Eilisillan loppupuoli oli yhtä mukava kuin alkupuolikin.. tai no, ei ihan yhtä mukava, kun ei enää syöty mitään ;-) Säätämölle tultiin sen verran ajoissa, että vielä saatiin pöytä. Illan kuluessa minä join yhden siiderin ja loput (puolitoista tuoppia) pelkkää limua. Kyllä Ginger Ale on hyvää.

Olen joskus tosi heikkona hetkenä luvannut Minnalle kaksi hidasta, ja nyt se mokoma lunasti toisen. Olihan se kokemus: tanssia (tai keinua ja hytkyä, minun olemattomalla rytmitajullani) Queenin Bohemian Rhapsodyn tahdissa! Alkua ja loppua lukuunottamatta taisi mennä Wayne's World -tyyliseksi "moshaukseksi" ja hyppimiseksi.. mutta koko tanssilattiallinen näytti menevän samaan kahjoon tyyliin.

Kotiin kahden maissa, mentiin Tanjan ja Riston kanssa yhteisellä taksilla. Henkka jäi vielä, mutta hänellä olikin majoitus järjestettynä ihan keskustassa – veljen asunto, jota käytiin vilkaisemassa ennen Säätämölle menoa.

Tänä iltana kävi Marika, jolle tarjottiin tomaatti-mozzarellasalaattia ja patonkia tilpehööreineen. Marianne-suklaakakkua jälkiruuaksi. Nyt: työn alla pasteijoita huomiseksi.. väsyttää.

Kohta aletaan tehdä lähtöä Säätämön suuntaan, mutta sitä ennen pitää vähän raportoida menneistä. Tai siis – ei pidä, mutta olisi hyvä jos...

Keskiviikkoiltana toimialapalvelun "kevättreffit", rinneautoilua Hirvensalossa. Meitä oli yhteensä 14. Porukka jaettiin kahtia – viisi harjoituskierrosta per ryhmä ja sitten vaihto. Harjoitusten jälkeen (paras aikani oli 54,99 sekuntia) kilpailukierrokset. Paransin kyllä omaa tulostani, mutta jumbosija tuli silti. Paras ei riittänyt enempään, ja lisäksi taisin tehdä rataennätyksen rengasvalleihin ajamisessa: kolme kertaa "seinää" päin. Noloa! Puolustaudun sillä, etten ole aikaisemmin ajanut mitään nelipyöräistä vehjettä.

Ajojen jälkeen ruokaa ja juomaa, ja kun kaikki oli syöty tai juotu, lähdettiin jatkamaan iltaa kaupungille. Suurin osa jatkoi Kouluun, jossa firma edelleen maksoi juomat. Kaksi punkkua minulle – ja viimeistään siihen olisi pitänyt lopettaa, varsinkin kun alkuillasta olin juonut lonkeroita (sitä aitoa 5,5% ainetta) ja valkoviiniä..

Loppuilta tai yö meni ihan mukavassa seurassa ja kutakuinkin hyvin (en mokannut, käyttäytynyt törkeästi, en iskenyt ketään ;-) enkä oksennellut julkisilla paikoilla), mutta olo ei enää ollut kovin hyvä. Eilen se oli vielä huonompi; siivous ja paikkojen järjestely sujuivat vain murto-osan teholla. Onneksi Minna antoi vähän armoa ja sain nukkua paljon.

Tänään aikainen herätys: Eija tuli käymään, kun tarvitsi apua teatteriflyerin tekemisessä. Aikaa meni reilu tunti ja sen jälkeen siivottiin, kävin kaupassa jne... Yhden aikoihin kovalla kiireellä (miksi aina tulee kiire? Miksi?) keskustaan ja Konserttitalolle Minnan koulun kevätjuhlaan. Juhla oli tyypillinen: liikaa tylsiä puheita, liian vähän muuta ohjelmaa (mutta se vähä oli kyllä laadukasta). Konserttitalolta pikavauhtia kotiin: meillä oli kaksi tuntia aikaa saada paikat kuntoon ja tehdä esivalmistelut illan sapuskaa varten.

Nyt ensimmäinen vieraista, Anu, on jo lähtenyt (aikainen herätys ja retkeilyä huomenaamulla) ja muut – Henkka, Tanja ja Risto istuvat Minnan kanssa keittiössä. Fajitas teki kauppansa, samoin Henkan lyömätön Marianne-suklaakakku. Nyt taitavat olla jälkiruokajuomissa: boolikin loppui jo. Liityn seuraan postattuani tämän – teemukikin kaipaisi täyttöä.

4.34 Miira saapui horjuen kotiin.

Odottavan aika on pirun pitkä. Huomaan olevani samanlainen kuin äiti. En voi mennä nukkumaan ennen kuin Miira joko ilmoittaa itsestään jotain tai tulee kotiin. Nyt alan jo miettiä, missä Miira on, ei kai mitään ole sattunut, miten se mahtaa tulla kotiin (eihän busseja enää liiku ja kai se tajuaa tulla taksilla) ja minkä hiton takia se on näin myöhään. Eikö se tajua, että minä huolestun, kun en kuule mitään kuulumisia?

Vastaus: Ei tajua. Nähtiinhän se jo seurusteluaikana.

Miira lähti viiden jälkeen Eilakaislan kevätriehaan ja minä jäin nukkumaan. Kahdeksan jälkeen sitten huomasin, että Miira oli jättänyt puhelimen kotiin :-/ Outoa, kun ei saa toiseen mitään yhteyttä.

Pitäisi siivota perjantaita varten (kaverit tulee syömään). Sunnuntaina tulee jumalattomasti sukulaisia (toivottavasti en toista itseäni, ärsyttää vain, kun niitä tuppaa tänne niin paljon, itse kun en olisi halunnut kuin muutaman paikalle). No sukulaiset tuovat kyllä melko varmasti jotain vastinetta kärsimykselle ;-)

Olemme lähes klanit ja ihan lesbonnäköisiä. Hui.

