Kirjastoreissu oli tuottelias ja nyt on fanisivu täydentynyt taas. Tätä menoa päästään julkistamaan se jo parin viikon sisällä.

Valittaisin Bushista (mutta silloin siitä pitäisi valittaa joka päivä) ja muistakin typeryksistä, mutten viitsi. Toiset tekevät sen jo, ja paljon ytimekkäämmin kuin minä. Tosiaan, ketä se vahingoittaa, jos esimerkiksi minä ja Minna elämme yhdessä?

Aaaah, ihana hiljaisuus!

ARGH!! *skits* Yläkerran ärsyttävien naapureiden kullannuput pomputtelevat palloa pääni yläpuolella ja ovat tehneet sitä puoli tuntia. Menee hermot!!! Edellispäivänä ne kuuntelivat paskaa pornoleffavoihkinamusaa erittäin kovaa. Jos olisin yhtään enemmän pukeissa, niin kävisin murhaamassa lapsoset katseellani.

Tärkeät paperitkin löytyivät. Olimme olleet (oikeasti) todella fiksuja ja laittaneet ne omaan kansioon. Valitettavasti emme muistaneet sitä enää ja se kansiokin oli hautautunut muutaman Z-vuosikerran alle, jotka jonkun siivouksen aikana hyllytettiin pois lattialta. Nyt kun vielä saisi omat ja yhteiset paperit lattian kauniista kasoista siististi mappeihin.

Aikaisemmin mainitsemani Radiolinjan puheaikakirjekampanja vanhoille asiakkaille sai ainakin minun osaltani onnellisen lopun. Erittäin ystävällinen mieshenkilö (äänigaydarini muuten vilkkui off the scale) laittoi 10 euron alennuksen seuraavalle laskulleni. Minulla oli ihan sama tilanne kuin isälläkin, olin kuulemma osallistunut liian myöhään. En edelleenkään ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta en sitten ainakaan vielä irtisano Radiolinjaani.

12.05 ja minä olen aina vain kotona. Kuinka tässä näin pääsi käymään?

Nukkuminen on liian kivaa ja helppoa. Pöh.

Nyt koneella on sitten Operakin. Blogger näköjään heittää Operalla LoFi-puolelle, mutta ei se paljon haittaa. Ne fanisivut näyttävät itse asiassa vain Operalla täysin oikeilta (Mozillan kanssa on yksi pieni kohta yhden sivun lopussa, joka ei toiminut "oikein"), joten ainakaan siitä ei Miiran enää tarvitse murehtia.

Kieltämättä ihan kivan tuntuinen selain. Vielä kun jaksaisi hakea eri tapetin, niin tämä miellyttäisi silmääkin hieman enemmän. Ilmaisversion vilkkuva mainos häiritsee myös, mutta siihenkin luultavasti tottuu nopeasti. Tuskin kuitenkaan Mozillasta luovun, aika näyttää.

Lisäys 3.47: Tapetin haku olikin nopea prosessi. Lyhyen käytön jälkeen alkaa ärsyttää, että latasin suomenkielisen version.

Kadonneiden papereiden metsästys alkaa yöllä, kun saan Miiran nukkumaan ja pois tieltä. Huomenna taas patistan Miiran museoitumaan, että saan rauhassa säätää papereiden kanssa. Virallisten asioiden hoito ei onnistu, jos Miira on kotona tai hereillä - jotenkin huomioni silloin kiinnittyy aivan muihin asioihin ;-)

Normaalisti paperini olisivatkin järjestyksessä, mutta jo aiemminkin syyttämäni muutto tähän asuntoon sotki tai lähinnä lopetti papereiden järjestämisen. Alkuun en tiennyt, missä kansioni ovat. Sitten tuli kesä ja eihän kesällä saa mitään aikaan. Koulun alettua olin taas niin väsynyt, etten jaksanut. Keväällä olikin ihan tarpeeksi hommaa harjoittelusta, töistä ja päättötyöstä (päättötyömateriaalin seassa ei kyllä olisi voinut järjestää yhtään mitään). Loppujen lopuksi syy on kuitenkin siinä, että olin lykännyt asiaa niin pitkään, että sen ajan tasalla saattaminen tuntui liian työläältä, joten vain "unohdin" sen. Kaiken takana on laiskuus.

Ensi viikon sisustusmaalauksen maalit saatiin hankittua tänään. Onneksi koekaniinina ei ole oma kämppä, vaan Tychon ja Suskin. Mitäköhän siitäkin tulee?

Taas nukuttiin pitkään. No, ehtiipä kaivaa paperit esiin ja panna ne järjestykseen – huomista varten. Paperipinoja kyllä riittää koluttavaksi.

Minna, jonka paperit yleensä ovat ärsyttävän hyvässä järjestyksessä (ihan toista kuin minun arkistointisysteemini nimeltään "organized mess"), on onnistunut kadottamaan – tai piilottamaan liian hyvin – pari tärkeää lappua. Risti seinään!

Tämän päivän ohjelmassa on myös laskujenmaksua ja tarpeellisia ostoksia. Rahanmenoa ei voi estää?

Innostuin tarkistamaan omia kotisivujani validaattoreilla. CSS menee läpi, HTML ei.. lähinnä sen takia, että sivujen teksteissä on ajatusviivoja ja muita vastaavanlaisia merkkejä, joita ei ole merkattu oikein. Lisäksi kuvista puuttuu usein alt-teksti. Oh well.. pikkujuttuja, jotka voi rukata joskus, kun huvittaa.

Nyt petiin (nukkumaan!); Minna hoputtaa jo.

Wau, optinen hiiri on tosi hyvä! Tiesinhän minä sen jo etukäteen, mutta ero vanhaan on valtava.

Minna toi tullessaan (sen hiiren ja vaa'an lisäksi) vesimelonin itselleen ja rasiallisen vadelmia minulle. Ahh.. melkein kuin olisi synttärit jo nyt. Katselin Singin' in the Rain -DVD:n ekstroja, mässäilin vadelmilla ja nautin. Singin' in the Rain on se synttärilahja, jonka sain etukäteen. Varsinaisen leffan ja kommenttiraidan katselun/kuuntelun säästän siihen oikeaan päivään asti.

Nyt katsomaan Bad Girlsiä!

Ehdin tänään viemään opiskelupaikan vastaanottamisilmoituksen ja kävin samalla shoppailemassa. Ostin appivanhempien lahjarahoilla uuden hiiren ja vaa'an. Vanha hiiri oli ihan kammottava ja viime aikoina se nyki todella pahasti. Uusi optinen rullahiiremme sen sijaan on ihana!

Vaaka on omaa rojektiani varten. Sumpilla on niin inspiroivaa juttua, että nyt päätin edes hankkia vaa'an (vuoden alussa vain katsoin Sumppia ja ihailin) . Saas nähdä, pääsenkö tavoitteeseeni jouluun mennessä. Hampaat irvessä en tätä touhua kyllä voi tehdä, olen niin laiska ja saamaton. Tavoitekin on asetettu matalalle (tai tässä tapauksessa suht korkealle ;-), jotta ei tule paineita painonpudotuksesta.

Minnahan sen ongelman sitten selvitti ja teki samalla yhden sivun siitä fanisivustosta melkein kokonaan uusiksi. Ihana ihminen! CSS-koodi meni validaattorista läpi, mikä on kyllä röyhistelyn arvoinen juttu.

Eräs appiukon kaveri on lahjoittamassa pois vanhan mikroaaltouuninsa ja appivanhemmat tuovat sen meille. Höhpöh. Meillä ei ole mokomalle a) käyttöä, b) tilaa. Minna tosin ehdotti, että jos sen tunkisi vaatehuoneeseen ja ottaisi esiin vain silloin, kun sitä tarvitaan.

Kai sen voi palauttaa...

En saanut nukuttua ja innostuin testailemaan eri ratkaisuja Miiran fanisivuongelmaan. Ongelma onkin todella inhottava. Teki miten vain, IE kusee. No ehkä me vielä keksimme jonkin ratkaisun tähän. Ongelmien ratkaisu on aina kivaa, varsinkin jos joutuu todella miettimään.

Tänään pitäisi hoitaa asioita keskustassa, mutta voi olla vaikea päästä ylös ajoissa. Miksi kaikki pitää aina jättää viime tinkaan? Onneksi on perjantaihin asti aikaa.

Perin Mazarin on oikein hyvä :-) Pääsin vasta nyt kuuntelemaan levyä tarkemmin ja olen positiivisesti yllättynyt ja iloinen. Ihanaa kesämusiikkia. Ja oli upeata kuulla Marie, vaikkakin vain taustalla.

