Kotona taas. Osallistuimme vain bingoon kaikista suunnitelluista kilpailuista, koska Miiran paha olo yltyi ja menimme hyttiin ja otimme torkut. Kun heräsimme, laiva liikkui jo rauhallisemmin, olimmehan ohittaneet Ahvenanmaan.

Sain Tanjan heittämään meidät kotiin ja jopa tulemaan sisälle hetkeksi. Se oli mukavaa. Loppuviikosta sitten Tanjan kanssa Galniksille, Miira aikoo kiertää ne kaukaa. Hannari.

Laiva keikkuu hieman ja Miiralla alkaa kohta olla paha olo. Aika huvittavaa kävellä täällä, kun kaikki kävelee vinossa ja naureskelee toisilleen. En suostunut istumaan tähän koneen ääreen, vaan seison. Toisaalta enhän edes näkisi ruutua istuvaltani (tällaisia pöytään upotettuja systeemejä, joita inhoan).

Eilisilta meni rauhallisesta, tienasimme shoppaamalla uuden matkan, otimme muutaman drinksun ja pelasimme rulettia isän käskystä. Kahdentoista aikaan haimme yöruokaa ja menimme hyttiin pelaamaan rommia. Miira teilasi minut tiukan kamppailun jälkeen. Yö oli unen kannalta aika katkonainen, eihän kukaan koskaan laivalla nuku hyvin.

Tänään ohjelmassa lukuisia kilpailuja (meistä on tullut eläkeläisiä! :-O), ostoksia ja ruokaa. Aamun ensimmäisen bingon missasimme jo, koska emme päässeet ylös ajoissa. Toinen kisa alkaa pian.

Meille tuli Miiran kanssa puhetta solmion solmimisesta ja siitä, että meistä kumpikin osaa vain sen "helpon" eli englantilaisen tavan. Kun kuulin, että sillä vaikeammalla eli ranskalaisella tavalla solmun saa symmetriseksi, niin innostuin heti. Miira etsi ohjeen Nytin sivuilta ja minä katsoin ohjeen läpi. Sehän olikin helppo! Jos osaa englantilaisen tavan, niin ranskalaisen oppimisessa ei ole mitään vaikeaa. Onpas hienoa, kun nyt solmion saa näyttämään siistiltä, kun sitä käyttää.

Laiva lähtee 4,5 tunnin päästä ja minä haluaisin vielä käydä pyörällä vanhempieni luona sitä ennen, mutta taitaa jäädä vain haluamiseksi, kun Miira ei vieläkään ole laittanut pyörää kuntoon. Näin sitä toisen halukkuutta kuntoiluun rajoitetaan (ja sitten kehdataan valittaa siitä, kun peräni vain pyöristyy, eikä kapene). Nih. En varmana ole syömättä itseäni herkuista kipeäksi laivalla. *asiaankuuluva murjotus*

Päättötyön jälkeinen elämä on kummallista. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen tuntenut syyllisyyttä joka kerta, kun olen vain surffaillut, lukenut fanficia tai tehnyt ylipäänsä mitä tahansa, mikä ei ole liittynyt päättötyöhöni. Nyt kun olen vapaa, niin tämä tuntuu oudolta. Voin oikeasti, ilman minkäänlaista syyllisyyttä, istua koneella etsimässä uusia hyviä blogeja luettavaksi (päivän löytö: Ilkka Lontoossa) tai lukea mitä haluan. Ainoastaan vaimo voi välillä motkottaa, kun en päästä häntä koneelle, mutta sehän on arkea ;-) Tällä hetkellä motkotuksestakaan ei ole pelkoa, koska Miira tuijottaa töllöä (Sormusten ritareiden extroja).

Tänään teimme viimeinkin sipulikeittoa. Sen tekemistä on suunniteltu pari vuotta, mutta aina se on jäänyt. Oli minulle ensimmäinen kerta ja tykkäsin kovasti. Huomenna tomaatti-mozzarella -alkupala, sisäfilepihvejä ranskisten ja valkosipulivoin kera ja juomana punkkua. Illalla lähdemme risteilylle. Olen suunnitellut hyvin tämän päättötyön jälkeisen pidennetyn viikonlopun :-)

Freebok on muuten uudistunut ja siitä syystä se taitaa olla nykyään useimmin nurin kuin pystyssä. Piskin ongelmat vieraskirjassa johtuivat oletettavasti siten vain Freebokin uudistuksien loistavuudesta..