(ihan kuin tämä tapahtuisi ekaa kertaa ;-)

Ja nyt on aika varsinaisen hiustenleikkuun. Ensin Miira, sitten minä.

Viimeinen työpäivä taas vähään aikaan (veikkaan että tauko kestää korkeintaan pari viikkoa). Tänään pomolla oli otsaa valittaa, että tulee kalliiksi, kun opettelen yhtä hommaa samalla kun teen sitä. Jumaliste, ei minua palkattu tekemään sitä hommaa eikä kukaan sanonut minulle työtä aloittaessani, että sekin pitäisi osata! Kaiken huipuksi minä olen saanut odottaa materiaalia pomolta yhden kokonaisen työpäivän verran – eikö se muka tule kalliiksi?

Hyvä päästä paussille – olin jo vähällä heittää hanskat tiskiin ja sanoa: "tee itse tai palkkaa joku toinen".

[haircut] Käytiin ostamassa hiusväri samalla kun Minna lähti töihin. Kotiin päästyäni läästin värin päähäni ja nyt odotan.. Aika tuntuu pysähtyvän, kun odottaa 30 minuutin kuluvan päästäkseen huuhtomaan värin pois. Puolessa tunnissa ehtii tehdä kumman paljon.

Jos väri on ihan kamala, tässä on vielä pari päivää aikaa yrittää korjata tilanne ennen perjantain bileitä. Nyt ainakin näyttää hurjalta: värimönjä on räikeän punaista, sävyä, jota en ole koskaan kokeillut. Lopullinenkin väri on kirkkaampi kuin se, mitä yleensä käytän. [/haircut]

Kohta lähtee elämän sisältö. Sähköjen katkaisu todella tarkoittaa sitä, etten voi tehdä koneella yhtään mitään :-( Olisi pitänyt vähän sivuja muokata, tehdä budjettia, kirjoitella sitä sun tätä... mutta ei voi! Kamalaa. Pakko kai mennä Annikanaukion avajaisiin tapaamaan tuttuja. Toinen vaihtoehto on jäädä kotiin siivoamaan ja järjestelemään tavaroita. I don't think so.

Ai niin, onhan tästä yövalvomisesta yksi hyvä asia seurannut. Sain omien sivujeni ulkoasun päivitettyä :-)

Ja sitten vielä huvittavimmat hakusanat pitkään aikaan: vauvakuume esto. Ja Google löytää ainoastaan Provon :-D

Nyt kuolaamaan tyynyyn ja rusentamaan hylje hengiltä... pakko päästä pois tästä talosta ennen kahtatoista, kun meiltä katkaistaan sähköt muutamaksi tunniksi.

Väsyttää taas ihan älyttömästi. Joka päivä venyy aivan liian pitkälle seuraavan päivän puolelle. Ja sitten kuitenkin herään liian aikaisin, joten saan unta aivan liian vähän. Siivotakin pitäisi. Perjantaina tulee kavereita valmistujaisiin ja sunnuntaina sukulaisia. Joka huone on aivan liian epäsiisti, eikä mikään ole niin kuin pitäisi ja valivalivoihkevoihke.

Eikä henkilökohtainen orjani ole koskaan kunnolla kotona samaan aikaan kuin minä, jotta voisin käskyttää ja vahtia. Jos käskytän ennen lähtöä, niin sitten hommat ei ainakaan tule tehdyksi, nimim. "mä pyysin sua ottamaan noi loput vappukoristeiden jämät pois jo pari viikkoa sitten".

Voi nalkutinalkuti. Kyllä vaimona on kamalaa (katsoi sitä sitten kummin päin tahansa).

Kesä!

Eilen kuulin pääskyset ensimmäistä kertaa, ja tänä aamuna pitkähihainen paita oli liikaa töihin lähtiessä. Aurinko paistaa ja ukonilmaa on luvassa. Jep, kesä on täällä.

Muita asioita jotka ottavat päähän (viitaten edelliseen): duuni (hyi hitto, huomenna taas), riitelevät naapurit, toimittajat, jotka eivät osaa käyttää sanakirjaa (susi – mitä helkkaria??), typerät neuroviisut, joiden takia Kummisetä II jäi näkemättä...

Ärr. Lisää teetä.

Oookei. Nyt vihdoin se "oikea" blogaus, eli mitä eilen tapahtui. Haircuttia? Mahdollisesti (tosin trimmasin Minnan päätä vasta tänään).

En mennyt töihin; pomokin oli eilen poissa ja hommia on enemmän vasta maanantaina. Sen sijaan käväisin työvoimatoimistossa vain kuullakseni, ettei olisi tarvinnut käydä työvoimatoimistossa, tiskasin, katsoin Rocky Horror Picture Shown kommenttiraitoineen (kommentoijina Richard O'Brien ja Patricia Quinn) ja... siinä se. Minna oli töissä, joten sain touhuta yksin.

Tapasimme Anun, Tanjan ja Riston Wikken kulmalla vähän puoli viiden jälkeen, ja lähdimme saman tien jokirantaan. Upea sää, juuri sopiva terassi- tai ravintolalaivakauden aloittamiseen. Lulun kannella viihdyttiin parin-kolmen lasillisen verran, mutta sitten vaihdettiin paikkaa. Koulun pihalla juotiin vielä yhdet. Alkoi tosin viiletä, kun aurinko meni pilveen. Muut asiakkaat poistuivat sisälle, me joimme lasit tyhjiksi ja lähdimme sitten – emme sisätiloihin vaan kokonaan pois.