No voi helvetti. Fanisivu näyttää hyvältä ja toimii myös – paitsi IE:llä! Tekisi mieli pakottaa ihmiset käyttämään kunnon selaimia ja unohtamaan koko —keleen Mikkisofta.. mutta milläs pakotat?

Koodaus menee siis uusiksi, mutta tänä yönä en enää jaksa räpeltää sitä, varsinkin kun muutos on aika iso. Yritin jonkinlaista "ensiapuakin", jotta sivu ei näyttäisi ihan kauhealta, mutta ei siitä ollut hyötyä, päin vastoin. Pitää yrittää nukkua nyt kun ukonilmakin on ohi.

Haircuttia, koska en jaksa mitään syvällistä tai älykästä.

Siivottiin Putsin terraario. Nyt sillä on tarpeeksi puruja kaiveluun ja "rakenteluun" (viimeksi jäi vähän vajaaksi, kun purupaketti loppui).

Piru mikä olo. Särkylääkkeille on taas käyttöä.

Nukuin jonnekin yhdentoista-kahdentoista paikkeille. Ruokahalua ei juuri nimeksikään, epämiellyttävä olo kaikin puolin – eikä syynä ole kankkunen. Bloody hell!

Painostavan kostea ja kuuma sää jatkuu. Pilvet lupailevat sadetta. Tänne vaan, minä en kuitenkaan ole menossa ulos.

Meni sitten myöhään. Innostuin värkkäämään sitä fanisivua oikein tosissani, ja yhtäkkiä kello oli kolme. Nyt, kun pikkupeto on ruokittu, nukkumaan, ettei alkanut päivä mene ihan kiville.

Minä olen aina ollut telkkarin orja, mutta olen välttynyt pahimmasta orjuudesta - aikaisemmin en ole aktiivisesti seurannut joka arkipäivä tulevia sarjoja (reality-sarjoja ei voi laskea tähän kastiin). Nyt olen koukussa vanhan tuttavani Lovejoyn ja uuden tuttavani Muotitalon uusintoihin. Molemmat sarjat tulevat vielä niin hassuun aikaan (Muotitalo 9.15-10.05 ja Lovejoy 15.05-16.00), että ne on lähes pakko nauhoittaa joka kerta. Joka arkipäivä tulee siis vähintään kaksi tuntia ohjelmia nauhalle.

Tämä aiheuttaa ongelmia. Kasettipula, ohjelmia ei kiireisenä viikkona ehdi katsoa ja loppujen lopuksi on kasetit niin täynnä tavaraa, ettei oikein itsekään tiedä, mitä niissä on. Tälläkin hetkellä on katsomatta Yötä päivää, Muotitalo, Lovejoy, Fry & Laurie, Makaroff & Modig ja Älä kerro äidille 2. Vähän sama ongelma tulee välillä päivän pamauksen kanssa - hirveästi blogeja listassa, mutta kiireisenä päivänä ehtii lukea vain ne tärkeimmät. Sitten jää muista blogeista jälkeen ja loppujen lopuksi on ihan pihalla.

Ehkä sittenkin olisi parempi vain pitää riisuttua versiota päivän pamauksesta ja lukea muut kiinnostavat blogilistan kautta muutaman päivän välein. Niin tai näin, aina väärinpäin.

Hidas käynnistys tänään. Ohjelmassa olisi mm. kauppareissu ja fillarin rukkausta (Piski rukkaa, me katsomme ja olemme avustajina – varmaankin ojentelemassa työkaluja ja kysymässä tyhmiä).

Eilisestä Trivialista ei tullut mitään: katsoimme mieluummin Susan Sarandon -dokkarin ja menimme sitten nukkumaan.

Oli ihan kiva päivä, vaikka suunnitelmat muuttuivat vielä matkan varrellakin. Otimme selvää vesibussi- ja laivaliikenteestä joella ja saaristossa, mutta mikään ei näyttänyt hyvältä tai ollut hintansa arvoista. Miettiessä ja odotellessa ostettiin Minnalle pyöräilykypärä, juotiin siidereitä ja otettiin aurinkoa. Lopulta ei matkusteltu mihinkään muualle kuin Förillä joen rannalta toiselle (meno-paluu!) ja Espositon kyljestä Vanhan Suurtorin kohdalle.

Keskiaikamarkkinat kierrettiin nopeasti läpi, koska ruuhkassa ei ollut mukavaa. Ostettiin "hirtetyt" kanankoivet kuitenkin, ja minä kokeilin (taas) varsijousella ampumista. Ensimmäinen (ja siis edellinen) kerta oli vuonna 2000, jolloin ammunnan tulos oli huomattavasti huonompi. Nyt meni hyvin – jipii!

Torressa syötiin maukasta ruokaa, mutta henkilökunta oli kuin mädän sitruunan syönyttä. Ei tippiä. Jälkiruokajuomat Koulun pihalta (mm. Lempi-siideriä) ja Hunter's Innistä, jossa myös pelattiin kierros Trivial Pursuitia.

Kotona taas – no, oleilua, fanisivun kasaamista, juomista samaan rauhalliseen tahtiin kuin päivälläkin ja... no, ehkä toinen erä Trivialia myöhemmin. Saa nähdä.

Aikaisin ylös ja kohta keskustaan. Naantali-risteilymme meni karille, mutta katsotaan, jos päästäisiin jotenkin muuten Airiston aalloille. Olettaisin, että Torreen mennään syömään, mutta Foija taitaa myös olla vielä mahdollinen.

Muistin vasta eilen tarkistaa Pearls of Passion -LP:ni ja se on kuin onkin ensimmäistä painosta... kylmiä väreitä ja hilpeä fiilis tuon havainnon jälkeen. T'was a pleasure - Captain and Kangaroo.

Nyt on Piski täällä.. Olemme ehtineet suunnitella fanisivuja ja jutella niistä ja niihin liittyvistä asioista, syödä, juoda ja pitää hauskaa. Pian skannaillaan kuvia ja jatketaan fanisivujen kehittelyä.

Huomisen menot ovat vielä auki; luemme juuri ravintoloiden ruokalistoja ja mietimme sapuskapuolta. Juomat näyttävät olevan hoidossa ;-)

Minä jätin Miiran Daily Newsiin rentoutumaan ja ponkaisin itse shoppailemaan. En sortunut ostamaan mitään ennen kuin Miira liittyi seuraani ruokaosastolla, mutta kaupoissa kierteleminen on mielestäni rentouttavaa. Löysin kyllä hyvän pyöräilykypärän ja varmaan huomenna käyn sen ostamassa. Vanha kun on hävinnyt jonnekin.

Koskaan ei saisi muuttaa. Me olemme asuneet nyt täällä reilusti yli vuoden ja edelleen osa tavaroista on kateissa. Pyöräilykypärän ja lukuisien muiden tavaroiden tarkan sijainnin osaan sanoa vanhasta asunnosta, mutta se ei paljon auta, kun siellä ei enää meidän tavaroitamme ole. Kaipa tähänkin asuntoon tottuu joskus, luultavasti juuri ennen kuin muutamme jonnekin muualle. Se sopisi hyvin kuvaan.

Työntäyteinen päivä. Ennen kahdeksaa aamulla ylös ja torin kautta (ostettiin evästä) siivoamaan. Aikaa meni viitisen tuntia, kun normaalisiivouksen lisäksi piti pestä mm. ikkunat.

Vilvoittavien juomien, jotka nautittiin Daily Newsissa (pääsin lukemaan myös uuden Nyt-liitteen), jälkeen hoitamaan viikonlopun ostoksia ja sitten lopulta kotiin – ja täälläkin pitää siivota. Plääh. No, ainakin on hyvä syy siivota. Tervetuloa, Piski!

Minna on viipynyt töissä kauan, mutta soitti hetki sitten ja kertoi olevansa lähdössä kotiinpäin. Emme taida enää tänään mennä kauppaan – se siirtynee huomiseen. Olisi hullun hommaa lähteä kauppaan saman tien Minnan tultua, koska sitten olisimme kumpikin nälkäisiä ja sortuisimme ostamaan kaikkea turhaa. Ensin ruokaa ja sitten katsotaan, mitä tehdään.

Lauantain suunnitelmiin tuli muutos ja kaikki on sen suhteen vielä auki. No, ehkä terassille, ellei sada..? Keskiaikamarkkinoillakin voisi käydä.

Olisipa jo perjantai-ilta.