Varpuset ja talitiaiset ovat käyneet äänekkäämmiksi ja nyt kuuluu jo oikeita kevään ääniä: eilen aamulla kuulin jo herätessäni mustarastaan, ja Minna kuuli parinkin mustarastaan laulua lähtiessään töihin. Minä käväisin työpaikallani Kärsämäessä, ja siellä, läheisessä metsikössä, lauloi peipponen! Kylmä tuuli melkein unohtui.

Ja nyt Minna haluaa saada fillarin kuntoon... Kevättä rinnassa, tosiaan.

Se on valmis! Ja vielä reilusti ennen deadlinea! (tämän päivän aikana se pitäisi palauttaa ;-)

Huh, olipa urakka.

Laiskuri: kun asetan itselleni "ensin työ, sitten huvi" -tyyliset rajat ja päätän, etten lue kivaa kirjaa tai kirjoita kirjettä ennen kuin jokin kotityö on tehty, päädynkin räpeltämään jotain ihan muuta (ja taatusti hyödytöntä) asiaa. Höhpöh.

Sen verran kävin ulkona tänään, että vein yhden synttärikortin postiin (toivottavasti se on perillä huomenna; olin taas viime tipassa liikkeellä!) ja kävin illalla hakemassa kaupasta herkkuja – suklaata Minnalle (energiaa loppurutistukseen) ja megapussi juustiksia meille yhteisesti.

Piski sitten aloitti pyöräilykautensa tandemilla sunnuntaina. Arvasinhan minä, ettei sitä mikään pitele näillä keleillä :-) Mutta 26 kilometrin lenkki heti alkuun! Ei irtoaisi meikäläiseltä... vaikka isäkin olisi mukana matkassa.

Minä mietin vain, milloin terassikauden voi aloittaa, eli milloin parvekkeella tarkenee istua siideri- tai viinilasillisen verran (tai kahden). Lunta ei ole kuin muutamissa paikoissa pieninä rupisina kasoina, hiekkakin on suurimmaksi osaksi lakaistu pois, joidenkin ravintoloiden ja kahviloiden seinustoille on jo pinottu tuoleja ja pöytiä (näin niitä keskustassa ohi mennessäni)... kaikki viittaa siihen, että kohta...

Aikaansaannoksia tänään: tiskiä ja roskia.

Olen katsellut ja kuunnellut ohjaajan kommenttiraitaa Sormuksen ritareista ja myöhemmin illalla voisi vilkaista TV:stä Blair Witch Projectia – elokuva, jota en ole vielä nähnyt. Oscar-kooste sen jälkeen, jos viitsin.

Viime yönä en oikein saanut nukutuksi ja tänä aamuna sitten olinkin ihan väsynyt töissä. Päivällä huomasin muutenkin olevani hieman liian kriittinen (lue: ärsyyntynyt) harjoittelupaikkani suhteen. Taitaa olla päiväunien paikka, kun täältä kotiin lähden. Huomiseksi pitäisi vielä kirjoittaa päättötyö loppuun, jotta pääsen tulostamaan sen ja sitten perjantaina palauttamaan ajoissa. Taidan mennä kaupan kautta ja ostaa jotain hyvää, niin kirjoittaminenkin sujuu paremmin (ja vaimokin tykkää enemmän, kun lahjon siiderillä ;-).

Loma on lopussa ja päättötyökin suht kasassa. Vielä kun saisi puristettua muutaman sivun tekstiä, niin se olisi siinä. Tänään en taida enää tehdä asialle mitään, minun pitäisi nähdä kirjoittamani asiat paperilla, niin ehkä saisin aivoistani jotain irti ja tajuaisin, mitä ihmettä siitä vielä puuttuu. Epämääräiset aukot keskellä työtä kun eivät ole kovin nättejä.

Tuntuu, että materiaalia on aivan liikaa. Minä hukun näihin koneen ympärillä parveileviin papereihin. No perjantaina saan siivota kaiken pois. Toivottavasti.

(minä siis tietenkin luotan itseeni ja siihen, että saan tämän homman pois alta deadlineen mennessä ;-)

Eilen, kun Minna teki lopputyötään, minä luin... Katsoin myös Sormuksen ritareita, tai pikemminkin kuuntelin näyttelijöiden kommenttiraitaa. Kunhan tämä "urakka" on ohi, taidan ottaa ohjaajan kommenttiraidan kuunneltavakseni. Herkkua!

Tänään olin töissä vain puoli päivää, mutta siinäkin oli jo tarpeeksi. Hommia jatketaan aikaisintaan perjantaina (jolloin joudun varmaan ainakin käväisemään "rikospaikalla", että saan pomolta kuittauksen tuntilistaan).