Minä ja Minna painelimme kaupan kautta (sipsejä leffaa varten ja lisää juomia) Anulle, Tanja ja Risto kotiin. Anu tarjosi itse tehtyjä kevätkääryleitä thai-keittiön tapaan (NAM!!) ja ruoan jälkeen katsottiin videolta Tähtien sodan II-osa, Attack of the Clones. Näin tuli sekin aukko elokuvasivistyksessä paikatuksi – leffa oli ihan OK, mutta päähenkilöiden romanssi oli kökösti näytelty (luoja, mitä dialogia!), ja monessa kohtaa pystyi sanomaan, mistä elokuvasta tai jutusta oli otettu vaikutteita.. Kyllähän sen silti katsoi: Ewan McGregoria katsoo aina mielellään ;-)

Kotiin varttia vaille kahdentoista bussilla. Minä ainakin odotan sitä aikaa, kun on varaa tulla kaupungilta kotiin taksilla, ettei tarvitse katsoa ja kuunnella kännisiä teinipellejä; yöbussilla matkustaminen ottaa pannuun.

Ääk! Eilinen oli eka päivä, kun ei blogattu ollenkaan. Minulla ei ollut päivän mittaan mitään sanottavaa, ja kun luulin Minnan taas bloganneen yöllä, en pitänyt mitään kiirettä keksiäkään sanottavaa.

No, sama se.. ei kai sitä joka päivä tarvitse...

Ostettiin tänään uusi lelu pitkän harkinnan jälkeen.

Huomenna heti aamusta töihin, joten tänään on päästävä nukkumaan ajoissa. Huomenna illalla rehvit kavereiden kanssa siiderin merkeissä ja illalla vielä leffakin Anun luona.

Itse asiassa, kyllä voi vajota alemmas, tiedänhän minä sen kokemuksesta.

Olen aamusta asti ollut nukahtamaisillani pystyyn vähäisten yöunien vuoksi. Mitä ihmettä minä siis teen vielä ylhäällä? Tekisinpä edes jotain järkevää tai hyödyllistä, kuten esimerkiksi sivujani.

Äskenkin tuijotin ihan aivottomana puoli tuntia kolmosen Pulssia (joku ihme chatshow jostain baarista ja siellä oli meneillään tissiskaba: onko juontajalla luomut vai ei. Järkyttävintä oli, ettei se ollut aivottomien chattaajien keksimä juttu, vaan oli ihan osa ohjelmaa). Ei tämän alemmas voi enää vajota!

Kauheata, nyt on jo torstai. Aika on kulunut tällä viikolla aivan liian nopeasti. Eilisen puolella olin viimeistä kertaa koulussa. Meillä oli näyttöpalautekeskustelu ja saimme viimeinkin takaisin kaksi kuukautta sitten jättämämme päättötyöt. 96/100 on kyllä aika erinomainen tulos. Saa nähdä, oliko luokan paras.

Tällä viikolla pientä maailmaani on myös riemastuttanut BlogiWiki - Tommipommin loistavasta ideasta Pinserin Sami toteutti tämän suomalaisten plokien perinnetietoa keräävän palvelun. Provokaatiokin on jo Wikissä.

Tämän plokin hellittelynimi on muuten prokovaatio, joka syntyi erään toisen bloggaajan typosta. Ihastuin siihen heti ja nyt sitä tulee käytettyä lähes päivittäin.

Taas töissä aikaa tappamassa. On pomolta tosi huonoa asioiden hoitoa, että joudun odottelemaan ja istumaan tyhjän panttina, mutta itsepä maksaa. Eilen meni puoli päivää odotellessa, kunnes kuulin, että pomo olikin lähtenyt reissuun loppupäiväksi (ja minä kun luulin sen olevan lounaalla!). Toinen tyyppi, jolta odotan materiaalia, on poissa ensi viikkoon asti. Eivät sitten voineet ilmoittaa minulle; olisin lähtenyt ajoissa kotiin ja tullut tänä aamuna uudestaan.

Aamussa oli yksi hyvä juttu.. tai oikeastaan kaksi. Kuulin nimittäin työmatkallani kaksi satakieltä, kun kävelin muutaman pysäkinvälin verran "rikospaikalle". Kun yhden laulu jäi taakse, edestä alkoi jo kuulua toinen.. wau.

Pelottavaa, miten nopeasti sitä oppii vanhoille tavoilleen. Kyllä huomaa, ettei minulla ole tiedossa mitään ihmeempiä velvollisuuksia, koska valvon näin sujuvasti puoli viiteen. Syytän tästä valvomisesta ennen kaikkea kotisivujen uudistusprojektia, jonka parissa ahertelin muutaman tunnin, kunnes menetin hermoni. Sivujen ulkonäkö ei ole vielä oikein selkiytynyt päähäni, eikä uuden opettelukaan käy käden käänteessä.

Toisaalta tämä on ihan mukavaa. Pelkäsin jo tuossa alkukeväästä, että minusta on lopullisesti tullut vanha, enkä enää edes pysty valvomaan. Silloin tuntui siltä, että viimeistään keskiyöllä on päästävä nukkumaan ja mieluiten huomattavasti aikaisemmin.

Henkka kävi vähän aikaa sitten auttamassa Minnaa rahkapiirakan syömisessä :-) "Uusi pää" näytti tosi hienolta, ja se on kuulemma huomattu jo erinäisissä ravintoloissa ;-) Saatiin siis kuulla uusimmat juorut & jutut, ja suunniteltiin Minnan valmistujaisia.. Valmistujaispäivänä on Säätämön viimeiset bileet ja tietysti sinne pitää mennä.

Mat meni kesätauolle; tämän illan jaksossa Tina kokkasi mm. gazpachoa, joka näytti niin hyvältä, että sitä on kokeiltava kesän aikana. Huikkasaldo 8 (monta kohtaa, missä Tina sanoi "lite" ja kuvasta näki, että meni paljon)!

Nyt nukkumaan.. tai siis heti kun olen syönyt iltapalan ja ottanut lääkkeeni. Huomenna pitäisi olla ajoissa töissä – ennen kyylää, toisin sanoen.