On koivunsiementen aika. Kun ikkunat ovat auki (ja nehän ovat, yötä päivää), pieniä, kellanruskeita hippuja lentelee sisään ja kasautuu ikkunalaudoille. Niitä pitää pyyhkiä parveketuoleilta pois ennen kuin istuu – mutta vähemmän niistä on työtä kuin koivun siitepölystä, joka oli alkukesän riesa.

Kohta eläinkauppaan ostamaan Putsille purusäkki. Harmi, ettei sitä voi kuljettaa kätevästi polkupyörällä.

En minä eilen mitään töitä tehnyt, mutta aamulla sitäkin enemmän. Miira näköjään tulkitsi mailien ja blogien lukemisen töiden tekemiseksi... en tiennytkään, että töitä tekiessäni olen yhtä kiinnostuneen näköinen :-D

Ihan kuin ne eiliset rintaliivit olisivat olleet jotenkin poikkeavat... minä olen aivan samanlainen rintojen suhteen muillakin liiveillä. Tietenkin eilisten liivien etuna oli niiden läpinäkyvyys.

Nyt töihin tekemään loput työt ja hakemaan natolle pihvejä.

Tein illalla sämpylöitä ja olin onneksi liian täynnä ahmiakseni niitä (kiusaus on muuten suuri, koska tuoreet sämpylät tuoksuvat niin hyviltä).

Ilta on kulunut Asimovin robottinovellien ja oman kotisivun parissa. Sen ulkoasu meni taas uusiksi; edellinen oli ihan liian raskas ja hidas.

Minna on katsellut töllöä ja tehnyt töitä... siis silloin, kun ei ole ollut minun kimpussani. Uudet rintsikat taisivat olla virheostos – minä hölmö suostuin ostamaan parin sellaisia, mistä Minna pitää.

Selailen keittokirjoja aina silloin tällöin ja melkein joka kerta tulee mieleen, että olisipa kiva väkertää jotain pientä ja hyvää (ääk, alan muistuttaa Mustia!), vaikka hyvin tiedän, ettei kärsivällisyyteni riitä sellaiseen.

Joka kerta tulee myös nälkä.. paitsi silloin harvoin, kun on juuri ennen selailua syönyt mahansa täyteen. Ja siinäkin tapauksessa tulee yleensä hinku syödä lisää.

Kohta alan tehdä ruokaa. Minna sekoittakoon valkosipulivoin.

Nukuttiin taas tosi pitkään ja hyvä niin. Eilisilta meni myöhäiseksi, Minnalla oli univelkaa eikä tänään ole mitään kiireellisiä menoja.

Yöllä tai aamulla on ilmeisesti satanut – maa on vielä vähän märkä. Auttoikohan se mitään, vai onko tuolla edelleen nihkeänkuumaa?

Toisin kuin toisaalla luullaan, lesbopariskunnan plokissa ei ole kertaakaan mainittu pildeä tai sen yleisempää nimitystä. Tuon yllä olevan mainosbannerin muutkaan hakusanat eivät oikein täsmää plokimme sisällön kanssa (joka yleistäen on ruokaa, nukkumista ja telsua).

En kyllä yhtään ihmettele, että hetero(?)mies kuvittelee lesboilun olevan pelkkiä genitaalialueita päivästä toiseen. Valitettavasti asia ei ole näin. Toivottavasti en nyt murskannut kenenkään päiväunia kahdesta kiimaisesta kosteasta femmestä, jotka palvelevat vain heteroheppiä.

Ostettiin niiden rintsikoiden (kaksi paria; Lindexillä oli 70% ale) lisäksi torilta kyssäkaali ja mansikoita. Kotiin tultuani perkasin mansikat, söin pari ja aloin sitten räpeltää kotisivua, CSS-juttuja ja muuta sellaista. Nyt alkaa jo väsyttää ruudun tuijottelu. Taidan mennä lueskelemaan ja kuuntelemaan uutta levyäni.

Yllättäen pääsimme ylös jo puoli kymmeneltä. Postin tulolla oli osuutta asiaan - CDON:ista tilatut levyt tulivat muun postin kera. Nyt ehdimme shoppailla uudet rintaliivit Miiralle (minun lempiliivini hajosivat eilen, mutta minulla ei ollut osuutta asiaan!!) ennen kuin minä menen töihin. Toivottavasti tämä päivä töissä ei mene samanlaiseksi odotteluksi kuin eilinen.

Radiolinjan toiminta ihmetyttää. Keväällä oli jonkin sortin 10 euron kirjeitse tullut puheaikakampanja (tosi) vanhoille asiakkaille ja minä tietysti kävin osallistumassa RL:n liikkeessä - 10 euroakin on rahaa. Edun piti tulla aikaisintaan huhtikuun laskuun, mutta mitään ei ole kuitenkaan näkynyt. Vanhempani kuuluivat saman kampanjan kohderyhmään, eikä heidänkään laskussa ole näkynyt mitään. Isäni on soittanut asiakaspalveluun ja sieltä vain sanottiin, että kampanjaan oli osallistuttu liian myöhään. Miten voi osallistua liian myöhään, jos osallistuu saman viikon aikana, kun kirje on tullut ja jonka voimassaoloaika oli selvästi sanottu kirjeessä? Isäni on vielä sen verran tarkka mies, ettei tuo olisi edes mahdollista. No minulla on kuitti tallessa ja aion itse soittaa myös asiakaspalveluun. Katsotaan, mitä he sanovat.

Lauantai-illan leffa Little Voice oli loistava. Jane Horrocks oli upea, mutta siinä ei kyllä ole mitään uutta. Harmittaa, kun ei hokattu itse, että se tulee telsusta, eikä siten saatu sitä nauhalle.

(Enkä minä todellakaan seuraa aktiivisesti muita reality-sarjoja kuin BB:tä, Survivoria ja Suurta seikkailua. Cheaters on *blörk!* (vaikka Miiran valittamisesta ärsyyntyneenä katsoinkin yhden jakson sitä eilen) ja Pleasure Islandissa kiinnosti homo dragissa. Nih! 15 minuuttia sinne tai tänne ei maailmaa kaada.)

Kotona onnellisesti. Mamma ja pappa kestitsivät meitä hyvin ja merivesi oli aivan liian lämmintä! Matka kotiin ei tuntunut edes kovin kamalalta, vieno myötätuuli vaikutti selvästi asiaan sekä "uusi" tienpätkä ja sen rinnalla oleva pyörätie (valmistuikohan se viisi vuotta sitten?) vaikuttivat positiivisesti matkan kulkuun.

Pyörä on ok, mutta vaihteet kaipaavat säätämistä ensi tilassa. Uusi satula on myös hankintalistalla (leveälle perseelle leveä alusta). Käyrätanko olisi kiva, mutta en sitten tiedä, miten se käytännössä onnistuu.

Lämpöhalvaus, täältä tullaan! Kohta lähden polkemaan kohti Kuusistoa. Onneksi matka on melkein suoraa tietä ja perillä pääsee uimaan.

Vanhat klassikot, "sisäfile" ja "seuraleikkejä" ovat jääneet hakusanoissa hieman vähemmälle. Viime aikoina tänne on tultu mm. seuraavilla:

• kotisivuni himokas (himokas sivu? miten se on mahdollista?)
  
• manga silmät hiukset (taisi etsiä piirustusohjeita)
  
• olen lesbo (...entäs sitten?)
  
• absence makes the heart grow fonder (try it ;->)

Väsyttää, mutta sinnittelen hereillä. Sattuu, mutta istun koneen ääressä.

Minna lähti töihin, minun pitäisi (aina tuo "pitäisi"!) täyttää palautelomake, tiskata ja tehdä sämpylöitä. Tosin niin kauan kuin selkään sattuu, ainoa homma, jonka voin tehdä, on se palautelomake. Tiedossa tulikivenkatkuista tekstiä työpaikan taukeista...

Äh. Taidan vain naputella mailin systerille ja sitten mennä pesulle. Muut jutut sitten, kun silmät eivät enää ole puoliummessa.

Olimme Miiran kanssa nukahtaa jo yhdeksältä poikittain sänkyyn, mutta pakotin meidät ylös ja menemään kunnolla nukkumaan. Vieläkään emme kuitenkaan nuku, joten taisi sekin mennä pieleen.