Iltapäivällä, tullessani kioskilta takaisin kotiin päin, minut pysäytti arviolta 6-vuotias pojannassikka. Hän uteli anorakistani ja halusi tietää, mikä eläin siinä kuvassa oli. Kerroin, että se on orava, "vaikka sillä onkin hattu päässä". Poika katsoi kuvaa tiiviisti hetken ja sanoi: "Ai ny mä tajusin. Se on niinku retkellä! Ja sit sul on tollaset vaatteet ku sä oot retkellä." En voinut kuin myöntää :-) Reppu selässä, tummanruskeat reisitaskuhousut ja partioanorakki – pakkohan niissä vermeissä oli olla jonkinlaisella retkellä.

Illalla taas tupla-annos Tinan keittiötä. Sitä ei pitäisi katsoa nälkäisenä... tai ilman jotain kivaa naposteltavaa.

Oli mukava päivä. Herätys yhdeltätoista, aamupalaa ja hidas käynnistyminen. Kävin kaupassa ostamassa vähän ruokatarpeita huomiseksi (pizzapäivä!)... ja kolmen jälkeen Eija & Markku "Batman" tulivat hakemaan meitä luokseen. Olikin ensimmäinen kerta, kun oikeasti kävin Paraisilla (läpikulkua ei lasketa).

Minna asensi kahteen koneeseen Office-paketin ja minä haahuilin pitkin taloa (ensin Eijan opastamalla kierroksella) kirjahyllyjä koluten ja taloa ihaillen. Ah sitä luonto- ja eläinkirjojen määrää! Muutakin kiinnostavaa löytyi, mm. Roald Dahlin Matilda, jonka lainasin.

Ruoaksi saimme Markun paistamaa ja taivaallisesti maustamaa kuhaa perunamuusin kera. "Väliruoaksi" salaattia ja lopuksi lämmintä leipäjuustoa (plus lakkahilloa halukkaille). Oli taas kiva saada napa irti selkärangasta ;-) Ruoan jälkeen taisin taas käydä jonkin kirjan kimppuun (tosi seurallista, joo).

Myöhemmin kahvia, teetä ja suklaakeksejä... Testailtiin myös Officea ja selviteltiin Microsoft Publisherin saloja. Kummallinen ohjelma, mutta minä olenkin puolueellinen (PageMaker rulettaa)!

Saimme lahjaksi kirjan Auringon siivellä (teksti Markun, kuvat Hannu Hautalan), omistuskirjoituksella varustettuna. Samaan syssyyn hain repusta kotoa tuomani lepakkokirjan ja pyysin siihenkin Markun puumerkin. Nämä kirjat eivät todellakaan päädy divariin tai kirpputorille!

Nyt Minna on koisimassa. Tarkoitus oli kai nukkua vähän ja tehdä taas töitä yöllä, mutta ei onnistunut. No, huomenna sitten. Minä aion valvoa vielä vähän aikaa Matildan parissa.

Ensimmäinen hedelmällinen yö päättötyön parissa on takana, muutama vielä edessä ennen loman loppumista. Nyt pitää mennä nukkumaan, niin jaksan nousta kahdentoista maissa ja käydä kaupassa ennen kuin lähdemme entisen opettajani luo kylään ja minä pääsen asentamaan Officea.

Levypiste 30 vuotta - juhlajulkaisu: 40 suomihittiä on muuten loistavaa seuraa näin öisin.

Ensimmäinen lomapäivä on hurissut ohi kuin Pendolino.

tiitu oli törmännyt uuteen ja erittäin uskottavaankin teoriaan siitä, miksi USA haluaa hyökätä Irakiin. Money makes the world go round. Tuntuu siltä, että selityksiä yritetään keksiä, jotta tämä sota ei tuntuisi niin mielettömältä. Pakkohan on olla jokin muukin syy kuin se, että Bush on hullujen öljyfundamentalistien käsinukke. Mikään selitys ei kuitenkaan auta sodan mielettömyyteen.. olisi vain kiva, jos tietäisi tarkalleen syyt siihen. Voisi sitten syyttää Bushia ja kumppaneita oikeilla perusteilla.

Piskillä on ongelmia vieraskirjamme kanssa, viestit eivät tule läpi. Onkohan Freebok huomannut, että tuollaiset stadilaiset turkulaisten vieraskirjassa ovat vaarallinen asia? ;-) Oudoksi ongelman tekee se, että minulla ei ole mitään ongelmia kirjoittaa vieraskirjaamme. Jos muillakin on ongelmia viestien läpi saamisessa, ilmoittakaa... mutta mieluusti sitten sähköpostilla, niin tulee perillekin :-D

Loma!