Uunissa rahkapiirakka, pyykit kuivumassa eikä tiskejäkään olisi, ellen olisi leiponut juuri äsken. Kuitenkin on sellainen olo, etten olisi saanut yhtään mitään aikaan tänään. Enkä oikeastaan olekaan :-/

Miira ei mennytkään töiden jälkeen museolle, vaan tulee suoraan kotiin. Selkä temppuilee taas :-/

Perin Här kommer alla känslorna (på en och samma gång) oli yllättäen hyvä, juuri sellainen permäinen letkeä kesäbiisi. Otan vieraskirjasanani takaisin Perin uudesta levystä ja myönnän nyt odottavani sitä - ekan sinkun ja Marien biisin vuoksi voi jo odottaakin suht innostuneena.

Minnan edellisessä kirjoituksessa mainitsema pakahtumisen tunne on tuttu minullekin – ja se saattaa minullakin iskeä juuri kesäiltoina, mustarastaan tai satakielen laulua kuunnellessa. Se on juuri se olo, joka saa valvomaan aamuyöhön parvekkeella istuen, tekemättä oikeastaan mitään.. tai nousemaan ylös katsomaan auringonnousua, vaikka yöunet ovat jääneet vain pariin tuntiin.

*huokaus* Kohta noitakin juttuja pääsee kokemaan – kunhan sää lämpenee.

Tänään on ollut Roxette-päivä ja se on täysin Paulan syytä! Paulan syytä on myös se, että päätin päivittää cd-listani. Taidan kuitenkin jättää toteutuksen myöhemmäksi, alan olla sen verran väsynyt jo.

Olen tässä illan mittaan yrittänyt kasata Exceliini listausta 60 minuutin Roxette-kasetista pyöräilyä varten. Yllättävintä listauksen tekemisessä on ollut se, että uusien levyjen (HaND, RS, BH) biisejä oli aluksi kuusi neljästätoista. Lopullinen kokoonpano ei ole vielä selvinnyt, koska pitäähän jokainen levy kuunnella ennen kuin voin tehdä päätökseni. Luulenpa, että kun laitan C!B!B!:n ja PoP:in soimaan, niin nykyinen listaus muuttuu vielä.

Minulle fanius on nykyisin todella kausiluontoista - oli sitten kyse Xenasta tai Roxettesta. Faniudella tarkoitan tässä fanaattisuutta, eihän itse fanius koskaan mihinkään katoa. Mutta se tunne, kun taas huomaa Roxetten olemassaolon - sitä ei voi kuvailla sanoin. Se on se sama tunne, joka tulee kesäiltaisin. Sydän pakahtuu riemusta, eikä tiedä, mitä tekisi, kun tekisi vain mieli rutistaa Miira tai joku muu pehmolelu muusiksi.

Jukka Lehtosen väitöksen mukaan muu kuin heteroseksuaalisuus esitetään koulussa ongelmana tai jopa uhkana. Tämän takia ei-heteroseksuaaliset tunteet saatetaan kouluiässä tukahduttaa ja siirtää aikuisuuteen, jolloin normit saattavat olla suvaitsevampia.

Silkkaa faktaa, mutta ei valitettavasti mikään uutinen. Heterous esitetään usein ainoana vaihtoehtona, ja voin vain kuvitella, miten vaikeaa on niillä, jotka tajuavat oman erilaisen seksuaalisuutensa kouluaikanaan. Koulusta kun ei paljon apua saa – ei opetuksesta ainakaan. Minulla oli helppoa; "myöhäsyntyisen" ei tarvitse koulussa painiskella vielä seksuaalisuutensakin kanssa :-) Onneksi tietoa ja apua voi saada muualta – onhan muitakin juttuja, missä koulu ei auta.

Ostin tänään itselleni taas capri-housut. Sellaisia on kiva ostaa, koska housut ovat juuri sopivan mittaiset eikä tarvitse lyhentää. Tavallisille ihmisille niiden kai pitäisi ulottua johonkin polven alapuolelle..(?)

Tänään on taas pitkästä aikaa tiukka tv-päivä. Alastonta kokkia voisi vilkuilla, jos jaksaa vain kuunnella sitä sössötystä. Sitten tuleekin MM-kisatauolta Kova laji ja Kova laki. Kova laji kilpaillaan tänään Turussa ja on vielä viimeinen osakilpailu ennen finaalia. QAF päättää illan.

Olen päättänyt ostaa itselleni valmistujaislahjaksi Babylon 5:n ensimmäisen kauden DVD-boksin Filmifriikiltä. Mieli tekisi myös ostaa Animatrix ja jos olisi rahaa, niin ostaisin Xenan kaikki kaudet.

Mulla on ihana vaimo! Pikkupussi Taffelin juustopalloja (Nacho Cheese Balls) KAHTENA iltana peräkkäin! Ihan vaan mulle ja ihan "muuten vaan"! Tästä naisesta en luovu – muut juustisten ystävät saa yrittää ihan vapaasti, mutta mä en edes lainaa tätä kellekään. Sori Edu, en edes sulle ;-)

Sinulle jota en vielä tunne -blogin innoittamana vähän puhetta musiikista.

Suuria vaikuttajia:

• Isä, joka ei kuuntele muuta kuin klassista. Hänen "syynsä" on, että lempikappaleeni 4-vuotiaana oli Pähkinänsärkijän kukkaisvalssi, ja että noin 12-vuotiaana istuin kuin tappi TV:n ääressä peräkkäisinä sunnuntai-iltapäivinä katsomassa Wagnerin Ringiä.
  
• Piski! Hänen ansiostaan opin kuuntelemaan esimerkiksi Kissiä, Gary Moorea ja Juliet Jonesin Sydäntä, ja myöhemmin U2:ta ja Sir Elwoodin hiljaisia värejä (nyt olen kummankin bändin fani). Rattle & Hum räjäytti tajunnan elokuvateatterissa; Piskille kiitos siitäkin. Viimeisimpiä juttuja, joista en ilman systeriä tietäisi juuri mitään: Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus.
  
