Taas Tanjan kanssa shoppailemaan keskustaan. En taida taaskaan ostaa itse mitään, menen vain mukaan makutuomariksi Tanjalle. Toivottavasti menemme jonnekin syömään, en ole ehtinyt vielä edes syödä aamupalaa. Täytyy varmaan ennen lähtöä heittää mahaan jotain, etten ole ihan sietämätön.

Vuotavassa noidankattilassa on mukava lueskella muiden Potteristien mielipiteitä vitoskirjasta. On kuitenkin todella outoa huomata, että suurin osa kirjoittajista on 7-11 vuotta nuorempia kuin minä. Koska minusta tuli näin vanha?

Musti soitti vähän aikaa sitten ja kertoi Katharine Hepburnin kuolleen. Taas yksi suosikkinäyttelijä.. huokaus. No, olihan tuo arvattavissa – Hepburn oli 96-vuotias ja ollut jo pitkään sairas (ja sen takia ollut viime vuodet poissa julkisuudesta). Mutta silti.

En sitten tehnyt muuta kuin etsin ne tärkeät paperit, kasasin yhteen paikkaan loput paperit ja toin ne ylös. "Pelastin" pari muuta tavaraa (ranneketjun, pyöräilyhanskat, japanin kielen alkeiskurssin monisteita siltä varalta, että Edulis haluaa ne joskus) niistä isän pakkaamista laatikoista ja toin nekin ylös. Loput tavarat saavat olla laatikoissa; mitään elintärkeää siellä ei näyttänyt olevan. Sitäpaitsi paperista saadut viiltohaavat sorminivelen päällä hillitsevät kummasti penkomis- ja järjestelyhaluja.

Kohta petiin selkää lepuuttamaan ja lueskelemaan. Jos vaikka huomenna pääsisi ajoissa ylös, postiin ja kauppaan ja vaikka mihin. Kirjastossakin voisi vaihteeksi käydä.

Taas kävi niin, että kaikista hyvistä aikeista huolimatta nukuttiin aivan liian pitkään. No, on tässä silti saatu jotain aikaiseksi eikä päivä mennyt pelkäksi lojumiseksi. Pahin on vielä edessä: pitää käydä kellarissa ja hakea sieltä pari laatikkoa, etsiä niistä pari tärkeänpuoleista paperia (kiitos, isä, kun ensin sotkit kaiken ja sitten pakkasit kamat laatikoihin!) ja järjestää loput paperit, koska niitä kuitenkin tarvitaan...

Jooh. Kiinnostaa täysillä :-/

Juoksutettiin Putsia olohuoneen lattialle rajatulla alueella kolmisen varttia tänä yönä. Minna oli laittanut alueen valmiiksi jo alkuillasta, mutta robo sen kuin nukkui.. Lopulta, kun se heräsi, otettiin se ulos "iltakävelylle". Aikamoista vipellystä ja menoa! Ei olohuoneessa ulkoilu ihan helppoa kuitenkaan ollut: jalat lipsuivat lattialla, jos meni liian nopeasti, ja pahviputket, joihin on kiva piiloutua, liikkuivat vähän liikaa – Putsi säikähti niitä pariin otteeseen. Terraariossa ja juoksukopassahan ne pysyvät paikoillaan.

Kyllä Putsi silti vaikutti enimmäkseen nauttivan ulkoilustaan. Varmaan isompi tila yhdistettynä tutunhajuisiin pahviputkiin ja muihin tavaroihin oli mukavaa vaihtelua. Myöhemmin Minna aikoo ottaa saman ulkoilun uusiksi ja mennä itse sekaan. Yhteen nurkkaan mahtuu hyvin istumaan ja vahtimaan, ja samalla voi kokeilla, uskaltaako pikkupeto kiipeillä "jättiläisen" yli.

Vielä eilisestä mökkeilystä.. Mikä kumma siinä on, että heti, kun appivanhemmat ilmestyvät näköpiiriin, hermoni kiristyvät ja mökillä viihtyminen putoaa kympistä ykköseen?

Eilen illalla huomasin saaneeni mailia toimialapalvelulta. Pomo oli kuulemma ilmoittanut jäävänsä kesälomalle ja että minun palveluksiani ei enää tarvita – projekti on siis osaltani ohi. Oli ollut tyytyväinen työpanokseeni, kuulemma. Voisinpa sanoa samaa pomosta.. mutta en sano. Kun lähetän palautelomakkeen, en säästele panoksia.

Tänään potuttaa ihan muuten vaan. Kun heräsin (vähän ennen kahta), Minna istui katsomassa Soppamiestä videolta ja pesukone sai ohjelmansa valmiiksi. Panin pyykit kuivumaan ja tulin koneelle tsekkaamaan mailit osoitteesta, jossa eilen oli jotain häikkää. Hetki sitten Minna kuitenkin valitti, miten rasittava olen, kun viimeiseksi illalla istuin koneen ääressä (no, kun se ei päästänyt aikaisemmin!) ja "heti" herättyäni sama juttu. Feel the love.

Mindy haastoi kirjoittelemaan peleistä, joten täältä pesee. Kun eilen lähdettiin mökille, otettiin pelikortit mukaan. Tavalliset kortit, kaksi pakkaa – että voitiin pelata Rommea – ja Uno-kortit. Jälkimmäistä ei tosin pelattu.

Uno on ollut suosikkipeli pentuvuosista asti. Piskin ja kavereiden (etenkin Matin) kanssa taidettiin lätkiä parikin pakkaa säpäleiksi; saman valmistajan Skip-Bo ei ollut ihan niin hyvä peli – lähinnä sen takia, että yksi matsi saattoi kestää todella kauan. Uuden Unon lisäksi meillä on nyt Boom-O, samantyyppinen peli, mutta nopeampi (siinä on "pommikortteja" jotka voivat "räjähtää" ja aiheuttaa häviön hyvinkin nopeasti).