Miira meni nukkumaan jo yhdeksältä, jotta jaksaa herätä huomenna töihin. Minäkin olen ihan väsynyt, mutta sinnittelen vielä vähän aikaa, kun kerrankin saa valvoa. Huomenna edessä ahkeraa kirjoittamista, olen jopa saanut hoidettua yhden päättötyöhöni liittyvän haastattelun tällä viikolla ja ensi viikon alussa sitten teen toisen. Paras olisi tehdäkin jotain päättötyön eteen, kun palautus on viikon päästä :-D

Tällä viikolla töissä on ollut mukavaa. Opettajat pitävät minusta ja tyylistäni neuvoa. Haukumme yhdessä pomoani, jonka neuvontataidot ovat surkeat ja jonka yleinen suhtautuminen asiakkaisiin (eli opettajiin) on erittäin ylimielinen. Olen tällä viikolla tienannut kahvioon parilta opettajalta kahvia ja pullaa monen päivän tarpeiksi. Kyllä kannattaa olla rauhallinen ja perusteellinen neuvoja. Ja kuunnella asiakasta.

Vaaleista vielä sen verran, että ansaitsin oikeuteni valittaa seuraavan neljän vuoden aikana ja olen todellakin sitä oikeutta jo käyttänyt runsaasti. Voi halme. Ei voi muuta sanoa. Ja viime yönä Suomen aikaa - parhaimpaan katseluaikaan Yhdysvalloissa - alkoi sellainen asia, jota voi vain kirota hiljaa mielessään. Ei ole tämä maailma sellainen paikka, johon haluaisi lapsia synnyttää.

Iloisempiin asioihin.. vaikka yhdysvaltalaisia tuotteita pitäisikin boikotoida, kannattaa maistaa Estrellan uusia sipsejä. Mediterranean Chips: aurinkokuivattua tomaattia, basilikaa ja valkosipulia. Erittäin hyviä, mutta hieman makeampia kuin tavalliset sipsit.

En saanut taaskaan unta viime yönä. Menimme ajoissa nukkumaan (kumpikin väsyneitä), mutta Minnan hyvästä esimerkistä huolimatta uni ei tullut. Puolenyön maissa kävin räpläämässä konetta, tarkistin postit ja totesin masiinan tilttailevan enemmän kuin ennen. Takaisin petiin, pyörimään ja turhautumaan. Puolen tunnin kuluttua uudestaan ylös ja kirja kainalossa keittiöön. Olin aloittanut Hotakaisen Juoksuhaudantien alkuillasta ja luin sitä yöpalani – sämpylä, lasillinen vettä ja särkylääke – höysteeksi. Yhtäkkiä kirja oli lopussa ja kello puoli kolme! Takaisin petiin...

En tiedä, mihin aikaan nukahdin. Tuntuu kuitenkin siltä, että valvoin vielä aika pitkään ennen kuin sain unen päästä kiinni.

Tänään on raihnainen olo, eikä huonosti nukuttu yö auta asiaa ollenkaan. Lonkkaan sattuu, niska on jumissa ja kipeä toista päivää.Voisi mennä aikaisin nukkumaan.

Nakit viuhuvat... Ensin tuli päätoimittajalta juttunakki, jonka jo aloitin (mailasin haastateltavalleni udellakseni, koska voi soittaa ja haastatella, ja selvisikin, että koko homma on paras hoitaa maililla), ja myöhemmin pomo soitti ja pyysi töihin ainakin huomiseksi ja ylihuomiseksi. Vaikka valitankin usein siitä, miten hölmö pomo on, niin on mukavaa, ettei soitto häneltä tarkoita, että töihin pitäisi rynnätä "hetioitisvälittömästi" vaan yleensä seuraavana päivänä.

Minna on tartuttanut paranoiansa minuun. Kiitti vaan!

Viime viikolla, koneen ääressä istuessani, kuulin napsahduksen keittiöstä, ponkaisin ylös tuolistani kuin tuli hännässä (tällainen on täysin luonteeni ja tapojeni vastaista; minä en juokse enkä varsinkaan hyppele!) ja ryntäsin katsomaan, ettei se ääni tullut päälle jääneestä hellasta – vaikka hyvin tiesinkin, että levy oli kiinni. Tällä viikolla olen jo ehtinyt kerran kauppaan lähtiessäni palata ulko-ovelta tarkistamaan, että levyt varmasti ovat poissa päältä. Hmph.

Nyt menen laittamaan pannullisen teetä... enkä taatusti mene tarkistamaan sitä levyä, kun tee on jo valmista ja levy nollilla!