• Lukuvuosi Limingan kansanopistossa – kundit kuuntelivat Offspringiä, Smashing Pumpkinsia ja Nine Inch Nailsia, ja niin minäkin opin pitämään järeämmästä kamasta. Myös CMX:ää kuulin ensimmäistä kertaa Limingassa (kiitos, Mizu, missä sitten oletkin), ihan ensimmäisistä levyistä alkaen. Aura ilmestyi sen lukuvuoden aikana ja kasvatti innostusta entisestään. Oli myös hienoa nähdä CMX livenä Oulussa.. mikä onkin minulle ainoa kerta. Tilanne korjaantunee tänä kesänä.
  

Eilisen puolella oli päättötyöni esittely ja opponoijan ja ohjaajan hampaisiin joutuminen. Yllättäen ei tullutkaan mitään pahoja kysymyksiä, vaikka olinkin niihin varautunut. Itse asiassa olen hieman pettynyt, koska nyt valmistelut menivät hukkaan.

Tänään on sitten minun vuoroni opponoida... aamulla on onneksi aikaa tehdä opponointi paperille, ilta kun on mennyt ruoanlaiton, television ja koneen parissa. Nyt pitäisi mennä nukkumaan, ettei Miiran tarvitse yrittää saada minua ylös aamulla kovin sadistisin keinoin.

Töissä tänään.. ja ilmeisesti lopun viikkoa ainakin. Pelkoni toteutuivat: jouduin ottamaan digikameralla vielä uusia kuvia, kun jotain puuttui kokonaan, ja jouduin viettämään puolitoista tuntia tyhjän panttina pomon huoneessa pomon ja pari muun pähkäillessä tiedostojen ja kuvien kanssa – juuri niiden tiedostojen ja kuvien, joista olisi pitänyt tehdä päätökset jo aikaa sitten! Olin poissa yli kuukauden, eikä vieläkään päätöksiä!

Muuta "kivaa": kyylä toimii kuten ennenkin, haahuilee lähettyvillä ja utelee töistäni, koneen verkkokortti on ilmeisesti viallinen (se kuulemma "kadottaa" verkkoyhteydet aina välillä, etenkin asennusten yhteydessä), ja digikamera oli ATK-hemmolla lainassa (sain sen kyllä vartin sisällä mailin lähettämisestä). Pomo selitti: "Meillä toi kamera on enemmän siviilikäytössä ku täällä töissä." No kiva, mutta jos kerran on etukäteen tiedossa, että minä tulen hommiin ja joudun kuvaamaan, niin olisiko kohtuuttoman vaikeaa edes silloin antaa sen kameran olla paikoillaan?

No, on tänään ihan oikeastikin kivoja juttuja tapahtunut: Minna teki lihapullia, ja niistä tuli huippuhyviä – nyt on sivupersoona tosi tyytyväinen! On aina kiva saada napa irti selkärangasta ;-)

Allergiakausi alkoi. Hoo-fuckin'-ray. Viikonloppuna aivastelin aamuisin, mutta muuten olo oli ihan siedettävä. Eilen useampia aivastuskohtauksia ja iltaa kohti aina vain kurjempi olo. Tämä päivä onkin jo sietämätön. Ja koska minun oloni on sietämätön, olen tosi pahalla päällä – ja muutun itsekin sietämättömäksi.

Nyt pitäisi päästä apteekkiin ja kauppaan. Pian!

Minusta ei ole paljon vaadittu, että muutaman kerran vuodessa Miira tulee mukaan tapaamaan minun sukulaisiani. Enkä halua, että Miirasta puhutaan pahaa selän takana (se tapahtuisi ihan varmasti, ellei Miiralla ole jotain todella pätevää syytä olla pois). Meistä kun kuitenkin juoruillaan jo ihan tarpeeksi sen takia, että olemme naispari. Ja kuten Miira osuvasti totesi - Miira on kiittämätön paskiainen ja joskus sangen rasittava. Nih.

Miira odottaa malttamattomana, että olemme yhdessä kotona koko kesän. Työlistat ovat melkein valmiit ja raippakin on kaivettu naftaliinista, jos Miira niskuroi. No, en kai minä nyt niin julma olisi... nalkutus riittää hyvin siihen, että saan Miiran tekemään haluamani asiat... edes joskus viikon sisällä. Miira kun ei tajua käsitettä "heti".

Närästää.

Nyt ei tule plokaamisesta mitään, kun tekisi mieli kommentoida tuota Miiran edellistä tekstiä. Taidan lähteä pyöräilemään.

En tajua, miksi minun pitää roikkua mukana, kun Minna perheineen käy isovanhempiensa luona äitienpäiväkahveilla. Minun äitini ja isoäitini ovat ihan muualla (äiti Helsingissä, isoäitikin Helsingissä, mutta Hietaniemessä, mummi Honkanummella), enkä halua olla sosiaalinen. Piti kuitenkin lähteä, kun Minna halusi – "Eihän sun tietenkään pakko ole..." Kotiin tullessa totesin, että hyödyt (hyviä tarjoiluja, aurinkoa) olivat aika pienet haittoihin (ärsyttäviä ihmisiä, ahtautta, melua, hukattua aikaa – olisin halunnut piirrellä, skannailla ja leikkiä kuvien kanssa) verrattuna. Näköjään suku on pahin, oli se sitten omaa tai puolison.

Kuitenkin omatunto kolkuttaa: olenko kiittämätön paskiainen? Suku on hyväksynyt minut joukkoonsa (tai ainakin käyttäytyy niin kuin olisi hyväksynyt), mutta minä en halua viettää sunnuntai-iltapäivää sen kanssa. Olen minä, ja kiittämättömänä paskiaisena taidan pysyäkin.