Minulla on kova reeraaminen huomista työpäivää ja työpäivän jälkeistä pyöränhakureissua varten. Miirakin osallistuu pyöräilemällä Kuusistoon yksinään (hui, pelottavaa starilaiselle!), jotta minun ei tarvitse tulla yksin kotiin. Saadaan sitten yhdessä kiroilla Kuusisto-koti -välin vittumaista lähes koko matkan pituista loivaa ylämäkeä.

Oli tosiaan kivaa. Heidi toi mukanaan koko Xenan 6. kauden DVD:t ja kaksi fan clubilta saatua (ostettua) nauhaa. Katsottiin jaksot Coming Home, Legacy, You Are There, When Fates Collide ja Many Happy Returns. Lisäksi kuutoskauden mokapätkät ja "Coffee Talk" niiltä fan club -kassuilta.

Juteltiin paitsi sarjasta, myös tulevasta Finnconista, jossa kai nähdään seuraavaksi.

Roskaruoka jäi väliin, sipseissä sun muissa eväissä oli tarpeeksi. Eikä näin kuumalla toisaalta jaksa paljon miettiäkään isompaa syömistä. Pari voileipää iltapalaksi riittänee.

Tänään on Xena-päivä. Saamme vieraaksemme Xeniitti-listalaisen ja Xenaa DVD:llä. Tarkoituksena olisi katsoa kuudennelta kaudelta ainakin Missyn jaksot ja muita submaintext-jaksoja. Xenan lisäksi tiedossa on mässäilyä - sipsejä, dippejä, poppareita, limua ja roskaruokaa. Voiko elämä enää tämän paremmaksi tulla?

Uskomaton eukko! Kaikki sosiaaliporno/realityohjelmat näkyvät kelpaavan. Suuri seikkailu, Survivor, Expedition Robinson, Big Brother, Viettelysten saari.. näitähän piisaa – ja Minna katsoo kaikkia.

Meidän piti viimeiseksi illalla katsoa leffa videolta, mutta kun kanavia selaillessa osui kohdalle Subin näyttämä Pleasure Island, niin Minna jumittui katsomaan sitäkin. Viis siitä, mitä minä sanon – typerien ihmisten typeriä juttuja on ihan pakko katsoa! Kas kun ei listalla ole vielä Jackass ja tirkistelyohjelmat kuten (mikäsenyoli..? Cheaters?) Pettäjät... *murinaa*

Eniten tietysti tympii se, että töllötin on kuin magneetti – jos sen kanssa on samassa huoneessa ja se on päällä, niin tahtomattaankin katsoo. Lukemisesta tai piirtelystä ei tule mitään, jos toinen katsoo vieressä jotain Big Buggeria.

Selvittiin sukulaisista ja juhlista hengissä, ja lähdettiin pois vatsat täynnä (tarjolla oli ruokaa, ei vain pakolliset kahvit ja kakut). Olon viilentämiseksi syötiin vielä jäätelöt/mehujäät ennen kuin hypättiin kotiin vievään bussiin.

Kotona vähän siivousta ja järjestelyä, jotta huominen xeniittivieras mahtuu tulemaan olohuoneeseen asti. Kamat ovat olleet taas uskomattoman levällään ympäri kämppää, eikä helteellä ole oikein jaksanut siivota. Nyt on pakko – edes vähän.

Taas on sukulaisvierailu edessä, kun Minnan äidinäiti viettää 70-vuotispäiviään. Muuten homman ehkä kestäisikin (siis ehkä), mutta ei ole herkkua vetää pitkät housut jalkaan, kun shortsitkin tuntuvat olevan liikaa. No, ehkä jälkeenpäin voidaan käydä jossain virkistävällä siiderillä..

Olen ihan mahdoton. Ostin Miiran synttärilahjan jo tänään ja pitihän se heti antaa... tietenkin siitä syystä, että jos DVD on viallinen, se pitää vaihtaa. Oikeampi syy minun tapauksessani taitaa kuitenkin olla se, etten olisi pystynyt piilottelemaan sitä täällä kolmea viikkoa vihjailematta mitään. Sitä paitsi Miira tiesi, mitä saa minulta.

Mustikkainen Lempi täytti minut tänään Koulun pihalla. Se oli ihanaa.

Rahatilanteen huomaa aina kulutuskäyttäytymisestä. Nyt kun rahaa on hieman enemmän, sitä menee huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Kohta lähden kavereiden kanssa syömään ja sitten laivoille istumaan. Normaalisti en suostuisi moiseen, koska ajattelisin rahaa. Nyt ajattelen vain kivaa iltaa ja sitä, mihin mennään syömään jälkkäriä. Toivottavasti paranen tästä nopeasti, koska tämähän johtaa taas pennittömyyteen ja rahojen tarkkaan laskemiseen.

Tämän listan voi postata nyt, kun rahatilanne on OK...

Tiedät olevasi melkein peeaa kun:

• ulkona liikkuessasi katselet ahneesti tyhjiä palautuspulloja ja -tölkkejä (ja välillä, jos kukaan ei näe, poimit jonkun mukaasi)
  
• suhtaudut alennuskuponkeihin epäilevästi: "Pitääkö tuote ostaa, koska sen voi saada halvalla? Vai voisiko sen vain jättää ostamatta?"
  
• alat vältellä paikkoja, jotka voisivat houkutella heräteostoksiin
  
• jonkin asian juhlistamiseen riittää yksi puolen litran siideripullo siinä missä ennen käytit kolmevarttisen kuohuviinipullon
  
• pyöräilyyn ja kävelyyn motivoi bussilipun hinta, ei halu kohentaa kuntoa
  

Menimme sitten yhdessä kaupungille (tosin vasta alkuillasta, kotona pähkäillessä meni aikaa). Tulos: löydettiin Minnalle shortsit, melkein, lippis, melkein, ja minulle se nyrkkeilysäkki, melkein... Jalkani ovat sitä mieltä, että kävelimme keskustassa (pienellä alueella) ainakin viisi kilometriä, mutta ehkä se johtuu vain siitä, etten ymmärrä shoppailua (enkä pidä siitä).

Ostimme lopulta vain pari vesivärilehtiötä, yhden tarjous-DVD:n (Spike Leen Do the Right Thing) ja ruokaa.

Vaimot ovat vaikeita. Ja kerrankin puhun itsestäni, enkä Miirasta. Olen vinkunut ja valittanut jo kohta kuukauden, että kaipaan kämppää kokonaan itselleni edes päiväksi, että saisin rauhassa loikoilla ja ladata akkuja. Nyt kun Miira viimein on jättämässä minut rauhaan muutamaksi tunniksi, päätänkin, että haluan lähteä Miiran mukaan.

Huh.

Onneksi minun ei tarvitse ymmärtää itseäni.

Viime yönä nukuin kuin pieni possu, nyt en saa unta. Pännii.

Ja aamulla pitäisi saada itsensä liikkeelle ennen puoltapäivää (siis mieluiten), poistua paikalta ja antaa vaimolle tilaa olla yksin. Tuonne helteeseen vain ei järin mielellään lähde...

Kuumuus ja selkäsärky tappavat aika tehokkaasti kaiken motivaation, jaksamisen ja aivotoiminnan (muisti menee ensin). Onneksi Daddalie sanoi: "Videot pyörimään!" Havahduin selailustani ja haahuilustani, katsoin kelloa ja menin panemaan TV:n päälle. Minnan Lovejoy oli vähällä jäädä nauhoittamatta; hyvä että tuli tuollainen muistutus.

Mitäs minä sitten olen tehnyt? Vastannut vieraskirjaan, ollut Minnan puhelinvastaajana (no joo, vain yksi soitto), peseytynyt ja pukeutunut, viilaillut fanisivua (vain viilailua ja CSS:ää, ei sisällöntuottamista), soittanut yhteen paikkaan, yrittänyt kirjoittaa hakemuksia, aivastellut selkäni entistä kipeämmäksi, ottanut särkylääkkeen ja syönyt kaksi voileipää.

Nyt kun vielä muistaisin aloittaa nauhoittamisen oikeaan aikaan.

Epäilemme vahvasti, että Putsi onkin poika. Pitäisi saada jostain kuvamateriaalia kääpiöhamstereiden värkeistä, että voisimme olla varmoja. Ei sen kuitenkaan niin väliä, me rakastamme omaa kultsiamme ihan yhtä paljon siitä huolimatta.

Jatkoa hellenikseihin (siis helle ... nikseihin, se on yhdyssana; en puhu mistään oudosta Kreikkaan viittaavasta jutusta)! Helpottaa kummasti, kun vetää päälleen kylmällä vedellä kastellun paidan (T-paita tai hihaton). Ensimmäisen kiljahduksen jälkeen olo on miellyttävä, parhaimmillaan toista tuntia.

