista jää kesken :-/ Tänään olen tehnyt palkallisia töitä ja nuuskinut koneen sisuksissa. Miten ihmeessä sinne kertyy pölyä niin tuhottomasti vain puolessa vuodessa?

Ensi viikon jälkeen on siis taas aikaa. Lukujärjestykset tulivat tällä viikolla ja odotettavissa koulua noin 16 viikkotunnin ajan eli ainakin yksi päivä tulee kokonaan vapaata ja loputkaan päivät eivät kuulosta kamalilta.

Ai niin, jos joskus haluatte rääkätä Miiraa, kysykää siltä pomppivasta kukkamerestä ;-)

En ymmärrä, miksi Hulluilla päivillä käymistä pitäisi jotenkin salata.. minusta kaksi kertaa vuodessa on aivan ihana shoppailutapahtuma, johon on pakko päästä.. hinnalla millä hyvänsä. Eilen ostin yllättävän vähän, enkä mitään krääsää, en jaksanut tapella paikasta CD- ja DVD-hyllyjen vieressä. Ostin siis pelkkää syömistä: 5 sipsipussia, pepsiä, lihaa ja karkkia. Noista ainakin sipsit ja pepsi ovat vakioita ja nykyisin lihakin on. Sisäfile oli muuten todella hyvää.. mureaa ja ihanan makuista. Söimme tänäänkin, koska eilen ei ollut kaikkia tilpehöörejä.

Inhottavaa huomata, että yhtä lailla minäkin imen kielellisiä vaikutteita Miirasta. Tilpehöörejä, pöh. Miiraan muuten ei voi enää suhtautua vakavasti - turun nuotti alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus ;-)

Mira kävi täällä tänään Meijan kanssa ja tuhosimme kasvissosekeiton lopun. Nauhoitan Meijalle pari jaksoa Xenaa (niissä on Haldir, iik, iik, iik! ;-) ja Priscillan. Varmaan vaikea arvata, että Meija on pahasti koukussa LotR:in näyttelijöihin.

Ilta oli onneksi päivää parempi. Tapasin Minnan ja Tanjan keskustassa, otin roudattavakseni vähän roin— anteeksi, ostoksia, ja sitten käytiin välipalalla Hesellä. Rahoistani luopuneena menin kotiin ja rauhoituin.

Minna tuli Henkan ja lisäostosten kanssa aika pian minun jälkeeni – tai ehkä se vain tuntui siltä. Sisäfile pihveiksi ja annoksina pakkaseen, fileen päät ja yksi pieni keskipala syötiin. Höysteeksi vain valkosipulivoita ja ruokajuomat (lasilliset viiniä meille, vettä Henkalle)! Kun päästiin teehen ja munkkeihin asti, Henkka olikin jo ehtinyt kertoa juttunsa ja juorunsa :-)

Minna simahti jo QAF:n aikana, minä ihan kohta. Komedioissa ja joskus vakavammissakin jutuissa ihmiset puhuvat siitä, miten vaikeaa videoiden ajastaminen on. Eihän se nyt ole vaikeaa... mutta miten videoilla nauhoittaminen samalla kun katsoo ohjelmaa, jota nauhoittaa, voi olla niin pirun hankalaa? Taas jäi yksi mainoskatkojen väli pois – eikä se tällä kertaa johtunut siitä, että mainoskatko olisi ollut niin pitkä, että nauhuri kääntää itsensä pauselta stopille! Höhpöh.

Lopuksi vielä Piskin mailissaan heittämä linkki: "Unohda hankalat rannekellot, nyt ajan voi tarkistaa helposti puolalaisesta digitaalikellosta!" PS. Se on Flash-jippo.

Kaikki pielessä.

Jouduin töihin, mikä ei sinänsä ole paha. Mutta aamulla sain odottaa 20 minuuttia, ennen kuin edes pääsin sisään. Pari tuntia piti odottaa, ennen kuin pomo tuli paikalle (eikä hän ollut jättänyt viestiä, että tietäisin, mitä pitäisi tehdä) – onneksi eräs toinen antoi vähän hommia sitä ennen.

Kyylä ahdisteli pitkin päivää. Meillä on "yhteinen" kone, tosin hän teki tänään töitä toisella koneella. Silti tähän piti aina välillä päästä skannaamaan tai lukemaan sähköposteja. Kyselyihin, kauanko työrupeama kestää, en osannut vastata... mutta kyylä ei mennyt kysymään pomolta. Minä kyllä aion kysyä, kauanko tämä kestää.

Iltapäivällä huomasin, ettei rompunpoltto-ohjelma toimi; ATK-tuki ei vastaa mailiinsa eikä puhelimeensa.

Lisäksi sataa lunta. Sakeasti.