Nyt olisi taas nälkä, mutta alkaa myös olla vähän turhan myöhäistä alkaa tehdä (tai edes lämmittää) ruokaa, kun aamulla pitää kuitenkin nousta aikaisin. Ei siis mitään valvomista tänä iltana!

Illasta tuli muutenkin oikein mukava. Yhdeksän jälkeen siirryimme Tanjan vanhempien luota Hunter'siin parille siiderille ja sitten Hesen kautta Amarilloon. Olipa mielenkiintoista olla heterobaarissa, ei mitään paineita mennä tanssimaan. Meistä on kuitenkin tullut jo niin vanhoja, että lähdimme puolen tunnin päästä jo pois Amarillosta ja kotiin. Henkka ainoana jatkoi bilettämistä, mutta se nyt olikin ihan odotettavissa.

Kohta äitienpäiväkierrokselle isoäitien luokse.

Loppuilta meni Harry Potter ja Salaisuuksien kammio- sekä Rocky Horror Picture Show -DVD:eitä selaillessa. HP:stä haastattelu- ja dokumenttipuolta, Rockysta poistettuja kohtauksia ja muuta sälää.

Yöllä en saanut unta ja nyt väsyttää.. ja pännii. Ole tässä sitten avulias ja "aina valmiina". Höhpöh. No, kai museolla on teetä... sitä tarvitaan ja paljon!

Minäkin sain kirjallisen hommani tehtyä ja se on oikein kiva juttu. Tänään töissä tekemässä taas "vähän" lisää etikettejä ja sitten keskustan kautta kotiin.

Ostin torilta savustetun siian ja perunoita. Hallista kävin ostamassa Miiralle kuivattua poroa ja meille molemmille maailman parhaita lihapiirakoita eli Nurmi & Sulosen lihapiirakoita. Miira oli tietenkin ihan lovena ja ämbeenä, kun näki tuomiseni. Hellittely on niiiin helppoa, kun toinen rakastaa syömistä yli kaiken ;-)

Kolmen tunnin päiväunieni jälkeen kiidin Miiran pyörällä kauppaan ja ostin meille lisää herkkuja - juustiksia, Pringlessin salsasipsejä, suklaata ja salmiakkia.

Huomenna on Tanjan valmistujaispippalot. Koska Tanjan äiti on ollut ruokapuolen koordinaattori, voin jo nyt sanoa, että illasta tulee ainakin syömisen puolesta oikein mukava.

Ne molemmat lehtijutut tulivat valmiiksi kaikesta pelailusta huolimatta. Toista varten heitin vielä pari kysymystä piirille (joten loppuviilailu huomenna ja sitten juttu päätoimittajalle), ja toinen, koska se perustuu niin tarkasti yhden ihmisen haastatteluun, lienee parasta vielä näyttää haastateltavalle.. etten ole ymmärtänyt mitään väärin. Mutta valmista on.

Huomenna varmaan ehtisi katsella Minnan lainaamia DVD-leffoja (tai lähinnä niiden extroja). Houkutus aloittaa jo nyt on suuri, mutta ehkä minä jaksan odottaa. Ehkä :-)

Istumme molemmat koneillamme ja olemme tekevinämme kirjallisia töitä. Minä surffaan ja Miira pelaa Roof Ratsia. Hyvä me.

Pusailua lehtijuttujen ja lippukunnan sivujen kanssa. Jostain kumman syystä kuvien kanssa leikkiminen vei voiton ;-) ja sivujen pienet uudistukset ja muutokset tulivat valmiiksi ensin. Lehtijutut edelleen työn alla mutta tässä ei nokka kauan tuhise. Kun kysymyksiin saa täsmällisiä vastauksia, on varsinainen jutun kirjoittaminen helppo nakki.

Ensin kuitenkin ruokaa: "sivupersoona" möyryää kuin lähestyvä ukonilma.

Kävin tänään Helsingissä. Pääsyy oli lehtijutut, mutta menin myös tapaamaan Piskiä ja viemään isäukon synttärikortin perille. Olin räjähdyspisteessä, kun pian Munkkiniemeen tultuani sain soiton toiselta päätoimittajista ja kuulin, että tämän illan tapaaminen oli peruttu. Eilen tuli mailia, että kokouspaikkaa muutettiin viime tipassa – ja nyt tämä! Onneksi ei tullut ihan hukkareissua; koska olin jo kaupungissa, pääsin kuitenkin tapaamaan päätoimittajat.

Aijoo, ja matkaeväänä bussissa oli Minnan paistamia lettuja (valmiiksi rullattuna, mansikkahillon kanssa)!

Koska olimme vanhempieni luona kaikki yhtä aikaa, isä sai lahjansakin kaksi päivää etuajassa. Marimekon lähes nilkkapituinen yöpaita oli todella mieluisa – juuri sellainen, mitä isäukko on halunnut. Iltapäivä sujui tämän jälkeen leppoisasti: avattiin terassikausi Piskin & Stuban pihalla ja verannalla. Siidereitä meni.. muutama :-) Isäkin liittyi seuraan parin pullollisen ajaksi vietyään Mustin ensin töihin.

Illalla sitten se tapaaminen päätoimittajien kanssa; ilmoitin olevani käytettävissä niin kauan kuin kuvituksiani ja juttujani lehteen halutaan. Pari juttuehdotustani toteutetaan piakkoin, pääsen kirjoittamaan Partiomuseostakin syksyn ensimmäiseen lehteen. Tapaamisen jälkeen taas bussiin ja kotiin. Nyt pitäisi saada kaksi juttua valmiiksi ja Kirsiltä kuva toiseen (jos mahdollista).

Sain äsken paistaa lättyjä - elämäni ensimmäistä kertaa vielä! Se ei ollut ollenkaan vaikeaa, mutta heittoyritykseni kyllä epäonnistui.

Ärsyttää, kun isäni ei voi lainata rakasta peltilehmäänsä, että saisin haettua huomenna Miiran kotiin asemalta. Täytyy siis selvitä yksi yö ilman omaa 162,5-senttistä pehmolelua.