Muistakaa myös juoda. Suosittelen siideriä ja jääteetä (erikseen, ei samassa lasissa).

Löytyi taas yksi hyvä nettisarjis, Mac Hall.

Putsi nukkui päivällä niin pelottavassa asennossa (litteänä selällään), että päätettiin viilentää sen oloa Satumetsän ohjeiden mukaisesti. Laitettiin kylmällä vedellä kasteltu pyyhe terraarion ympärille ja terraario mahdollisimman viileään paikkaan. Se oli aiemmin makuuhuoneessa, johon iltapäiväaurinko ei paista – nyt parvekkeen avonaisen oven lähellä olohuoneen lattialla.

Tein eilen löydön, kun kävin Kupittaan Citymarketissa (joka on pahasti remontin kourissa) - Maraboun appelsiinikrokanttilevyjä! Piti heti ostaa kaksi. Toinen tuhottiin heti Tanjan kanssa ja toinen toivottavasti säilyy edes viikonlopuksi.

Kohta taas töihin. Uusia tuotteita pukkaa nyt ulos kuin sieniä sateella.

En taaskaan taida päästä petiin "ihmisten aikaan".. Into päällä, pusailen fanisivua ja keräilen tietoja sen tueksi. Hyvä, että olen pitänyt joskus päiväkirjaa – vanhoista, näennäisesti merkityksettömistä jutuista on nyt apua.

Minna meni nukkumaan puoli tuntia sitten.

Kävin sitten fillarilla kaupassa. Ei kovin fiksua; lämpöhalvauksenhan tuolla saa. Nyt en enää valu hikeä (juominen ja paikkojen pyyhkiminen kylmään veteen kastellulla pesulapulla auttoivat), mutta edelleen on kuuma ja vähän huono olo. Olisi kai viisaampaa mennä hetkeksi lojumaan tai jotain.

Aaltoneidon opiskelupohdiskeluista tuli mieleen Minnan syksyllä jatkuva opiskelijaelämä. Opiskelijayhdistykset ja muut ovat jo kovaa vauhtia mainostamassa tutor-tapaamisia, bileitä ja muita rientoja. Syksyn ensimmäisissä bileissä kierretään baareja joukkueittain tai jotain sellaista. Ohjeissa mainitaan: "Bileisiin ilmoittaudutaan neljän ryhmissä, mieluiten kaikki samaa sukupuolta, sillä --- ryhmät yhdistetään vastakkaista sukupuolta olevan ryhmän kanssa." Sanoin Minnalle, että tuollaiseen hetero-olettamuksen ylläpitämiseen et ainakaan mene mukaan.

Kuuma. Pitäispitäispitäis. Ei jaksa.

Mutta pakko on, muuten ei saada ruokaa.

Minna nörttäili eilen yli kolme tuntia yhteen menoon (viilaili kotisivujaan) ja minua kiukutti, kun halusin itse käydä fanisivujen ja CSS:n kimppuun. Vielä enemmän kiukutti, kun häntä piti kutsua iltapalalle useampaan kertaan – vaikka tarjolla oli mozzarellaa ja tomaatteja, yhtä Minnan herkuista..

Pääsin pusailemaan koneelle lopulta kun Minna meni katsomaan Big Brotheria.

Luin Sunpointin sarjiksesta (hmm... varmaan viikko sitten) seuraavanlaisen vitsin:
- Mitä perverssi nörtti tekee?
- Raiskaa sorsaa.
Tyypillistä, että sarjista kommentoiville käyttäjille (selvästikään ei nörttejä) piti mokoma vitsi selittää juurta jaksaen.

Paras kaverini muuttaa elokuussa Lappeenrantaan opiskelujen perässä. Tutkiskelin juuri hintoja ja matkoja Turusta Lappeenrantaan ja tulin siihen tulokseen, ettei Miira ainakaan koskaan lähde mukaan. Toisaalta eihän Miira siellä mitään teekään, jos minä menen katsomaan Tanjaa.

Samassa kaupungissa ei tule nähtyä kovin usein, molemmilla on kiireitä, joten vapaa-aika vietetään akkuja lataillen kotona. Mietimmekin Tanjan kanssa, että Lappeenrannan etuna on nettiyhteys ja sitä kautta (toivottavasti) päivittäinen yhteydenpito. Itseäni vähän kauhistuttaa, kun aina lähellä ollut ystävä häipyy satojen kilometrien päähän. Mitäs jos minulle tulee kriisi ja minä tarvitsen Tanjaa livenä ASAP?

Muuttotohinoista höpiseminen on saanut minussa aikaan kaukokaipuun. Minäkin haluan muuttaa jonnekin kauas ja aloittaa opiskelun jossain uudessa tuntemattomassa ympäristössä, josta en todellakaan tunne ketään. Epäilen kuitenkin, että kaipuuni menee ohi, kun Tanja ja Aaltoneito ovat turvallisesti aloittaneet uusissa ympyröissään.

Luulen myös, että Turusta lähteminen olisi minulle niin iso juttu, etten siitä vähällä toipuisikaan. Aina leikilläni Miiralle ehdotan muuttoa Helsinkiin, mutta jos sen joskus teemme, niin ikävähän kotiin tulee. Sitä paitsi Turkulainen [sic] ei yksinkertaisesti pysty muuttamaan Helsinkiin - ei ainakaan ilman pysyviä henkisiä arpia.

Kahdentoista jälkeen yöllä käväisimme vielä hakemassa Miralta Laululinnun (vanhempani olivat tuttavien mökillä, joten pystyimme käymään yövisiitillä). Emme olleet edes huomanneet, että se tuli telkkarista! Samalla katselimme parhaat palat MTV Movie Awardseista (Peter Jackson, Klonkku ja muut LotR-jutut, Matrix ja Yoda).

Aamuyöstä Miira innostui koodaamaan fanisivuja. Kuudelta kuulemma kömpi kuorsaamaan.

Suunnitelmissa tänään syömistä, telkkaria ja nettiä. Sunnuntaitkaan eivät siis poikkea tavallisista päivistämme mitenkään. Se on jotenkin masentavaa.

Mindy aloitti "trendin" ennen lomaansa ja nyt Näkymä rannaltakin on muuttanut kuosiaan hieman. Vaihtelu virkistää :-)

Olinpa minä ajan hermolla eilisellä vaahtoamisellani. Tänään Tiia Aarnipuu (Seta:n puheenjohtaja) julkisti Prideilla tämän vuotisen Asiallisen Tiedon Omenan ja Kunniarotan.

Setan Ajankohtaista-osiolta:
Tämänvuotinen Kunniarotta puolestaan luovutetaan SPR:n veripalvelulle. Homomiehet katsotaan erityiseksi HIV-riskiryhmäksi verenluovutuksen yhteydessä, vaikka faktat puhuvat toista. SPR:n veripalvelu ei ota verta vastaan miehiltä, jotka ovat harrastaneet seksiä toisen miehen kanssa. Tällainen riskiryhmäajattelu on vahingollista: se leimaa kokonaisia ihmisryhmiä potentiaalisiksi HI-viruksen levittäjiksi ylläpitäen näin syrjiviä asenteita ja rakenteita, ja toisaalta antaa ymmärtää, että kuulumalla johonkin toiseen ihmisryhmään on suojassa tartunnalta. SETA korostaa, että riskiryhmien sijaan olisi syytä puhua riskikäyttäytymisestä ja asioista niiden oikeilla nimillä.

Asiallisen Tiedon Omena annettiin Prometheus-leirien tuki ry:lle ja ihan ansaitusti. Olisipa minullakin ollut nuorempana enemmän tietoa, niin olisin mennyt Prometheus-leirille rippileirin sijaan. Käteen olisi varmasti jäänyt enemmän ja leiriaika olisi ollut kivampaa ja mielenkiintoisempaa.

Viime yönä näin hassua unta. Meillä oli sisällä västäräkki, joka käveli pitkin eteistä, kunnes otin sen kiinni. Siinä vaiheessa huomasin, ettei se mikään västi ollutkaan (olin varmaan nähnyt väärin, koska minulla ei ollut silmälaseja päässä), vaan sinivalkoinen undulaatti. Vein sen ulos – meillä oli piha, joka näytti omakotitalon tai kesämökin pihalta – ja päästin lentoon, mutta se ei päässyt muutamaa metriä pidemmälle. Sen oikeassa siivessä oli jotain vialla ja minun oli otettava se uudestaan kiinni. Sitten uni taisi muuttua joksikin toiseksi tai vain loppua, koska muuta en siitä muista. Sen vain, miltä tuntui pitää lintua kädessä..