52 hassua kysymystä ja vastausta hekotutti joskus, ja kun jollain kaverilla oli isompi korttisetti (tosin siinä ei ollut kuvituksia kuten meidän pienemmässä setissämme), pelattiin sitä melkein kyllästymiseen asti. "Oletko koskaan harrastanut syvämietteistä filosofiaa?" "Vain silloin, kun olen nähnyt oikein kauniin tytön!" "Oletko hieman leikkisä?" "Ehkä joskus Ambomaalla." (Eikä kukaan tiennyt, missä moinen paikka on.)

Lapsuuden suosikkeihin kuului myös Mindyn mainitsema Afrikan Tähti. Sen nappuloihin emme tehneet muutoksia, mutta sen rahat kyllä joutuivat aika usein muihin leikkeihin.. Joku männävuosien TV-mainos (taisi olla jogurttimainos) ärsytti meitä, kun siinä isä ja poika pelasivat Afrikan Tähteä ja isän löytäessä sen timanttinappulan, pentu alkoi vikistä: "Aina sä voitat!" Minun muistikuvani mukaan Afrikan Tähden löytäminen ei mitenkään välttämättä taannut voittoa.

Yksi Afrikan Tähden kaltainen peli, jota taisimme pelata aika paljon, oli nimeltään Rekkakuskit. Siinä kuljettiin ristiin rastiin Suomen kartalla, tarkoituksena kuljettaa tavaraa paikasta A paikkaan B. Rahaa tuli ja meni, ja jos huonosti kävi, joutui kiinnittämään kalustonsa.

Kimblen tyyppinen peli nimeltä Älä hermostu! oli yksi suosikki – ja oli tosi vaikeaa olla hermostumatta, kun omat nappulat tulivat syödyksi kerran toisensa jälkeen. Sitten piti palata alkuun ja odottaa sopivaa noppalukua, että taas pääsi kiertämään lautaa. Hauskaa silti.

Trivial Pursuit on tietenkin tuttu ja suosittu – tosin isän kanssa ei ollut aina kiva pelata. Ei siksi, että isä lähes aina voitti, vaan siksi, että yli puolet kysymyksistä aiheutti esitelmän kysymyksen aiheesta. Kun Piski oli vielä "junioritasolla", meillä oli myös käytössä yksi laatikollinen lastenpainoksen kysymyskortteja (mistä lie tullut – enkä muista sitäkään, mihin toinen laatikko meni). Nyttemmin Minna valittaa, ettei minun kanssani ole kiva pelata, koska olen liian ylivoimainen. Ei pidä paikkaansa – siinä voi vain joskus käydä pirun hyvä tuuri!

Limingassa pelattiin Pictionarya, joidenkin kavereiden kanssa Aliasta (myöhemmin myös perheen kesken – varsinkin Piski on haka siinä), Monopolia hyvin harvoin. En ole koskaan oikein pitänyt siitä. Musti yritti joskus opettaa meille marjapussia (se oli vanhempiemme ja joidenkin heidän ystäviensä lempipeli), mutta sekään ei oikein napannut. Edelleenkin ainoa korttipeli, jonka osaan kunnolla, on Romme. Se onkin opetettu monille kavereille, joskus noloin seurauksin. Hanikin peittosi minut moneen kertaan välittömästi pelin opittuaan, ja Minna on tainnut voittaa minut parikin kertaa huippupisteillä (+300). Eilisessä matsissa jäätiin molemmat plussille, vaikka Minna voittikin.

Piti muuttaa plokin nimen selitys ääkkösettömäksi, kun ä:n kanssa oli ongelmia. Viesti on kuitenkin sama, vaikka sanoja onkin yksi vähemmän ja verbi on vaihtunut.

Testiplokaus bloggerin uudistuksen jälkeen. Näkyykö ääkköset oikein? (ei näkynyt, mutta nyt (toivottavasti) näkyy - toim. huom.)

Tulimme juuri mökiltä. Oli ihanaa uida!! En olisi millään malttanut olla vedestä pois ja nytkin kaipaan pulikoimaan. Muuten kyllä sain mökkeilystä tarpeekseni.

Näin paistat sisäfilepihvejä

Provoon tullaan usein etsimään sisäfilettä tai ainakin sen reseptiä. Niin kuin sille jotain reseptiä olisi.. Jonkinlaisen ohjeen voin kyllä antaa – tämä on se tapa, jolla itse pihvini paistan.

Alkuvalmistelut: Hanki se naudan sisäfile! Kotimainen on huippu, brassi ei jää yhtään siitä jälkeen. Leikkaa kalvot ja muut rojut pois (niitä ei yleensä ole paljon, ja jos jokin pätkä sidekudosta jää lihan sisään, jääköön – pienet roippeet eivät valmiissa pihvissä näy eivätkä maistu). Leikkaa paksuja pihvejä (2,5–3 cm). Nyt voi pihvit pakastaa sopivissa annospusseissa.

Ota pihvit jääkaapista ulos vähän ennen kuin aloitat – ei kannata heittää jääkaappikylmää lihaa pannulle. Tällä välillä voit vaikka tehdä valkosipulivoin (kahdelle tai kolmelle hengelle: pari murskattua/silputtua valkosipulinkynttä + pari-kolme ruokalusikallista voita tai Voimariinia, persiljasilppua sekaan jos haluat). Pannu levylle ja levy täysille.

Pihvien paistaminen: Ensin esipaisto. Paista pihvit nopeasti kääntelemällä niitä koko ajan; tarkoitus on saada joka reuna vähän ruskeaksi, etteivät lihan mehut pääse ulos.