Huomenna heti aamusta kouluun, eikä kyllä voisi enää vähempää kiinnostaa. Ei minua oikeastaan kiinnosta tällä hetkellä mikään muu kuin haaveilu autolla ajamisesta ja kuvittelu, että olisi niin paljon rahaa, että voisi ihan vapaasti mennä ostamaan kaupasta siiderin. Ai miten niin peeaa? Työvitutus on myös huipussaan (vitutus pienenisi heti, jos saisi jostain töitä).

Täytyy muistaa laittaa lotto.

Pinserin Sami juttelee WOW-kokemuksista ja kyselee lukijoiden/blogaajien kokemuksia.. Tuli mieleen ensimmäiset omat kotisivuni ja ensimmäinen videopätkä jonka näin koneen ruudulta – se oli jokin pätkä Xena-jaksoa, jota en ollut aikaisemmin (siis TV:stä) nähnyt. Eräänlainen WOW-kokemus lienee sekin lievä paniikin tunne, jonka sain etsiessäni Googlella omaa nimeäni. Toivuttuani olin tyytyväinen, että käytän nickejä sen sijaan, että panisin koko nimeni joka paikkaan. Kieltämättä myös leffalipun varaus netistä aiheuttaa innostusta joka kerta; että voikin olla helppoa ja kätevää!

ICQ:n chat-toiminto aiheutti WOW-kokemuksen siinä vaiheessa, kun huomasin, että jos valitsee tietyn moden, saa todellakin reaaliaikaisen keskustelukokemuksen – toisen epäröinti, typoilut ja korjaukset näkyvät heti, eikä chat tuotakaan "valmista" tekstiä enterin painamisen jälkeen (kuten IRCissä tai muissa chateissa). Chatit, etenkin IRC, saivat unohtamaan ympäröivän maailman ja oman elimistönkin täysin. Minulla oli tapana valvoa öitä jutellen toisella puolella maailmaa olevien kavereiden kanssa, ja mennä nukkumaan viimeistään, kun vanhempieni makuuhuoneesta kuului herätyskellon piipitys. Oi niitä aikoja..

Vielä kun voisi ilman eri maksua tilata apteekista allergialääkkeet suoraan postiluukkuun.. Ei nimittäin ole mikään mukava kokemus istua koneen ääressä kutisevin ja vuotavin silmin, aivastellen vähän väliä.

Väsymystä ja potutusta kaiken iltaa – tosin sen museovisiitin ajan yritin olla näyttämättä oloani. Selkään sattuu edelleen, ja kun se tuntuu jatkuvana jomotuksena, ja lisäksi on vaikea hengittää syvään, ärsyttää aika lailla. Telkasta tulleet Tinan keittiöt (huikkasaldot 8 ja 4) ja Animatrix piristivät sentään vähän. Tosin ruokaohjelmia katsoessa tulee yleensä nälkä, mikä lisää ärtymystä ellei vatsa ole jo täynnä. Ärrh! Murr! Grrr...

Miira on nyt siellä Partiomuseolla, toivottavasti ei eksynyt matkalla. Äiti ja isi ovat tulossa tänne kahville. En uskalla tiskata enempää, koska yksi kuivauskaapin hyllyistämme putosi viikonlopun aikana. No se olikin jo vuoden ollut kiinni jeesusteipillä, joten aika kauan se oli tippumatta. Pitää laittaa siihen uudet teipit ja sitten saan taas tiskata vapaammin.

Huomenna menen aamulla töihin tekemään muutaman etiketin ja sitten illalla palaan kolmen kuukauden tauon jälkeen siivoustöihini... ei voisi vähempää kiinnostaa. Lohduttavaa sentään on, että siivous on suht rentouttavaa ja siitä maksetaan erittäin hyvin (huomattavasti enemmän kuin tuosta toisesta hommasta, josta taas pitäisi maksaakin jotain).

Toiset heräsivät aamulla yllättävän aikaisin; minä olisin mieluusti nukkunut puoli yhdentoista tienoille, joka oli takaraja. Päästiin siis hyvässä järjestyksessä ensimmäiselle kokoontumispaikalle, jossa järjestysmiesten naamat taisivat vähän venähtää, kun kahdesta henkilöautosta könysi vihreisiin anorakkeihin ja huiveihin sonnustautuneita vihreähiuksisia olioita. Kahdella oli vihreiden hiusten sijasta vihreät päähuivit; eivät tainneet uskoa, että sprayväri lähtee helposti pois ;-)

Täällä päin partioparaati on hyvin perinteinen tapahtuma toisin kuin pääkaupunkiseudulla, jossa varsinkin viime aikoina (jo yli kymmenen vuoden ajan) on saanut pukeutua vapaammin – joskus on suorastaan kehotettu "repäisemään". Pieni vihreä osastomme saikin sitten matkan varrella osakseen mm. hämmentyneitä ja ilahtuneita hymyjä.

Paraatin jälkeen välipalaa ja lämmittelyä (oli aika kylmä, mutta onneksi ei satanut) ennen kuin vieraamme lähtivät kotiin.

Illalla sain jo soiton Partiomuseon "tädiltä" ja kutsun tulla töihin (no, ainakin katselemaan, millaisia tehtäviä on tarjolla ja saamaan opastusta) jo huomenillalla. Kelpaa mulle!

Nyt väsyttää niin paljon, että taidan mennä nukkumaan jo ennen kymmentä.. pääsenpähän sitten aamulla ylös sen sijaan, että vetelisin sikeitä puoleen päivään asti.

Talo täynnä lätkää katsovia partiolaisia.. kaikkeen minäkin suostun :-D No, Kirsi ei onneksi katso lätkää vaan juttelee meidän kanssamme täällä työhuoneessa. Aikaansaannoksina mm. päivityksiä ja uusia ideoita lippukunnan webbisivuille.