Itse en ole tainnut lentää unissani kuin yhden ainoan kerran, ja silloinkin lapsena (joskus Käpylässä asuessa, eli olen ollut korkeintaan 15-vuotias – luultavasti reippaasti nuorempi). Aina välillä kuitenkin näen unia, joissa liu'un, hypin korkeaa rinnettä alaspäin kevyesti, putoamatta päistikkaa tai leijun muutaman sentin tai joskus metrinkin verran maanpinnan yläpuolella. Välillä "luistelen" pitkin nurmikkoa tai katuja ja olen irti maasta, ilman apuvälineitä (ei siis mitään Paluu Tulevaisuuteen II -tyylistä hoverboardia!).

Näin taannoin TV-mainoksen, jossa joku mies liukui ilmassa vähän irti maasta/lattiasta, ja se näytti niin tutulta, että tuntui kuin joku olisi nähnyt samaa unta kuin minä ja sitten filmannut sen.

Ei siitä mitään kummempaa tullut.. mutta harrastettiinpa vähän liikuntaa. Fillareilla sinne, yhdet tuopilliset terassilla (sisällä ei voinut olla; siellä oli karaokea) ja fillareilla takaisin kotiin. Marikaa ei nähty – hänellä oli yllättäen vapaa viikonloppu. Joskus toiste sitten.

Nyt lähiöpubiin. Mitäköhän tästäkin tulee?

Verenluovutuksen ehdoissa pistää vihaksi homofobia. Pysyvä kielto verenluovutukseen tulee, jos mies on joskus harrastanut suojattua seksiä toisen miehen kanssa. Uskomatonta. Miksei saman tien laiteta pysyvää kieltoa niille suomalaisille miehille, jotka menevät Viroon käyttämään hyväkseen teinityttöjä ja maksavat ekstraa siitä, että saavat panna reikää ilman kortsua? Ihan yhtä suuri riski tuossa on kuin miesten välisessä suojaamattomassa seksissä.

Miten yhteiskunta voi olla edelleen noin tietämätön? Miesten välinen seksi, jossa on käytetty ehkäisyä, on paljon turvallisempaa, kuin pyhän avioliiton suojaamien heteroiden... Joistain heteromiehistä kun ei koskaan tiedä, mihin rakoon ja millä suojauksella heppiä on työnnetty.

Toinen asia, mikä ärsyttää tällä hetkellä, on Muumimaailma. Nyt vasta tajusin, että nehän ovat perkeleet vallanneet koko Kailon saaren. Ja minä tietenkin olen haaveillut sen saaren uimarannassa käymisestä muutaman vuoden. No ei mennä sit, ei.

Mindy esittää kutsun verenluovutukseen. Minä olen muutaman kerran luovuttanutkin verta, mutta nyt ei enää onnistu, kun on jatkuvasti lääkitys päällä. Minna sitävastoin voisi hyvinkin luovuttaa, ja olemme sitä suunnitelleetkin, mutta muut kiireet tai asiat ovat estäneet. Jospa nyt viimein..?

Ennen verenluovutukseen pääsyä pitää aina täyttää luovutuslomake, jossa kysellään henkilökohtaisia juttuja. Lääkkeiden käyttö voi estää verenluovutuksen, samoin aktiivinen heinänuha (muistaakseni), hiljattain otettu tatuointi tai lävistys, maksullinen seksi ja miestenvälinen seksi (epäreilua!). Kaikista noista tulee "karanteenia" joksikin aikaa, tatuointien kohdalla se taitaa olla 12 kuukautta – tosin tilanne on voinut muuttua.

Löytyi dyykkauspäiväkirja. Whoa. Alkaa tuntua siltä, että jos olisin vähemmän hermoilijatyyppiä (mitäs jos ne "pasillit" iskee?) ja viis veisaisin siitä, mitä muut minusta ajattelevat, voisin syödä ruhtinaallisesti maksamatta penniäkään. Siis 15 kg poronlihaa?? Ja avaamattomia tupakkatoppia? Huh huh.

Onnistuisihan maksuton syöminen toisellakin tavalla, mutta se on paljon huonompi: mennään ravintolaan, syödään ja poistutaan maksamatta – kiinnijäämisvaaran ja laittomuuden lisäksi hommassa on se huono puoli, että tuota ei voi tehdä samassa ravintolassa kuin kerran.

Karkit ja purkkitavara (säilykkeet, etenkin maustetut) ovat minunkin mielestäni ihan turvallista syötävää, vaikka parasta ennen -päiväys olisikin jo mennyt. Rehujen kohdalla pitää katsoa kuntoa, ei päivää, sama leivän kanssa. Tällä viikolla söimme esipaistettuja patonkeja, jotka olivat lojuneet leipälaatikossa, avaamattomassa pakkauksessaan, viikon verran päiväyksensä yli. Ei mitään vikaa hajussa eikä maussa. Kinkkua ja muuta sellaista olen ostanut paikallisesta kaupasta naurettavaan hintaan, kun viimeinen käyttöpäivä on ostopäivä tai sitä seuraava päivä. Jos ruoka syödään saman tien, niin mitäpä se päivämäärä silloin haittaa?

Muistin viime hetkellä (jos ajatellaan, että huominen tulee vasta nukkumisen jälkeen) maksaa tänään erääntyneet Miiran laskut. Samalla tutkin budjettia ja huomasin rahatilanteen näyttävän yllättävän hyvältä. Hyvältä tässä tapauksessa siis tarkoittaa sitä, ettei meidän tarvitse miettiä, mistä saataisiin rahat ensi kuun vuokraan, laskuihin ja ruokaan ja vielä jää jotain ylikin.

Ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että ylimääräinen raha kauan polttelisi taskuissamme. Minulla ainakin on rästissä muutamien lahjojen osto (Miralle, Tanjalle ja jopa itsellenikin appivanhempien rahoilla) ja loppukuun Helsingin viikko syö tilejämme varmastikin aika paljon. Hääpäivä ja Miiran synttäritkin lähestyvät. Lahjaksi olen ajatellut muutamia DVD-levyjä, joita Miira varmasti arvostaa enemmän kuin mitään koruja tai vastaavia naisten hömppiä.

Nyt on aika aktivoitua. Ennen Soppasetää polkaisen ostoksille Vapsukkaan ja ruokakauppaan (pakko saada jädeä ja sidukkaa) sekä laitan yhden koneellisen pyörimään.

Ja Miira-parka on raatanut jo 10 tuntia töissä :-/

Nukkumaan kolmen jälkeen ja nousta jaksoin 13.30. Ensimmäinen tunti hereillä menikin postissa tulleiden hyväksymispapereiden tutkimiseen. Kai se on taas aloitettava opiskelu. Koskakohan tämäkin putki loppuu? Ei varmaan ikinä, ainahan minulla on varalla yliopisto, jossa jo nyt olen mallikkaasti roikkunut viisi vuotta saamatta mitään aikaan.

Olin muuten hyväksyttyjen viides. Ihan hyvin ottaen huomioon, että pääsykokeessa osio B kusi ja pahasti. Tiesin sen kyllä heti, kun näin, mitä osio koski. Visuaalinen suunnittelu ei todellakaan ole mun juttuni (0,75/8 pistettä :-D).

Duunipaikan vessan seinässä on lappu: "Huomio seuraava vessan käyttäjä ! Käytä tarvittaessa WC-harjaa !" Eli mitä – pitääkö seuraavan tulijan siivota edellisen jäljet? Eiköhän tekstin pitäisi kuulua: "Ota huomioon seuraava..." Lisäksi siitä pitäisi poistaa ylimääräiset välilyönnit ennen huutomerkkejä. Minulla on myös epämääräinen tunne siitä, että vessankäyttäjä kirjoitetaan yhteen.

Kaikkeen sitä huomionsa kiinnittääkin, kun on muuten tylsää.

Kylmänpuoleinen päivä. Lähdin silti itsepäisesti shortseissa liikkeelle; nythän on kesä. Pitkähihaisen paidan vedin kyllä päälleni ja hyvä niin: torilla bussia odotellessa olisi tullut tosi kylmä ilman sitä.

Töissä pusailen logojen kanssa jo toista tuntia. Tyyyyyylsäääää. Kadehdin Minnaa, joka jäi kotiin nukkumaan.