Olisikin ollut joku opettaja, joka minut herätti tänään. Minulle soitti lukion rehtori, jonka kanssa minulla oli rehvit puoli yhdeksältä. Rehtori-parka on jo tällä viikolla herättänyt toisen sivareistamme ja nyt sitten minut. Annetaanpas me hyvä kuva itsestämme ja mikrotuesta. Myöhemmin vielä soitti ohjaajani, joka soitti sen yhden opettajan puolesta, jonka kanssa minun piti tehdä materiaalitilaus kello 8.15. Onneksi huomenna on jo perjantai.

Muutenkin tänään opettajat (tai lähinnä yksi tietty) on sohlannut niin, että materiaalitilausten kontteja on kadonnut. Tai sitten vika on vaan palveluntarjoajassa.. mutta epäilyttävää, että juuri kun tämä sohlo yrittää jotain, niin näitä kummallisuuksia tapahtuu.

Hainpa sitten ammattikorkeaan. Nyt sitten kaikki vaihtoehdot ovat avoinna - jatkanko yliopistolla, menenkö ammattikorkeaan vai jäänkö työttömäksi. Eniten kyllä haluaisin päästä töihin, mieluiten vielä oman alani töihin. Mutta ei se auta, jos niitä töitä ei kerran ole, ainakaan minulle.

...Eikä riitä, että Leslie Cheung kuoli; toinenkin näyttelijä, nimittäin Michael Jeter, on kuollut. Jeter (26.8.1952–30.3.2003) on minulle lähinnä tuttu elokuvasta The Fisher King – hän esitti sitä hieman kahelia (kaikkihan siinä leffassa olivat hieman kaheleita!) koditonta kabareelaulajaa, joka vetää hillittömän esityksen toimistotiskillä/-pöydällä Lydialle (Amanda Plummer), jotta Parry (Robin Williams) pääsisi tapaamaan tämän ja järjestämään treffejä... Nyyh. Hahmo oli unohtumaton, ja Jeterin naama helppo tunnistaa milloin mistäkin sivuroolista.

Ai niin, The Fisher King on loistava elokuva, joka kannattaa katsoa, kun se taas joskus tulee TV:stä.

Nukuttiin pommiin aamulla :-/ Minä muistan kuulleeni herätyskellon ja senkin, että panin sen kiinni ja jäin odottamaan kännyköiden herätyspiipityksiä. En kuullut ensimmäistäkään (niitä on kaksi, molemmat kovaäänisiä), eikä Minnakaan. Puoli yhdeksältä soitti joku opettaja...

Nyt Minna on jo töissä ja minä palelen työhuoneessa. Olen jo ehtinyt lukea uutiset, parit sarjikset, tarkistaa sähköpostit – ja aivastella selkäni hajalle. Auts!

Löytöjä
Siivoilin sekalaisia linkkikokoelmiani ja löysin muutaman kiinnostavan ja edelleen toimivan osoitteen:
Infoa selkärankareumasta, suomeksi ja englanniksi.
The Gene Scene – muistaakseni asiantunteva fanisivu Gene Kellystä.
Aina tarpeellisia (no jollei muuhun, niin siguihin!) sitaatteja, mm. Neil Gaimanilta ja H.P.Lovecraftilta.
Tässä yksi sitaattikokoelman helmistä:

If you travel to the States... they have a lot of different words than like what we use. For instance: they say "elevator", we say "lift"; they say "drapes", we say "curtains"; they say "president", we say "seriously deranged git".
—Alexei Sayle

Kuvitusten teko oli tällä kertaa oudon nihkeää. Aloitin homman innostuneena, mutta jossain vaiheessa into katosi, inspiraatio haihtui ja jäljelle jäi pelkkä puurtaminen. Onneksi piirrokset olivat enää tussausta vaille valmiit! Vielä pari puhtaaksipiirtämistä ja päätoimittaja saa tunnuksensa ja taittaja kuvituksensa.

Jotenkin minusta tosin tuntuu, että kuvittaminen on viime aikoina usein ollut samanlaista – alku on hyvä, mutta sitten loppuu inspis tai halu ...ja loppu on pakkopullaa. Omia piirroksia ei ole syntynyt aikoihin, mitä nyt pari hätäistä luonnosta silloin tällöin. Kuiva kausi menossa?

Kirjoittamani juttu jäi minusta riippumattomista syistä lyhyemmäksi kuin oli tarkoitus, mutta ilmeisesti siitä tuli silti ihan kelvollinen. Ainakaan päätoimittajalta ei ole tullut noottia :-) No news is good news.

Elämäni eläimet -sarjan eläinsairaalajutuista on kiva bongailla lesbopareja; eilisessäkin jaksossa oli yksi (ja heidän kissansa pentuineen). Ei noita pareja varmaankaan ole kuin kymmenesosa kaikista perheistä, mitä sarjassa näytetään, mutta jotenkin ne aina huomaa ja muistaa :-)

Perinteisemmistä pareista: örinästä päätellen yläkerran äijä oli eilen ihan tolkuttomassa kunnossa, ja kiljunnasta päätellen muu perhe ei siitä pitänyt. Jipiihurraa. Tänään ylhäällä onkin ollut aika hiljaista.