Taidan yrittää ruveta täyspäiväiseksi turkulaiseksi. Vaalien jälkeen en todellakaan halua identifioitua sen kaupungin asukkaisiin, joka äänesti erään nimeltämainitsemattoman rasistin, sovinistin ja homofoobikon (ja typeryksen, mutta minähän jo toistan itseäni) eduskuntaan. Yli 16 000 ääntä? Mää olen ku klavul päähä lyäty.

Joten Piski, jos puheeni tästä lähtien vilisee turkulaisia ilmaisuja, älä lyö luuria korvaan. Se on vain itsesuojelua.

Junajuttuja, inspiroijina Päivän päällisiä ja Näkymä rannalta:

Kun olin pieni, meillä ei ollut autoa, ja minulla oli taipumus voida pahoin busseissa (ja melkein missä tahansa autoissa). Monet matkat sukulaisten luo ja joskus Helsingin keskustaankin tehtiin siis junalla. Paikallisjunien hikoiluttavat muovipenkit muistan hyvin, samoin sen, kun kerran Helsingin rautatieasemalla sain kohtauksen: huusin ja itkin, ettei minua ainakaan panna tavaravaunuun (normaalisti olin tosi rauhallinen penska). Vaunu, johon meidän oli määrä mennä, oli vanha ruskea matkustajavaunu, sisällä aika paljon puuta ja ulkopuolella vanhat merkinnät "III lk" tai jotain sellaista. Minun mielestäni se oli kuitenkin tavaravaunu, ja muut saivat tehdä aika lailla töitä, että suostuin menemään sisään. Enkä tosiaan muista, minkä ikäinen tuolloin olin.

Limingassa opiskellessani tuli matkustetuksi aika lailla väliä Helsinki-Oulu, ja ne vanhat siniset pikajunat olivat kieltämättä mukavia. Tavalliset penkit sopivat melko hyvin nukkumiseenkin. InterCityn penkit, niin siistit kuin ovatkin, saavat selkäni protestoimaan jo kahden tunnin matkalla (hyvää istuma-asentoa ei kertakaikkiaan löydy), ja Pendolinosta taas ei Minna pidä. Minulla ei ole mitään Pendolinoa, sen nopeutta ja lievää steriiliyttä vastaan, mutta enpä nykyään enää matkustakaan paljon junalla. Mielenkiinto pysyy, kun ei tule "yliannostusta".

Tänään on sellainen sää, jollaisella Piski pienenä alkoi kärttää pyöräilemään pääsyä – eikä äiti suostunut. Ei vielä, kun maassa oli yhtä paljon jäätä kuin hiekkaakin, ja molemmat saattoivat aiheuttaa kaatumisen. Jos olisimme asuneet Turussa, äidin mielipide olisi saattanut olla toinen: täällähän moni pyöräilee läpi talven, Helsingissä se on harvinaista.

Rapun oven edessä pikkupojat huoltavat ja pesevät fillareitaan, pihan toisessa päässä oli pari äijää samannäköisessä puuhassa, kun tulin kaupasta. Minä vasta kevensin duffelista anorakkiin, enkä aio vielä lähteä jäädyttämään itseäni pyörän selässä... katsotaan sitten uudestaan, kun kaikki lumi ja suurin osa hiekasta on poissa, ja ilman lämpötila vähintään kymmenen paikkeilla.

Äh, Blogger on nurin. Tämä teksti saa siis odottaa, kunnes pääsen sisään (kello on 14.35 ja kirjoitan Notepadilla).

Eilen oli kahden leffan päivä: katsottiin iltapäivällä DVD:ltä Ring ja illalla videolta Billy Elliot. Molemmat todella hyviä ja nautittavia pätkiä – Ring täynnä hiljaista karmivuutta ja kasvavaa epämukavuuden tunnetta (juuri sellaista, mistä minä pidän) ja Billy Elliotissa iloa kurjuuden keskellä, pari tanssinumeroa melkein kuin vanhoissa leffoissa... Oli oikein mukavaa. Yllättävää muuten, että molemmat elokuvat katsottiin Minnan ehdotuksesta – minähän meistä olen se leffahullu. Toisaalta, minulla ei ole päättötyötä, josta lusmuilla ;-) Ringin lainaaminen oli kuitenkin minun ideani: kun kuulin, että Mirvan poikaystävällä on se, niin eihän minua pidätellyt mikään. "Voisitsä kysyä, lainaisko se sen meille? Niinku mahdollisimman pian?" *bambinsilmät ja anova ääni*

Ringistä vielä sen verran, että painelin lukemaan elokuvan taustatietoja, infot jatko-osista ja jenkkiversiosta Ringworld-nimiseltä sivulta (hmph, olisivat ne nyt voineet olla vähän omaperäisempiä – Ringworldhan viittaa Larry Niveniin, ei japsikauhuun) ja tulin siihen tulokseen, että Ring 0, prequel, on must ja jenkkiversion voi joskus vuokrata, mutta tuskin siihen kannattaa leffalipun hintaa törsätä.