Työpäivä kesti puoli kuuteen, minkä jälkeen pomo vielä kertoi kaikesta, mitä on tekemättä (ja mikä pitäisi perjantai-iltaan mennessä saada valmiiksi). Työn määrä kuulosti kamalalta.. enkä tajua, miten sen kaiken saisi tehdyksi parissa päivässä. Huominen työpäivä kestänee sitten ennätyskauan.

Selkälihakset jumissa toista tai kolmatta päivää, päänsärkyä kolmantena iltana peräkkäin. Auttaisikohan nukkuminen?

Eipäs käynyt niin hyvin kuin olin toivonut. Kyylä on töissä; istuu tosin onneksi muualla eikä käy työpöytäni luona kovin usein.

Pakerran ja odottelen pomoa, joka ei tapansa mukaan ole paikalla. Jätti sentään työohjeet, ja lisäksi sain nakituksen eräältä toiselta henkilöltä. Kyllä täällä taas tehtävää riittää.

Minäkin pääsen (joudun?) toisen työpaikkani hommiin taas muutaman viikon tauon jälkeen. Muutama etiketti pitäisi jälleen väsätä. Uusia tuotteita tulee kuin sieniä sateella. Ihan hyvä vaan, että menen töihin, koska olisin muutenkin joutunut käymään toimistolla tällä viikolla. Tuntilista pitäisi viedä. En uskalla laittaa sitä sähköpostilla, koska en ole täysin vakuuttunut siitä, että paikalla oleva henkilö a) ymmärtää, mikä se on b) osaa tulostaa sen.

Nyt kuitenkin nukkumaan, aamu alkaa olla jo aika lähellä.

Olin alkuun kiukkuinen, kun piti lähteä käymään appivanhempien luona, mutta siitä visiitistähän hyötyi vaikka kuinka! Saatiin lettuja, ja kun Minna lähti töihin ja minä kotiin, sain viedä mukanani pussillisen perunoita ja yli puolen kilon palan palvikinkkua (tai lapaa, mitäsenyoli). Puolet siitä meni pastasalaattiin, joka valmistui hetki sitten. Tietysti sen pitää maustua vielä; parhaimmillaan se on huomenna.

Kohta petiin, että jaksan nousta aamulla ajoissa. Minna varmaankin valvoo vielä.

Viime yönä löytyi Pinserin uutuuksista Turun murteella kirjoitettu Nettiplari, josta tällainen wannabe-turkulainen löysi riemua pidemmäksikin aikaa.

Taas nukuttiin (liian) pitkään ja nyt on hoppu, ettei koko päivä mene hukkaan.

Toimialapalvelulta tuli soitto. Töitä loppuviikoksi (soitin samantien pomolle ja sovittiin ajasta); se kuvaprojekti ei sitten ollutkaan vielä valmis – yllätys, yllätys. Kolmeen päivään jos jää, niin hyvä on. Firmassa iso osa porukasta on lomalla, ehkä Kyyläkin ...kaipa työntekokin sitten onnistuu, kun ei tarvitse koko ajan kiristellä hampaitaan.

SchizoBlogin Janne kirjoittaa baarilukemisesta. Minustakin on mukavaa, jos olen yksin liikkeellä, lueskella jotain samalla kun juon lasillisen tai kaksi siideriä. Täällä on tullut luetuksi melkeinpä ainoastaan Daily Newsissa, se kun houkuttelee lukemaan – tarjolla on kaikenlaista: päivän sanomalehtien lisäksi erinäisiä aikakauslehtiä. Lisäksi se on Minnan työpaikan vieressä (odotellessa voi lukea). Menen sinne usein kirja mukanani, mutta jos esim. viimeisin Nyt-liite tai Hesarin kuukausiliite on lukematta, luen ne läpi ensin ja vasta sitten keskityn kirjaani. Vielä ei ole kukaan tullut juttelemaan tai häiritsemään.

Kirjan kanssa voisi kyllä mennä muuallekin istuskelemaan. Edesmenneessä Mannassa, Helsingissä, lueskelin toisinaan, mutta yhtä usein istuin kirjoittelemassa – postikortteja, haikuja tai jotain muuta.

Terassillakin (tai ravintolalaivalla) voisi yrittää lukea, tosin jos aurinko paistaa, valkoinen kirjan sivu voi häikäistä liikaa. Pitänee kokeilla. Raportoin onnistumisesta, jos muistan :-)

Poskipäitä kuumottaa vieläkin eilisen jäljiltä ja silmälasien sankojen jättämät rajat ovat selvästi näkyvissä. Ei oikein tee mieli mennä ulos auringonpaisteeseen – edes roskia viemään.

Mira lähti hetki sitten ja meillä on ohjelmassa kotitöitä ja Putsin terraarion siivousta.

Ihanaa olla kotona. Festareilta lähdettiin pois jo kymmenen jälkeen ja kotona oltiin ennen kahtatoista. Sunnuntai meni mukavammin kuin eilinen. Järjestelyt toimivat huomattavasti paremmin (ei jonotusta oikeastaan lainkaan), ihmiset olivat selvempiä, ilma oli kivampi, istuttiin "niityllä" (ei siis hiekkaa, jee!), ei liikuttu niin usein ja bänditkin olivat aika hyviä. Mutta ei enää ikinä uudestaan (joojoo, ikinä ja ikinä).

Tänään kuunneltiin Maija Vilkkumaa, Lemonator, Manic Street Preachers, The Sounds, The Cardigans, The Rasmus ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, Jean S. Hanoi Rocksista kuultiin aloitus - ELO:n Rockarian alku aloitti keikan.

Festarit eivät kyllä ole minua varten, olen aivan liian mukavuudenhaluinen, enkä siksi ainakaan pariin vuoteen tule menemään näille isoille festareille. Pariin vuoteen siksi, että ihmisen muisti on lyhyt ja aika kultaa muistot. Parin vuoden välein sitä nytkin on käyty katselemassa Ruisrockin meininkiä.

Olemme ihan kuolleita – eikä siihen tarvittu pisaraakaan alkoholia!

Eilinen festaripäivä ei alkanut hyvin. Ruuhka oli älytön, vaikutti siltä että suurin osa yleisöstä oli jo valmiiksi änkyräkännissä, ja festarialueelle jonotus tuntui kestävän kaksi tuntia (oikeasti se kesti ehkä vajaat puolitoista).

Perillä joutui vaeltelemaan lavojen välillä, mutta minä ja Minna istuimme enimmäkseen yhdessä paikassa: hiekkarannalla sopivasti kahden lavan kuuluvilla. Koko ajan sai väistellä kännisiä teinipellejä, pulloja ja roskia. Monella näytti olevan se tapa, että kun pullo on tyhjä, se heitetään olan yli... jonnekin. Järkkärit ja SPR:n porukat nostelivat sammuneita pystyyn. Tuli Puistobluesia (ja Savonlinnaa – Piski ja muut ovat siellä!) ikävä.

Timo Rautiainen yhtyeineen ei kuulunut kovin hyvin (outoa), mutta myöhemmin samalla lavalla soittanut CMX kuului mainiosti. Lisäksi kuultiin ja nähtiin Donkkareita, Danko Jonesia (kuka? mikä?), Flaming Sideburnsia, Apulantaa ja pätkittäin Eläkeläisiä (pojilla kuului olevan aika —tun yksipuolinen sanavarasto) ja HIMiä. Jälkimmäisen aikana lähdettiin pois ja kotona oltiin puoli kolmen maissa.

Nyt pitäisi jaksaa toinen samanmoinen päivä.. tosin tämä ei (kai) veny yhtä pitkäksi.

Herättiin kymmenen maissa. Poikanen oli lähtenyt; räksänpesä oli tyhjä.

Mira tuli juuri; pian lähdetään kohti Ruissaloa. Tämän päivän esiintyjistä minua kiinnostaa Don Huonot, SMG, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, CMX ja Don Johnson Big Band. Ehkä Kwan. Noilla muilla *köhöm* lienee kiikarissa jotain ihan muuta.. Ja jos koko häppeninki potuttaa, vetäydyn jonnekin syrjemmälle istuskelemaan ja pelaamaan korttia Minnan kanssa.

Yöllä ei ole mitään mahdollisuutta nähdä, onko se yksi poikanen vielä pesässä vai ei. Se on saattanut lähteä sillä välin kun olimme Tanjan luona. Selvinnee aamulla.