Esipaiston jälkeen (kai se pannu on edelleen levyllä ja levy täysillä? anna ollakin!) suolaa ja pippuria pihvien päälle, voita tai Voimariinia pannulle. Jos voi alkaa samantien tiristä ja kiehua, hyvä. Jos se ruskistuu, hyvä (mutta voit joutua pienentämään lämpöä jossain vaiheessa). Pihvit pannulle suolattu ja pippuroitu puoli alaspäin. Nyt voit suolata ja pippuroida toisenkin puolen. Paista pari minuuttia ja tarkista. Jos pihvien alapuoli on hyvin ruskistunut, voit kääntää ne. Jos voi näyttää loppuvan, lisää sitä. paista taas pari minuuttia. Pihvejä saa käännellä parikin kertaa ja jos haluat, että valkosipulivoi sulaa pihvin pinnalle, nosta pihvit lautasille niin, että viimeksi pannua vasten ollut puoli tulee päälle.

Paras pihvi minun mielestäni on puoliraaka – paistan sitä vain lyhyen aikaa kummaltakin puolelta, niin että pihvi on hyvin ruskistunut molemmin puolin, mutta sisäpuoli on punainen. Kypsempää lihasta saa, kun kääntelee sitä useammin ja paistaa kauemmin (usein kääntely estää pihvin kärventymisen ja lämpö jakautuu lihan sisällä tasaisesti). Minna halusi ensi alkuun melkein läpikypsää lihaa, mutta oppi nopeasti "pahoille tavoille"; näin on käynyt monille muillekin tuttaville.

Lisukkeeksi ranskanperunoita, lohkoperunoita, keitettyjä perunoita tai ei mitään.. maun mukaan. Valkosipulivoita kannattaa laittaa vähän perunoiden päällekin. Palanpainikkeeksi punaviiniä tai jäävettä.

Kastike? Mikä hiton kastike? Pihvi on pääasia!

Bad Girlsin mainoskatkoilla katselin Niemisen 1. kierroksen matsia Wimbledonissa ja jännitin mukana. BG jäi vähän taustalle..

Nyt yritän psyykata itseäni kotitöihin. Tiskaamiseen ja keittiön järjestelyyn on kuitenkin vaikea keskittyä, kun maha vaatii ruokaa ja vielä osoittaa sen äänekkäästi.

Nyt olen minäkin lukenut uusimman Potterin. Viime yönä valvoin jonnekin viiteen, ja tänään herättyäni (jossain yhdentoista jälkeen) luin viimeiset n. 150 sivua. Nyt pitäisi tehdä jotain hyödyllistä.. vaikka tiskata. Homma jäi eilen tekemättä, kun aloitin lukemisen.

Osallistuin Lokin ruumislottoon ja voitin! Veikkaukseni oli 15 ruumista ja sen verran teksti-tv:n mukaan tulikin. Iltasanomat kyllä väittää, että juhannuksen aikana olisi tullut 16 ruumista, mutta koska oma arvaukseni oli korkein, niin olen voittaja joka tapauksessa. Jihuu. Kerrankin minäkin voitan jotain.

24 tuntia hereillä ja urakka on viimeinkin ohi. Harry Potter and the Order of the Phoenix on siis ahmittu. Pitäisiköhän mennä nyt nukkumaan vai valvoa vielä iltaan asti? Taidan valvoa niin pitkään kuin pystyn, jotta saisin yöllä nukuttua ja huomenna herättyä aikaisin.

Täytyy lukea Potteri uudelleen, kun Miira on saanut sen luettua. Nyt oli vain pakko lukea, että saisin tietää, mitä tapahtuu. Myöhemmin voisi sitten keskittyä tarkemmin siihen, miten tarina on kirjoitettu.

Eilinen päivä ei ihan mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan, koska emme päässeet tarpeeksi ajoissa ylös, eikä sukuloimaan voi tietenkään ottaa uutta kirjaa mukaan (filthy hands and all) ja illalla piti vielä katsoa telkkaakin.

Kuten Marjut sanoi, ei tosiaan olisi tarvinnut testata... Tulos oli sen verran ennalta-arvattava.

*looks at the current world's population* You must have a lot of frustration then.

What pisses you off?

Created by ptocheia

Minna on Potterin sivulla 240 (tai oli ainakin hetki sitten). Minä odottelen vuoroani, hiukan malttamattomana, vaikka olenkin haalinut itselleni muuta luettavaa odotuksen helpottamiseksi.

Nyt, viikonlopun mentyä, pitäisi opetella menemään aikaisemmin nukkumaan ja nousemaan aikaisemmin.. työkomennus kun saattaa tulla piankin. Jos olen saanut unen päästä kiinni vasta kolmelta aamuyöllä ja joudun sitten nousemaan kuudelta, on loppupäivä totaalisesti pilalla (ja minä pihalla).

Eilinen päivällinen oli spagettia ja jauhelihakastiketta (höystettynä tuoreella basilikalla ja sipulinvarsilla). Iltapäivää vietettiin kaikessa rauhassa kirjojen parissa – välillä luettiin sisällä, välillä parvekkeella, jonne aurinko paistoi vähän liiankin kuumasti. Myöhään illalla katsoin videolta (taas kerran) Rio Bravon..

Rauhaa riitti tälle päivälle asti, kunnes joskus puolenpäivän aikaan yläkerrasta kantautuva meteli kertoi "Taistelevien Virtasten" palanneen kotiin. Niitä ei ole ollut ikävä.

Kävimme hakemassa Akateemisesta uuden Harry Potterin (minä asianmukaisesti pukeutuneena: Potter-lippis päässä). Puoli kolmen maissa kirjakaupassa ei ollut minkäänlaista ruuhkaa; kassalla oli meidän lisäksemme vain yksi Potterin hakija.. tämäkin ennakkovarauksen tehnyt aikuinen, joka ei halunnut aikuisten painosta.