Tänään peliä... hyvää noppatuuria, hauskoja hetkiä ja jännitystäkin, ja seikkailu petraa kuin sika juoksuaan.

Nyt katselen toisella silmällä ja kuuntelen puolella korvalla vaalituloksia sekä luen Pratchettia (Feet of Clay, varmaan kaikkiaan kolmatta kertaa menossa).

Blogger oli keskipäivällä ihan juntturassa, mutta nyt toimii. Ja ääkkösetkin ovat tulleet takaisin ilman minkään komponentin lisäasennusta. Positiivinen asia tämä jälkimmäinen.

Miira on taas tänään pelaamassa ja minä olen saanut olla rauhassa. Nautin juuri äsken lounaaksi puuroa mansikkahillon kera ja jälkiruoaksi kolmanneksen suklaalevystä. Olen yrittänyt kirjoittaa päättötyötä, mutta sen ajatteleminen on niin paljon helpompaa kuin kirjoittaminen. Todennäköisesti tulen saamaan sen ajoissa valmiiksi, mutta ei siitä kovin hyvää taida tulla - en usko, että aiheessa on tarpeeksi omaa alaa. Samapa tuo, neljän ov:n päättötyötä ei pitäisi stressata näin paljon.

Kohta alkaa West Wing ja minä siirryn suosiolla pois tämän ruudun edestä toisen ruudun eteen.

Nettiuutiset ja Teksti-TV kertoivat luterilaisen kirkon jäsenmäärän pudonneen viime vuonna: kuolleita ja kirkosta eronneita oli parituhatta enemmän kuin edellisenä vuonna. Kirkon suosiota on tutkijan mielestä vähentänyt sen esiintyminen moraalisena auktoriteettina mm. parisuhdelakiasiassa. Virnuilen ilkeästi ja totean, että jo on aikakin hiljaisen protestoinnin näkyä. Tietysti useimmiten syy kirkosta eroamiseen on varmaankin kirkollisvero, mutta se on myös hyvä tekosyy – helppo mainita se kysyttäessä, ellei rohkeus riitäkään sanomaan, että kirkko instituutiona on liian kaukana todellisesta elämästä ja sen asenteet liian vanhanaikaisia.

Asiasta ihan toisaalle: Metrosexuality oli taas hulppea (vasta toinen jakso meillä ja olen jo koukussa)! Brittisarjat rulettaa, innit?! Whatevah... nyt koisimaan.

Aikaansaannoksia tähän mennessä: Tein pari pikkukuvaa Putsista, heitin pari muuta Putsi-kuvaa albumiin, kuuntelin Donizettin L'Elisir d'amoren läpi, luin CSS-juttuja ja lepakkokirjaa ("oikeista" lepakoista), tyhjensin tiskikaapin sekä keskustelin chatissa ja foorumeilla.

Vielä saamatta aikaan: tiskaus, pyykkitelineiden tyhjennys ja pyykin järjestely kaappiin (anteeksi, vaatehuoneeseen; meillä ei olla kaapissa!), kaupassa käynti. Onneksi kaupasta tarvitaan vain vähän ruokaa – eilisen törsäyksen jälkeen olisin mieluusti ostamatta yhtään mitään.

Mindyn määrittelyjen mukaan minä pakkaan ja reissaan kuin mies (sitä väärän kaupungin karttaa lukuunottamatta). Pienistä tavaramääristä huolimatta tuntuu usein siltä, että mukana paljon ylimääräistä tavaraa, ja että reppu painaa ihan liikaa. Yllättäen pienimmät tavaramäärät kulkevat mukana talviaikaan: lämpimät vaatteet ovat jo päällä eli mukaan ei tarvita juuri muuta kuin alusvaatteita, sukkia ja jokunen vaihtopaita. Kesällä taas joutuu roudaamaan enemmän, koska säistä ei koskaan tiedä ja joutuu varautumaan sekä lämpimiin että kylmiin ilmoihin. Tuplamäärä paitoja ja takki (vaikka lähtiessä olisi hellettä), shortsien lisäksi pitkät housut tai kahdet. Kesällä voi joutua ottamaan toiset kengätkin... ja risteilylle mennessä se on välttämätöntä – muuten jaloista tulee nopeasti kemiallinen ase.