Pian porukan tultua kävimme Partiomuseossa, jonne jätettiin lippukunnan huivi ja josta minä saatan saada vapaaehtoistyötä tehtäväkseni, sitten pizzalla (ja kebabilla) ja kaupassa. Kannattaa aina tehdä ostokset täydellä vatsalla – ei tule ostetuksi liikaa turhuuksia! Melkoinen lasti meillä silti oli: sipsejä ja kaikkea muuta hyvää illaksi, vähän tarpeellista ruokaa ja jäätelöt välipalaksi...

Alkuillasta Leijonakuningas kostutti silmiä.. ja kaiken iltaa jääkaapin sisältö kostuttaa kurkkuja :-)

Henkka poikkesi trimmattavana.

Pitäisi kirjoittaa muutama sivu oppivasta organisaatiosta, mutta ei oikein aivot kulje enää tähän aikaan. Ongelma ei oikeastaan ole kirjoittaminen, vaan ne iänikuiset lähdemerkinnät (ja se, ettei minulla oikeastaan ole lähdekirjoja juuri nyt tässä). Omasta päästä on niin helppo kirjoittaa, mutta kun lähteet pitää olla näkyvillä, niin ei voi vain keksiä kivoja juttuja aiheesta sen perusteella, mitä on aiheesta omaksunut. DL huohottaa niskaan ja paineet kasvaa. No onneksi tämä ei liity omaan valmistumiseeni mitenkään.

Huomenna (tänään) talo on täynnä partiolaisia, mutta eipä ne taida huomata, jos minä kykin täällä koneella ja yritän kirjoittaa. Onhan niillä Miira ja toisensa. Minä kuitenkin olisin muutenkin ihan hiljaa ja tarkkailisin vain.

Sunnuntaina on sitten paraati. Iik. Pelottavaa tällaiselle hangaround-jäsenelle. Toivottavasti ei sada.

Olen viettänyt vapaapäivääni ahkerasti (Miiran suruksi). Olen tiskannut, järjestänyt keittiön kaappeja ja pannut koneen pesemään pari koneellista pyykkiä. Miira sai laittaa pyykit narulle, kun torkuiltaan ehti.

Vielä tekisi mieli tehdä jotain, mutta mahdanko innostua enää pyöräilemään. Olisi kiva mennä yhdessä, veisin Miiran shoppailemaan ja samalla reissulla Heselle. No ehkä sen voisi tehdä yksinkin, mutta sitten pitäisi kiitää kotiin Hese-safkojen kanssa, eihän se nyt ole reilua, että menisin yksinäni herkuttelemaan kanahampurilaisella.

Olen viime aikoina miettinyt heterostereotypioita. Pariskunnan, joka koostuu naisesta ja miehestä (sekä biologisesti että identiteetiltään), on leikittävä heteroroolileikkejä, jotka mielestäni korostuvat vapun aikaan. Nainen on se heikompi osapuoli, jolla on käsilaukku ja kesämekko. Mies on äänekkäämpi ja nainen seuraa puku päällä kulkevaa miestään.

Omassa tuttavapiirissäni ei oikeastaan ole nuoria tällaisia pariskuntia, mutta keski-ikäisistä näitä löytyy enemmänkin. Jotenkin myös tuntuu, että piirteet periytyvät. Jos vanhemmat ovat käyttäytyneet näin, niin tytärkin muokkaa parisuhdettaan tähän suuntaan. Joskus myös huomaa, että heteropariskunta olisi stereotypinen, jos vain esimerkiksi nainen suostuisi siihen. Mies haluaa olla muotin mukainen, mutta nainen ei.

Stereotypinen lesbopariskunta Suomessa on kaksi äijän näköistä naista, jotka tappelevat mustasukkaisuuskohtauksen vallassa, useimmiten kännissä. Stereotypinen lesbopariskunta maailmanlaajuisesti on butch ja femme, heteroiden silmissä vahva "mies" ja heikko "nainen".

Onneksi me emme sovi mihinkään edellä mainittuihin muotteihin. On vain hyvä, jos kukaan ei sovi em. muotteihin. Ne ovat kamalia.

Danten Inferno -testi heitti minut helvetin kuudennelle tasolle, Disin kaupunkiin, jonne kaikki kerettiläiset joutuvat. Mikäs siinä, eipähän tule hihhuleita seuraksi ;-) Vähän enemmän pisteitä muilla aloilla, niin olisin voinut joutua Limboon (hyveelliset ei-uskovat), kolmannelle tasolle (ylensyöjät ja ahmatit), tai seitsemännelle tasolle (väkivaltaiset tyypit – tosin minä olen nykyään väkivaltainen vain ajatuksissani).

Aika moni blogaaja mainitsi tämän testin; pakkohan se oli käydä tsekkaamassa.. varsinkin kun Danten Jumalainen näytelmä on hankalanpuoleisesta kielestään huolimatta pirun mielenkiintoista luettavaa.

Ulkona sataa. Hyvää Vapunpäivää vaan :-/ Taisi isältä, Mustilta ja muilta jäädä aamun häppeninki väliin..?

Ilta oli ihan mukava. Vieraat tulivat, olivat ja viihtyivät, mutta eivät liian pitkään. Punaviinit ja siiderit maistuivat, Trivial Pursuitista pelattiin sitä tavallista versiota.. ja yöpalan jälkeen kaikkiin tuntui iskevän väsymys yhtä aikaa.

Tanja ja Risto lähtivät jonkin aikaa sitten, mutta minä sinnittelen ylhäällä. Täysi maha lienee syynä väsymykseen – sillä punkullahan ei takuulla ole asiaan osaa eikä arpaa ;-)

Aamulla YL laulaa Ullanlinnanmäellä kevätlauluja ja muuta kivaa.. mutta minä en ole siellä. *huokaus* Ehkä ensi vuonna sitten.