Kohta viikonlopun pakollinen sukulaisvierailu. Taidamme kumpikin lähteä kirjoilla varustautuneena.. tosin Potter jää kotiin.

Ja nyt muistettiin kiikaritkin, niin nähdään pesään paremmin. Ihania palleroita.

Eilen oli ihana päivä. Syötiin, laiskoteltiin, luettiin ja pervoiltiin saunassa ;-) Päivällä syötiin uusia perunoita (yhteensä 30 kpl, mutta ne olivat niiiin pieniä) ja savustettua, öljyssä säilöttyä kilohailia sekä salaattia jälkkäriksi (salaattia, kurkkua, tomaattia ja sipulinvarsia). Illalla saunan jälkeen syötiin tökkipaistia vihannesten ja ranskisten kera. Tökkipaisti piti syödä jo aikaisemmin päivällä, mutta Miira unohti ottaa sen pakkasesta edellisenä iltana. Oli muuten ihanaa ottaa tuoretta rosmariinia omalta parvekkeelta.

Tänään suunnitelmissa lukemista, laiskottelua ja syömistä (uusia perunoita ja mummin silliä aamupalaksi kohta :-). Ehkä tänään saisi pienen pyörälenkinkin aikaiseksi, mutta en panisi rahojani likoon sen puolesta.

Tilanne pesässä tänään: ei enää yhtään munaa. Paljon liikkuvaa pinkkiä untuvien ja muiden pehmusteiden seassa.

Räkättirastaan pesässä on kolme alastonta, vaaleanpunaista poikasta ja yksi muna.

Henkka kävi pikaisesti moikkaamassa, hakemassa xeniitti-paitansa ja kertomassa laivaseikkailuistaan. Ehti sentään juoda mukillisen teetä.

Vietämme rauhallisen kaupunkijuhannuksen kotona, mutta jos sää sallii (ja viitsitään lähteä), mennään ehkä katsomaan kokkoa ja tehdään jotain muutakin.. Joka tapauksessa illan ohjelmassa on hyvää ruokaa ja juomaa sekä sauna. Päivän ohjelma sen sijaan näyttää olevan kirjatoukkailua; Minna kävi eilen kirjastossa ja nyt meillä kummallakin on Christien dekkari menossa. Minulla myös fanficiä (über/alt) ja se Cunningham.

Seikkailuretki oli tuottoisa ja tökkipaistin kanssa saamme jopa punkkua :-) Oli myös kiva autoilla isin ja Miran kanssa sekä nähdä mamma ja pappa.

Pitäisi vain useammin käydä isovanhempien luona kylässä, eihän sitä tiedä, koska ei enää pääse heitä katsomaan. Mutta aina sitä on vaan kamalasti kiireitä, eikä oikein jaksa lähteä mihinkään ja mitä ihmeellisimpiä syitä, miksi ei vain mene. Minä syytän kaikkein useimmin autottomuuttani, vaikka ei olisi ollenkaan vaikeaa liikkua bussilla toisen kaupungin puolelle ja näin kesäisin pyörällä (jos vain toimiva pyörä olisi).

Törkeän aikainen herätys, kun Minna lähti "seikkailuretkelle". En osannut mennä takaisin petiin heti oven sulkeuduttua, vaan kunnon addiktina painelin lukemaan mailit, blogit ja päivän sarjikset. Pitäisi kyllä mennä takaisin: neljän tunnin yöunet eivät riitä mihinkään.

Hyvää syntymäpäivää ensimmäinen opettajaihastukseni, Marie-klooni ja muuten vaan tavattoman reilu ja ihana nainen.

Testasin itseni ranneliike.netissä ja sain tulokseksi heteronoloisen (82 pistettä). Tämä siis testissä, joka mittaa (homo)miehiä. Tuloksen perusteella olen siis ilmiselvä putsi, perusjätkä. Ei siis mitään uutta.

Tekisi mieli lyhentää vähän hiuksia, jos kesä vaikka tulisi helpommin, kun oma päänikin olisi enemmän pikkukundien kesätukan oloinen.

Iltaohjelmassa kesäteatteria :-) Käytiin katsomassa Nutturlan makasiiniteatterin produktio Lanttukenraali, jonka oli ohjannut Minnan vanha musiikinopettaja ja jonka julisteen ja flyerin teimme yhdessä hänen kanssaan. Paikka oli mukava, teksti hyvä ja näyttelijät sopivia rooleihinsa. Muutama hahmo oli tosi herkullinen.. niistä juteltiin vielä jälkeenpäin.

Pomo soitti. Eikös käynyt juuri niin kuin arvelinkin: se taukki oli jättänyt kaiken sikseen kun minun "paussini" alkoi. Nyt se kyseli, mistä homma jäi kiikastamaan ja mikä sivu ja aihe siinä oli kyseessä – ja mistä sen sivun voisi löytää. Kyseli yhdestä aikaisemmastakin jutusta, jonka olen sille sanonut jo kahdesti. Paino hoitaa, meidän (minun) ei tarvitse ja kaikki on (sen jutun suhteen) kunnossa.

Eilen kuulin, että pomo olisi aikeissa ottaa yhteyttä, että saataisiin projekti loppuun, mutta että se olisi palkkaamassa jotakuta toista mukaan minun lisäkseni.

Ja nyt Minna valittaa keittiöstä, että minun pitäisi jo olla kaupassa sen sijaan, että istun tässä.

Olin tänään museolla, tein hommia kolme ja puoli tuntia. Palatessani kahden maissa Minna vasta heräili – oli valvonut yli kuuteen aamulla. Söin loput sokerikakusta (se oli muuten sydämenmuotoinen). Hyvä tietää, että nyt on lähellä joku, joka osaa tehdä sitä :-)

Nyt Minna on töissä ja minun pitäisi tehdä kotitöitä. Kuten tavallista, koneen ääressä olisi mukavampaa, vaikken mitään tärkeää tekisikään. Pari juttua kyllä pitäisi, mutta ne maistuvat liiaksi velvollisuuksilta.. Saapa nähdä, mitä olen saanut aikaan siihen mennessä, kun Minna tekstaroi tai soittaa olevansa kotimatkalla.