Helpotusta pakkaamiseen ja suunnitteluun tuo lista (tai vaikka useampia, tilanteiden mukaan: kesä, talvi, viikonloppu, viikko, jne), joka voi olla koneella vaikkapa txt-muodossa. Siihen voi kirjoittaa aiempien matkojen perusteella tarvittavat tavarat pienimpiä yksityiskohtia myöten, ja matkan lähestyessä tulostaa tarpeelliset osat. Pakatessa keräilee tavarat listan perusteella ja sitä mukaa kuin ne ovat laukuissa, merkkaa rasteja listan reunaan. Jos muistaa merkkailla, mitään ei varmasti unohdu. Tämä idea on peräisin Piskiltä, jolta myös sain erittäin kattavan listan.

Ettäkö matkakuumetta? Aina! Meille ei ole tiedossa risteilyä kummempaa (ja siihenkin on vielä aikaa), mutta matkoista lukeminen ja tiettyjen paikkojen kuvien katselu aiheuttaa minussa aina näitä kohtauksia. Pysy siellä, Lontoo, mä tuun ihan varmasti vielä tän vuosikymmenen sadan tuhannen aikana!

Huomenna alkaa viikonloppu. Viikolla on koko ajan niin väsynyt ja kiireinen, että hyvä kun ehdin lukea muiden kirjoittamat jutut seuraamistani blogeista. Sähköpostilistojen postit käyn vain läpi eli deletoin turhat viestit, mutta en ehdi lukea niitä viestejä, jotka kiinnostavat minua. Viikonloppuisin sitten pitäisi kirjoittaa päättötyötä (joka muuten pitää palauttaa kahden viikon päästä), mutta silloin pitää tehdä ne kaikki asiat, joita ei töiden vuoksi ehdi tehdä viikolla.

Onneksi tämä kiire loppuu pian, koska minulta alkaa loppua puhti.

Jipii, Putsi pääsi Satumetsän virtuaalisen pet show -näyttelyn voittajakolmikkoon! Hyvä me, hyvä Putsi, kiiiltti kamera... *silitys* Lisäriemua siitä, että arvostelussa Putsin kuvaa kehuttiin –kröhöm– aika paljon. Chattikaverin Nakki-hamsteri sai näyttelyn erikoispalkinnon, josta pitää käydä onnittelemasssa heti huomenna.

Onnistuin tänään hoitamaan aika monta juttua pois päiväjärjestyksestä – kävin mm. varaamassa ajan terveyskeskuslääkärille, jotta sitten saan lähetteen laboratorioon. Onneksi minulla on kopiot kaikista (no, ainakin tärkeimmistä) papereistani, ettei nyt tarvitse pyytää lähettämään niitä Helsingistä tänne.

Joo-oh. Pitihän se arvata, että kun on vapaata, aikaa kuluu lähinnä tyhmään velttoiluun sen sijaan, että tekisin kaikkia niitä asioita, mitä pitää.

Kävin sentään äänestämässä ja sitten kaupassa – vessapaperi ja Putsin ruoka alkoivat loppua. Äänestin nyt, koska varsinaisena äänestyspäivänä olen taas pelaamassa enkä kuitenkaan pääse ajoissa ylös, että ehtisin äänestämään ennen peliä. Sitäpaitsi, kun sopiva ehdokas jo löytyi, niin mitä tässä enää jahkailemaan.

Väsyttää ja vätystää. Jos lukisi taas vähän dharmapummeja (olen lukenut pienen pieniä pätkä kerrallaan, kuin parasta suklaata säästellen); ehkä se auttaisi. Sitten paperien, tiskien ja muiden velvollisuuksien kimppuun!

Näin vaalien alla on pilkkuerotiikan harrastajilla enemmän tiirailtavaa kuin koskaan. Vaalimainoksia tehdään nopeasti ja ilmeisesti halvalla – oikolukuun tai tekstityyppien toimimiseen ei paljon huomiota kiinnitetä.

Viikonlopun Turkulaisessa oli yksi pieni mainos, jossa oli ilmeisesti käytetty fonttia, jota ei ollutkaan lehden toimituksella jo ennestään (ja sitten sitä ei ollut liitetty muun mainosmateriaalin mukaan). Tulos: teksti oli tiukkaan ahdettua courieria, josta puuttuivat "ääkköset" kokonaan. Ikävämpi juttu, kun ehdokkaan, jonka nimeä en enää muista, iskulauseessa oli useampikin ä-kirjain. Se lehti ehti jo mennä roskiin, mutta viime keskiviikon Aamuset-lehdestä löytyi varsin nolo ilmoitus. Taas yksi syy olla äänestämättä julkkisehdokasta!