Vähän kävi kateeksi Henkkaa, joka lähti Tanjan luota Säätämölle. Olisin vaihteeksi ollut biletystuulella, mutta järki voitti. Kotiin tultiin. Säätiedotuksen tsekkaus, Putsin ruokkiminen, pikainen mailien ja blogien luku ja petiin... Toivottavasti olen aamulla pirteä; edessä on pitkä päivä.

Poikanen on edelleen pesässä. Kovasti se on reunoilla istunut ja räpytellyt siipiään, mutta vielä ei rohkeus ole riittänyt lentoon. Luultavasti aamuun mennessä se on kadonnut.

Kohta lähtö Tanjan luokse juhlimaan synttäreitä. Possukortti ja piirakka ovat valmiit (vieraat tuovat omat eväät, me teimme piirakan ja Henkka Marianne-kakun :-D). Ohjelmassa aitoa samppanjaa, paljon boolia, syömistä ja pelaamista.

Huomenna krapulaisena Ruisrockiin. Oh joy.

Tilanne tänä aamuna ja aamupäivänä: räkätinpesässä on jäljellä yksi poikanen. Sillä on runsaasti tilaa ja siksi sitä onkin vaikeampi nähdä kuin eilen – tästä päättelimme, että eilen pesässä oli vielä kaksi poikasta. Kotitöitä pitäisi tehdä, mutta ravaan koko ajan keittiön ja parvekkeen väliä, kun pitää tiirailla sitä yhtä poikasta, etten vain missaa sen lähtöä pesästä.

Vielä ovat räkätinpoikaset pesässään.. tai ainakin osa niistä; on vaikea nähdä, montako siellä on.

Henkka kävi illalla ja tuli lopulta (pientä suostuttelua meiltä) siihen tulokseen, että on paras tehdä Tanjan kakku meillä kuin yksin kotona. Täällä kuitenkin valvotaan, on seuraa ja apuvoimia. Ja me pääsemme kuulemaan juoruja ja juttuja :-) Nyt keittiöön.

Hmm, nyt meillä on ristiriitaista informaatiota "voittajasta" (SiteMeter ja Freebok eivät ole samaa mieltä), mutta koska Anni on tunnustanut, niin luotamme häneen. Joten Anni, jos olet näillä kulmilla, ilmoittele, niin katsotaan, sopiiko meille (ihan kuin meillä olisikin kovin bisibisielämä ;-).

Ja Kirsi, eihän sun tarvitse voittaa tullakses tänne. Me tarjotaan sulle ihan mitä vaan, jos tulet *lirk*

Ulkoilutettiin Putsia taas samalla tavoin kuin sunnuntaina, olohuoneen lattialla. Kumpikin meistä istui vuorollaan nurkassa, mutta pikkupeto ei uskaltautunut kovin läheiseen kontaktiin. Seinän ja "jättiläisen" välissä saattoi kyllä käydä ja vaatteita vähän nuuhkia, mutta ei muuta. Lattialla vipeltelystä se näyttää kuitenkin pitävän, ainakin puoli tuntia kerrallaan. Sen jälkeen alkaa levottomuus ja seinien kiertely.

Räksänpoikaset valmistautuvat pesästä lähtöön – luulisin. Siipien räpyttelyä ja oikomista, sulkien sukimista ja kovaa meteliä illalla. Tämän päivän aikana ne varmaankin lähtevät.

Pian menee kymppitonni rikki. Pitäisikö tehdä mertenit ja luvata kahvi / tee / kaakao / mitä ihmiset nyt juokin sille, joka on kymmenestuhannes kävijä?

*lyhyt konsultointi vaimon kanssa*

Pitäisi. Jos "syyllinen" saadaan selville, lupaamme tarjota mukillisen Turussa tai Helsingissä.

Viitaten Miiran edelliseen viestiin. Vaikka nyt vituttaisikin, vituttaako sama asia enää muutaman vuoden päästä, kun joku löytää sen onnettoman kirjoituksen Googlella tai jollain muulla hakukoneella. Sitten voi vituttaa jostain ihan muusta syystä ja luultavimmin omasta typeryydestä. On kuitenkin ihan eri asia vaahdota kavereille jostain idiootista naamatusten tai vaahdota siitä niin, että siitä jää jälki. Joskus vain kuumapäisimmät eivät muista sitä.

Tänään pääsimme ylös jo ennen kymmentä, mutta puoli yhden maissa minä päätin ottaa päikkärit, jotka venyivät kolmituntisiksi. Kaikki johtui vain siitä, että Miira alkoi mököttää, kun minä haluaisin, että Miira kirjoittaisi hakemuksen paikkaan, johon Miira haluaa itsekin hakea. On se niin vaikeaa välillä vaimojen kanssa. Kuulemma ei saisi patistaa. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että Miira on saamaton hajamielinen hörhö. Pakkohan sitä on välillä potkia oikeaan suuntaan.

Välillä tulee mieleen, että niin vapaasti kuin tässä kirjoitteleekin, niin jotain on aina sensuroitava, ettei tarpeettomasti loukkaisi muita. Joitain asioita voi ehkä mainita, muttei liian selkeästi, eikä ainakaan nimillä.. ja sitten tuntuu hölmöltä sanoa "eräs tuttava" täsmentämättä sen enempää. Ainakin voisi käyttää nimityksiä "tuttava", "kaveri", "ystävä", "nettikaveri", "opiskelutoveri" tms.

Joskus minuun iskee kapinahenki ja haluan revitellä kunnolla – valittaa muistakin kuin siitä (nyttemmin entisen) duunipaikan kyylästä. Yleensä kuitenkin vaahtoan aiheesta ensin Minnalle, joka kieltää kirjoittamasta moista julkiseksi. Muuten innostuisin kertomaan vaikka mitä; siitäkin pöljästä, jolle pitää ihan kaikki vääntää rautalangasta, joskus jopa -kangesta, tai siitä munattomasta ihmisenkuvatuksesta, joka antaa puolisonsa pompottaa itseään miten päin tahansa, tai siitä yhdestäkin rötöstelijästä, josta en mielelläni edes kuule toisilta, koska se on niin läpimätä...

Kunnianloukkaussyytteenhän (tai useampia!) tuollaisesta saisi, jos nimet mainiten kirjoittaisi.

P.S. Kaikki edellä mainitut "esimerkit" ovat keksittyjä.

Räkättirastaan poikaset ovat isoja! Ne hädin tuskin enää mahtuvat pesäänsä. Aina nälkäiset, kirkkaankeltaiset nokat näyttävät jotenkin vielä suuremmilta kuin ennen.. emoparoilla riittää työtä.

No on se nyt perkele, ettei sängystä pääse ylös kuin vasta kahden jälkeen. Tänäänkin olisi ollut tärkeää tekemistä ennen kahta, mutta minä nukuin kuin pieni possu ja Miira tuli uudestaan nukkumaan, koska sängyn ulkopuolella oli kylmä ja minä olen niin lämmin, joten nyt sitä juttua ei voi enää tehdä (odotettavissa siis rahaa myöhemmin kuin olemme ennakoineet).

Eihän meillä kummallakaan ole nyt töitä (ainakaan ennen iltaa), eikä kukaan ole kaivannut töihin, niin miksi edes pitäisi herätä aikaisemmin? Tässä muutama syy:

• pitäisi siivota kotona (saan ihmeellisiä raivokohtauksia joka kerta kun näen tiskialtaan sekaisena)
  
• pitäisi museoitua ja tehdä vapaaehtoishommia, joihin on lupautunut (Miiran siis, minähän en tee mitään ilmaiseksi)
  
• pitäisi nauttia kesästä (tummat pilvet, sadetta tulossa, aurinkoa ei mailla halmeilla ja on perkeleen kylmäkin - nauttia?!)
  
• pitkään nukkuminen herättää yleistä pahennusta ja on merkki laiskuudesta ja työn pakoilusta (hui, ihan pelottaa)
  

Toisaalta me emme tosiaan sohlanneet kuin sen yhden kirjeen viemisen, joten ei minun ainakaan huonosta omastatunnosta pidä kärsiä. Minkä minä sille voin, ettei minulle juuri nyt ole tarvetta töissä ja että sen vuoksi saan tuhista ja nähdä mielenkiintoisia unia sängyssä siihen asti, kunnes vaimo pakottaa ylös. Ensi "yönä" uudestaan ;-)

Unettomuutta ja selkäkipua vaihteeksi viime yönä. Aamulla herätessä selkä oli melkein OK, mutta pari "ylösnousemusta" myöhemmin kipu oli palannut. Hitto. Tänään olisi yhtä jos toistakin tehtävää, eikä se oikein onnistu jollen ole kunnossa ja skarppina.