Huh, Putsi pääsi karkuun juoksukopasta äsken! Pidin kättäni siellä ja pikkupeto käveli sitä pitkin ylös ihan pokkana ja pääsi kuin pääsikin hyppäämään siitä lattialle. Pelästyin ihan älyttömästi. Onneksi Putsi ei juossut olkkarista ulos ja loppujen lopuksi jäi vain yhteen nurkkaan tutkimaan. Lopulta Putsi meni tutkimaan talouspaperirullaa ja siitä sen sitten saikin jo kotiin.

OIemme pelänneet Putsin karkaamista aina. Roborovskit ovat liian pieniä ja nopeita, emmekä usko, että saisimme hamsumme itse kiinni. Siksi olikin hyvä, että olemme säästäneet lukuisia tyhjiä rullia, joita pystyimme käyttämään apuna.

Piru periköön appivanhemmat ja keskeytykset!

Minä tein meille pizzan, Minna jälkiruoan – sokerikakkua. Se oli tosi hyvää, mutta nautinto oli jäädä lyhyeen, kun eukko mokoma (eiku siis rakas vaimo...) ilmoitti, että kakku on hyvitys toteutumattomasta seksistä. Onneksi ilmoitus oli vitsi ja voin jatkaa herkuttelua hyvällä omallatunnolla.

Ai miksi toteutumatonta seksiä? Viikonloppuna ei oikein voitu, kun oltiin vanhempieni luona (tai siis kai sitä voisi, mutta ei halua – liian iso riski tulla yllätetyksi).. ja kotiin tultuamme olemme vain levänneet ja laiskotelleet.

Eilinen päivä oli ihan mukava yhtä pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta. Mukavia asioita olivat Piskin tapaaminen, siiderit pihalla Piskin kanssa, elämäni ensimmäinen Sub (nam!!), kotiinpaluu ja nukkumaanmeno tietäen, ettei aamulla tarvitse nousta mihinkään tiettyyn aikaan.

Se vähemmän mukava juttu liittyy Kukunoriin. Piti nimittäin käydä siellä, mutta eipä oltu huomattu tarkistaa kesän aukioloaikoja netistä (tyhmyydestä sakotetaan). Kuku onkin kesällä auki 12-18 ja vain ma-la. Lisä-ärsytystä siitä, että himoitsemani Arwenin miekka (Sormusten herra -leffoista) komeili kaupan ikkunassa ja näytti upealta. Nyyh!

Tänään noustiin ylös joskus yhden maissa iltapäivällä. Univelat kuitattu, eikä selkäkään isommin ärtynyt pitkään lojumisesta.

Tänään harkitsin vakavasti, että hakisin Jalasjärveltä työpaikkaa. Pointtihan tässä on se, että töitä on haettava sieltä, missä niitä nyt sattuu olemaan tarjolla, eli ympäri Suomea. Minä asuisin viikot jossain kaukana poissa ja sitten viikonloppuisin tulisin kotiin Turkuun. Veikkaanpa, etten tule hakemaan tällaisia paikkoja, mutta on se silti mielenkiintoinen ajatus.

Vaikka minä joskus edes pääsisin haastatteluihin ja ehkä voisin jopa päästä töihinkin, niin kyllä se pidemmän päälle kaatuisi siihen, että minulla olisi niin kauhea koti-ikävä, etten voisi jatkaa. Vaihtoehtonahan ei ole se, että me molemmat muuttaisimme, minä olen liian kiinni Turussa. Miira luultavasti sekoaisi jossain Jalasjärvellä (anteeksi nyt vain kauheasti kaikille pikkupaikkojen asukeille, mutta tuo staripaska kun on tuollainen).

Taitaa olla parasta vain ryhtyä politiikoksi ja yrittää päästä eduskuntaan. Voin jo kuvitella vaalimainokseni tekstin - "Läski lesbo vasemmalta". Neljä vuotta keräisin rahaa ja ajaisin omia asioitani. Sitten voisinkin jonkin aikaa vain olla. Ehkä kuitenkin on todennäköisempää voittaa lotosta seitsemän oikein kuin se, että minä pääsisin eduskuntaan.

Tänään on ollut mässäilypäivä. Ensin syötiin aamupala à la Musti (kaurapuuroa, leipiä, kahvia). Puoli kolmelta nähtiin Tycho ja Suski Santussa, jossa Miiran kanssa syötiin puoliksi chilit, nachos supreme ja mutakakku. Mässäilyä jatkettiin Tychon ja Suskin luona kekseillä ja juustoilla, teellä ja viinillä ja loppuhuipennuksena oli ihana valko-, maito- ja tummasuklaamoussekakku. Jotta emme pääsisi laihtumaan, söimme vielä naudan sisäfilepihvit, kun pääsimme takaisin appivanhempien luokse. Ne oli pakko syödä, koska ne oli eilen otettu ulos pakkasesta!

Nyt kyllä on tyytyväinen ja kylläinen olo :-)

Isän ja Mustin luona. Musti sai kotiin tullessaan sentään pienen yllärin: kimpun ruusuja (maljakossa jo siinä vaiheessa) ja paketissa kaksi tummaa suklaalevyä.

Päivällinen oli simppeli nuudelikeitto (lammasliemestä), vieraat tulivat seitsemältä. Piskikin sai oman synttärilahjansa (yli kuukauden myöhässä, mutta ei meillä lasketa) – hopeisen mäyräkoira-riipuksen. Tarjoiluihin kuului mm. voileipäkakku, johon Minna ihastui ikihyviksi, juustopalloja (homejuustotäyte, örk!) ja juustokakku. Minä en syönyt mitään edellisistä; join teetä, kaksi viskiä ja söin muutamia "Rekku-koirankeksejä" (suklaa-kaurakeksejä).