Miira oli niin oman annoksensa hurmiossa, ettei huomannut lautasellani ollenkaan niitä perunoita :-D Eli se, mitä Miira maistoi, tosiaan oli valkosipulivoita ja perunat olivat paistoksena erikseen. Joten ruokalista valehteli hieman (siinä kun sanottiin, että annoksessa on peruna-valkosipuliterriini). Olin muuten tosi yllättynyt lihan määrästä annoksessani, en tosiaankaan kuvitellut, että sitä olisi niin paljon. Ja järkytyksen kauhistus... minusta mediumlihani olisi voinut olla hieman punaisempaa.. minut on käännytetty.

Minäkin pidin Miiran lampaasta ja varsinkin niistä valkosipuleista. Taisin ahmia niistä ainakin kolmasosan, kun Miiralta niitä meinasi jäädä sen verran. Lautanen on syötävä tyhjäksi ja ainakin silloin, kun ruoka on ihanaa.

Vaikka päättötyöstressi on ohi, niin tuntuu, että muita hommia löytyy vaikka kuinka paljon lisää. Uudet hinnastot iltatöihin, isän seminaarityön muokkausta ja kamala kiire, jotta saa kaiken hyödyn harjoittelupaikasta (polttamaan, polttamaan, aina töiden jälkeen jäääääädään). Ai niin, ja pitäisi vetää sileäksi tämä kone ja asentaa kaikki uudelleen (toinen käyttis alle). No viikonloppuna sitten.

Miira järkyttyi, kun äsken join yhden lonkeron.. enhän minä nyt tuolla tavalla ja keskellä viikkoa ja vielä ihan vapaaehtoisesti mitään juo. Pois se minusta.

Aikainen aamuherätys ja lekurille kahdeksaksi. Pääsin sisään viittä yli ja itse visiitti taisi kestää vartin verran. Lääkäri, ulkonäön perusteella jotain Mustin ikäluokkaa oleva mies, katseli paperini läpi (otin kopionipun mukaan), kyseli vähän, tunnusteli selkää, katsoi etutaivutuksen – sormet maahan suorilta jaloilta – ja totesi minun olevan ihan hyvässä kunnossa. Verikokeita noin kolme kertaa vuodessa, ensimmäinen 9.4. Sain mukaani uusitun reseptin ja sen kopionipun (ei sitä tarvitse jättää arkistoitavaksi).

Tänään on ihan hyvä päivä, selkä kivuton eikä edes aamujäykkyys ollut kovin paha – mutta vasta ensi viikon labrakäynnin jälkeen selviää, miten hyvässä kunnossa tämä selkärankareuma on.

Sämpylöiden paistuessa uunissa muistelin vielä eilistä herkkuateriaa laivalla. Alkupalat skipattiin (kerrankin! – ei vain ollut niin kova nälkä) ja mentiin suoraan pääruokaan.

Minnan annos: Kokonaisena paistettua häränfilettä, peruna-valkosipuliterriini, pekonissa paistettuja herkkusieniä, helmisipuleita ja punaviinikastike. Filettä oli paljon – kolme pihviä – ja se oli todella maukasta, mutta peruna-valkosipuliterriini vaikutti ja maistui lähinnä peruna-valkosipulivoilta. Hyvää silti; Minna kommentoikoon lisää jos haluaa. Minun annokseni: Haudutettua lampaanpotkaa, hillottuja valkosipuleita, bulgurvehnäpilahvi ja rosmariinikastike – kyytipojaksi "suositusviini" (jokaisen ruokalajin kohdalla oli yksi viini, tietysti muutakin sai) Nerola Syrah 2000 Miguel Torres, Catalonia. Lampaanpotkasta tuli mieleen Mustin, "Musumummin" ja Martti Talvelan lammaspaisti (sama resepti): kypsää, ihanaa ja rasvatonta lammasta, ilman turhia lisukkeita, niin että lammas maistui itseltään. Liha oli niin mureaa, että sen olisi voinut syödä lusikalla, ja luustaan se oli jo melkein kokonaan irronnut pöytään tullessaan. Pilahvi, kastike ja ne hillotut valkosipulinkynnet (joita oli paljon) olivat myös herkullisia, eikä mikään niistä vienyt makua itse lampaalta. Kastikkeelle olisi pitänyt olla lusikka tai edes leipäpala – sitä oli sääli jättää. Viini oli hiukan liian voimakasta lampaalle (ennemmin sitä olisi juonut jonkun maustetumman lihan kanssa), mutta ihan hyvää.

Pääsiäisenä on pakko saada Mustin lammaspaistia, vaikka sitten jämiä (heh, ne rapeat jämäpalathan ovat parhaita)...