Nyt meitä on täällä enää neljä; ohjelmassa siivousta, raivausta, golfin katselua TV:stä ja oleilua.

Aamukoomaa ja levottomia ajatuksia. Ajatukset ovat pakkaamisessa ja aikatauluissa, ruumis käkkii tietokoneen ääressä. Tyypillistä. Ehkä tästä pitäisi jo mennä; kyllä ne webbisarjikset, mailit ja uutiset voi lukea myöhemminkin.

Sain spämmin, josta Henrikin taannoin mainitsi. Vastaus spämmiotsikkoon kuuluu: "Yes, I can – but who the hell would want to? Not me, that's for sure!"

Tänään lähdetään Helsinkiin appivanhempia katsomaan. Anopilla on synttärit, joten laivatuliaisten haulle löytyi oiva tekosyy. Järkyttävintä tässä on se, että minä ehdotin, että tekisimme yllärivisiitin anopin synttärinä. No yllärivisiitistä ei sitten tullut mitään, kun anoppi jotenkin aisti, että olimme tulossa ja oli perumassa lauantain kyläilyjään sen vuoksi.

Olen huomannut, että minäkin mielelläni lähden Helsinkiin, kunhan matkailua ei tapahdu liian usein. Miira on monasti järkyttynyt, kun olen ollut suht iloinen anopin tapaamisesta. Kauheata, mitä sietohoito voi tehdä ihmiselle ;-)

Äiti sai eilen viimeinkin synttärilahjansa. Orava riemastutti, kuten tavallista, ja linnunlaulu-cd oli todella toivottu lahja. Äiti alkoikin heti kuunnella tipusia ja minä sain rauhassa ryövätä vanhempieni jääkaapin.

Ne erinäiset asiat tulivat hoidetuiksi. Tehtiin myös lahjaostoksia ja syötiin roskaruokaa. Minun hampurilaiskiintiöni on taas täynnä (se tulee nykyään täyteen aika helposti, mikä on ihan hyvä juttu – rahat säästyvät ja kilotkin ehkä pysyvät kurissa).

Illan huono uutinen (pöh, viis tietovuodoista, politiikasta ja muusta ryönästä): Gregory Peck on kuollut. Tuntuu oudolta, melkein kuin olisi joku hyvä tuttava mennyt. Peck oli yksi parhaista näyttelijöistä, mitä tiedän, ja vielä yksi parhaan näköisistä – vielä vanhempanakin :-) Lisäpisteitä siitä, että kaveri oli vielä hyvä tyyppikin.

Heräämiseen tuntuu menevän tuplasti aikaa, jos joutuu nousemaan äkkiä ylös ja esittämään, että olisi ollut hereillä jo pidempään. Nyt ollaan kumpikin ihan koomassa eikä muisteta, mitä piti tehdä, mihin ne yhdet printit joutuivat ja missä ovat äsken kaapista otetut puhtaat sukat.

Kohta pitäisi olla kaupungilla hoitamassa erinäisiä asioita. Kunhan vain pääsisi liikkeelle..

Istutimme tänään (lopultakin!) ne yrtit parvekkeelle uusiin ruukkuihin. Aiemmin ostamani ruukut olivat aivan liian pienet, mutta eivät ne hukkaan mene – Minna aikoo istuttaa niihin kaktuksia tai jotain.

Tanja kävi, mutta muuta kävelyä kuin Tanjan tänne tulo (käveli meille Kupittaalta) ei tapahtunut, koska sää oli aika epävakainen. Sen sijaan syötiin kaikkea hyvää ja epäterveellistä: pizzaa, suklaata, sipsejä... Tanjan dieetti ja meidän hyvät aikeemme taitavat olla mennyttä.

Tänä päivänä, kolme vuotta sitten, Helsinki Xenathonin ja partiolaisten Suurjuhlan jälkeen, sanoin Minnalle, että olen valmis aloittamaan seurustelun hänen kanssaan.. siis ihan virallisesti. Sitä ennenkin olimme yhdessä, mutta homma oli aika yksipuolista – tosin kaikki kaverit luulivat meidän olleen pari jo ainakin vuoden päivät.

Tästä vuosipäivästä (ja eilisestä aatosta) on siis kyse. Piskille vihje: saa kysyä vieraskirjassakin ;-)

Ihanaa, tänään ei tarvitse mennä töihin. Eilen sain kuulla, että etiketit menevät taas uusiksi. Ottaa päähän, kun juuri viime kesänä kirjoitin kaikki 200. No kyllä minä ymmärrän, miksi se tehdään nyt näin ja olen ihan tyytyväinenkin, jos se kerrankin tehtäisiin kunnolla. Viime vuonna etikettien teko oli yhtä söhläystä, koska minulle (tallentajalle) ei saatu materiaalia ja sitten kun saatiin, niin sitä piti korjailla vielä kolme kuukautta etikettien kirjoittamisen jälkeen. Nyt on vastuuhenkilö vaihtunut ja odotukset ovat korkealla.

Tanja tulee töiden jälkeen taas tänne ja aikoo raahata minut ulos kävelylle. En muista, olemmeko sopineet jotain viikottaisesta kävely- ja juoruilureissusta, mutta en todellakaan pane pahakseni. On kiva, että näen Tanjaa useammin, pääsen juttelemaan Tanjan kanssa useammin ja että joku pakottaa minut ulos "kuntoilemaan".

Tänään voisi kirjoittaa paperille asiat, jotka olisi pitänyt jo aikoja sitten tehdä. Jos jaksaa ;-)

Olin alkuillasta vähän siipi maassa, joten Minna repi mukanaan kaupungille, kun lähti töihin. Otin sitten Daily Newsissa yhden siiderin ja lueskelin – meneillään on Michael Cunninghamin Koti maailman laidalla. Tuopin tyhjennyttyä menin avittamaan siivouksessa. Kun homma oli valmis, mentiinkin Haraldiin pihville eikä suorinta tietä kotiin! Niinpä, aatto juhlista jaloin – ja mikäs meikäläistä piristäisi, ellei hyvä ruoka hyvässä seurassa...

Aijoo, ja tuon kaiken lisäksi sain Turkinpippuri-tikkarin, Minnan viimeisen; omani olen syönyt jo ajat sitten.

*huokaus* On se vaan ihana.

Jep, räkättirastaita ne ovat. Otin pari kuvaa hautovasta linnusta, mutta saa nyt nähdä, onnistuiko. Kova tuuli ja kirkas auringonpaiste vaikeuttivat tähtäämistä.

Se räkättirastaanpesä, jota keittiön ikkunasta joskus viime kuussa katseltiin, ja joka sittemmin näytti hylätyltä, onkin käytössä! Pesä on isompi kuin ennen ja siinä on (ainakin) neljä munaa. Ovatkohan pesijät nyt "räksiä" vai jotain muita lintuja? Jatkamme tilanteen seuraamista.

Lomakausi on sitten alkanut. Huomasin sen tänään, kun kävin kaupassa ja näin uusia kassatyttöjä. Nämä olivat tosiaan tyttöjä – sellaisia nuoria, pirteitä, etten sanoisi hehkeitä olentoja, jotka saivat minut tuntemaan itseni vanhaksi ja rähjäiseksi. Tunne loppui, kun pääsin kaupasta ja ostarilta ulos ja näin yhden koiraa ulkoiluttavan putsin :-) Katseidemme kohdattua (pikaisesti; minä en tuijota) kävelin jo ihan tyytyväisenä kotiin.

Xenature II

Wau, mikä viikonloppu! Lähtö kotoa perjantaina vähän yli yhdentoista, paluu puoliltaöin sunnuntaina. Perjantain alkuillasta lähtien Xena-jaksoja, mokapätkiä, "Last Dance in Pasadena" ja muita herkkuja, bofferointia, juttelua kaikesta aiheeseen liittyvästä, kirjoja, lehtiä, kuvia ja keräilykortteja, Xena-aiheista mätkintäpeliä Nintendo 64:lla, iltaisin saunomista ja grillailua, ruokaa ja juomaa hyvässä seurassa... Voiko xeniitti enempää vaatia (jos pysytään realistisissa jutuissa eikä vaadita sarjan päätekijöiden tai näyttelijöiden tapaamista)?

Jaksoja nähtiin lähinnä sarjan kuudennelta eli viimeiseltä tuotantokaudelta, myös sarjan loppujakso "director's cut" -versiona ja sen jälkeen sama kommenttiraidan kanssa.

Yllättäviä havaintoja: Rammstein kuulosti hyvältä, pitänee hankkia se levy, jolla on hitti "Mutter"; bofferoinnista voi saada käsivarret kipeiksi; Anua on kiittäminen siitä, että Baffin myy kirjoja, jotka xeniitit luokittelevat überiksi.

Tänään tein ruoaksi pizzaa Xenaturesta ylijääneistä kinkkusuikaleista. Hyvää tuli.

Nyt on pakkaus viimeistelyä vaille valmis. En ole vielä oikein rekisteröinyt sitä, että kesä on alkanut, mutta ehkä tämä viikonloppu "korvessa" auttaa oivaltamaan sen. Virittäydyn tunnelmaan kuuntelemalla Perin Här kommer alla känslornaa.

Ennen nukkumaanmenoa pitäisi vielä ajastaa kaikki viikonlopun ohjelmat. Television orja menee korpeen katsomaan Xenaa, mutta murehtii samalla, kun ei näe chattia kalliokäräjien jälkeen. Edellinenkin on vielä katsomatta :-/ Taitaa olla pakko nauhoittaa LP:nä, jotta saa chatin nauhalle. Toivottavasti Rauli tippuu!

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pidä näistä ns. reality-ohjelmista. Sosiaalipornoilun ja ihmisten manipuloinnin hienoin muoto. Kiva katsella esimerkiksi Otsojen rivien rakoilemista ja Big Brotherissa perusteluja, miksi joku haluaa tiputtaa kaksi kilpailijaa.

Tänään pääsykokeissa ja kyllä olikin kivoja logiikkatehtäviä. Sellaisia teki oikein mielellään :-) Visuaalinen suunnittelupuoli olikin sitten taas ihan toinen juttu, en minä sellaisesta mitään tajua. No oletettavasti pääsen sisään ja sitten pitääkin miettiä, mitä tehdä eri korkeakoulujen kanssa. Missä olla kirjoilla ja opiskella ja sen sellaista.

Vielä pitäisi tuijottaa töllöä ja pakata. Olisi hyvä, jos aamuksi jäisi vain eväiden teko ja pakkauksen viimeistely. Pitää kyllä vielä miettiä, mitä huomenna ostamme Heinolan sittarista. Minulla kestää yleensä kauan päättää eikä se ole hyvä juttu, jos on kiire ja 15 muuta ihmistä odottaa vain minua. Silloin unohtuu ihan varmasti jotain tärkeää.

Lupaan palvoa vuoden ajan sitä ihmistä, joka lahjoittaa minulle nyrkkeilysäkin. Katossa on jo koukut sitä varten (ilmeisesti edellisen asukkaan jäljiltä), ja kuka nyt hanskoja käyttäisi? Säkki vaan, ettei enää tarvitse rikkoa rystysiään, jalkateriään tai muita ruumiinosia seinään.

Nyt menen ja lasken miljoonaan... vaikka ei semmoinen ole ennenkään auttanut.

Matrix Reloaded oli hieman tylsä. Mättökohtaukset olivat aivan liian venytettyjä ja se Packissa kohistu rakastelukohtaus... pöh, mikään hienoin rakastelukohtaus (eihän niistä saa sellaisia millään).

Kohta päivä huipentuu ja syömme pihvejä ja juomme punaviiniä. Muuten hienoa päivää varjostaa se, että yöllä pitäisi tehdä töitä, aamulla laukata viemään aikaansaannokset töihin (en voi lähettää niitä pakattuna sähköpostilla, kun ne eivät siellä osaa a) avata zippi-tiedostoa b) laittaa tiedostoja oikeisiin kansioihin), klo 11 alkaa pääsykoe ja illalla pitäisi vielä treffata Tanjan kanssa ja pakata Xenaturea varten. Tulee kiire!!

Pikainen sapuskamme tänään oli ranskalaisia perunoita ja nakkeja. Söin yhteensä kaksi nakkia (Minna oli paloitellut ne ennen uuniin heittämistä) ja hitto, että ne aina maistuvat yhtä pahoilta. Ei auta aromisuola eikä ketsuppi. Örk. Ja nyt "toi yks" suunnittelee Xenature II:een ruokia, jotka kuulostavat makkaralta. makkaralta ja.. jep, makkaralta. Minä grillaisin mieluummin jotain oikeaa lihaa tai broileria. Mutta jos yrittäisi jotain oikein mausteista bratwurstia? Jotain, jossa on paljon lihaa ja mausteita, mutta ei jauhoja eikä ylenmäärin rasvaa? Kai sellaisia on olemassa..

Viikonloppu lähestyy uhkaavasti. Mitään ei ole vielä kunnolla suunniteltu, paitsi se kuljetus, joka on jo reilassa. Mukaan otettavat tavarat tiedetään suurin piirtein, mutta siinä se. Matkakuume on jo alkanut.

Jos puhelimensa kotiin unohtanut ja tavoittamattomissa olematon muija potuttaa, niin potuttaa sekin, kun muijalla on molemmat puhelimet mukana, mutta kumpaankaan ei saa yhteyttä. Tekstiviestikään ei mene perille.

Yrttiruukut ja yrtit ostettu.. ja vasta sitten menin etsimään netistä tietoa, miten ne "ördet" pitäisi istuttaa. Tosi fiksua. Selvisi nimittäin, että ruukut ovat liian pieniä. No, uusia en osta – pitänee vain leikellä ja käyttää noita yrttejä sen verran ahkerasti, etteivät pääse tikahtumaan ruukkuihinsa.

Lannoittaminen on numero sinänsä; ilmeisesti ruukkuyrtit eivät isoja määriä tarvitse, mutta jotain kuitenkin. Kaveri, jolta ostin persiljan, sanoi, että ilman lannoitteita se ja basilika (joka oli jo pussissa mukanani) eivät pärjää. Netistä selvisi, että basilika on lisäksi kylmänarka – eli jos yölämpötila putoaa viiteen asteeseen, sen lehdet kellastuvat. Hmph. Tieto lisää tuskaa. Isän ja Mustin yrttiruukut tuottivat tosi hyvän sadon, vaikka niiden lannoitus kuitattiin Substralilla höystetyllä vedellä. Multa oli hiekansekaista, eikä siihen ollut lisätty kalkkia eikä kanankakkaa (ja molempia kuulemma olisi hyvä lisätä).

Whee! X-Men 2 nähty! Ja ylihuomenna Matrix Reloaded! Olin pudota tuolilta, kun mentiin tekemään lippuvarausta Kinopalatsin sivuille, ja sovitun Matrixin lisäks Minna varas liput täniltaiseen X:äänkin. YES! Leffakin oli kiva.. ja Minna alkaa pikkuhiljaa kiinnostua Ryhmä-X -lehdistäni :-) Jenkkipainoksia ja New Mutants -sarjiksia olisi myös tarjolla.. mutta ei pidä hukuttaa toisen orastavaa faniutta paperipinojen alle.

Seuraavaksi päivitystä leffasivuille ja mailien tsekkaus. Huomenna tiskausurakkaa ja – jokohan nyt? – yrttiruukkujen ja niiden täytteiden ostaminen..

Norssissa taas. Kumma, miten ei pääse vanhasta koulusta eroon. No nyt minulla on oikeastaan asiaakin tänne. Vanha opettajani tarvitsi apua julisteen teossa ja hän kääntyi meidän puoleemme. Vielä kun Norssiin löydettäisiin lisää rahaa, niin minut voisi palkata tänne oikeasti.

Kaikki sukulaiset saatiin seitsemään mennessä ulos ovesta. Sen jälkeen kirjoitin pikaisesti työhakemuksen ja vein sen äkkiä Aninkaistenmäen postilaatikkoon, niin se ehtii (toivottavasti) vielä huomiseksi perille. Laatikkojen tyhjennys sunnuntaisin on oikeasti loistava ja elämää helpottava asia. Varsinkin, jos on tapana jättää kaikki asiat viime tinkaan.

Väsyttää ihan kamalasti ja olen kuin perseeseen ammuttu karhu, mutta on ihanaa, kun tietää, ettei enää tarvitse järjestää kenellekään mitään. Videokasetit ovat täynnä ohjelmia perjantailta, eiliseltä ja tältä päivältä. Pitäisi niitä alkaa katsoa, että saa taas nauhoittaa. Miira tekee parhaillaan friteerattuja juustotäytteisiä chilejä. Muistinko mainita, että väsyttää?

Tänään aion vielä pistää stipendi- ja lahjarahojani palamaan ja tilata sen Babylon 5:n ekan kauden ja Animatrixin.