Myös bussimainoksissa on mokailtu. Etenkin Vasemmistoliiton muuten ihan hyvännäköisissä tarroissa on ehdokkaiden omat iskulauseet monissa tapauksissa pakotettu tasapalstaan, niin että joka rivi on samanpituinen. Näyttää tosi tyhmältä, jos rivillä on vain kaksi sanaa ja kirjaimet ovat k a u k a n a toisistaan (ja kyllä välillä hermoilen tämän blogipohjankin kanssa; onneksi rivit ovat sentään aika pitkiä). Lisäksi yhdessä mainoksessa oli kielioppivirhe: jotain aiheesta "...miten se [yhteiskunta] kohtelee kaikkein heikompia jäseniään." Lihavointi edellä minun. Ei edes vanha konkari välty mokailulta – sori vaan, Annika Lapintie (tai tukiryhmäsi/mainosvastaavasi).

Mukavampi bongaus tänään: Michael Monroe keskustassa, kaverilla oli vain niin tulenpalava kiire etten ehtinyt "ahdistella" – olisin pyytänyt käsialanäytteen. Pikkusiskoille tietty ;-) !

Sain tänään hoidettua kaksi päättötyöhöni liittyvän asiaa ja olen aika tyytyväinen siihen. En kyllä ole saanut tänään mitään paperille, mutta se nyt oli ihan odotettavissakin. Pitää sopia pomon kanssa taas lomapäivistä, niin minäkin saisin jotain tehtyä.

Idioottimaisuuttani lupasin mennä huomenna töihin, vaikka minulla kyllä oli muitakin suunnitelmia (kuten esimerkiksi päättötyöni kirjoittaminen). Keskiviikko ja torstai on pyhitetty iltatyöpäiviksi, ei tiistai. Olisi sitä paitsi pitänyt muistaa, etten ole missään vaiheessa maininnut, etten olekaan siivoamassa tiistaisin. Täytyy varmaan soittaa sinne huomenna ja sanoa, että unohdin, etten voi tullakaan. Ja se ongelma kyllä odottaa minua.. saan päänsäryn, kun vain ajattelenkin sitä.

Yhdeksältä tulee Kumman kaa ja sen katsottuani voisin mennä nukkumaan. Nyt kirjoittamaan pari hakemusta ja päivittämään CV.

Pomo puhui perjantaina paussista (jipii, mä alliteroin!)... että tämän päivän jälkeen olisin taas vähän aikaa, ehkä viikon, poissa ja jatkaisin töitä, kun niitä taas tulee. Sopii hyvin – tänä aamuna en tehnyt ollenkaan varsinaisia töitä, vaikka olin istunut töissä jo yli kaksi ja puoli tuntia ennen kuin pomo tuli nakittamaan. Aikani kuluksi tarkistelin perjantain kuvat vielä kertaalleen läpi, lähetin pari mailia ja kirjoitin yhden kirjeen. Tein myös yhden pienen linkkibannerin, etsin Jack Kerouacin haikuja omille haikusivuilleni linkitettäväksi ja join mukillisen kaakaota.

Nakitus: lisää kuvattavaa. Ei näistä tule loppua.

Enkä sitten muuten eilen silittänyt paitaa enkä housuja. Pyykistä tulleet housut olivat ihan siistit, ja valitsin päälleni paidan, joka ei sekään tarvitse silittämistä. Sellaisia paitoja pitäisi olla enemmänkin.

Ai niin, tänään on sosiaalipornoilumme kaksikuukautissyntymäpäivä ja eilen oli ensimmäisten rekisteröityjen parien yksivuotishääpäivä. En muista, mainitsiko kumpikaan meistä tätä aikaisemmin, mutta pääsimme Säätämön bileisiin eilen kaksi yhden hinnalla rekisteröitymisen vuoksi - kannattipa sekin tehdä 7 kuukautta, 7 päivää ja aika tarkkaan 7 tuntia sitten.

Uskomaton sattuma nuo kolme seiskaa.

Miira on halunnut jo pidemmän aikaa muuttaa Bloggerin perusmallia yksilöidymmäksi, mutta nyt vasta minä suostuin siihen. Asioita pitää kypsytellä ennen tekemistä, pää edellä järveen hyppääminen ei kannata. Eihän tässä isosta asiasta ole kyse, mutta muutos on aina sulattamista vaativa asia.

Aaltoneito kirjoittaa entryssaan #99 taas niin osuvasti siitä, miten opiskelijat saavat kotityöt tehtyä vain ja ainoastaan silloin, kun koulutöiden deadline lähestyy ja töitä olisi tehtävä urakalla. Tuli niin kotoisa olo, kun itsekin eilen pesin pyykkiä, tiskasin ja putsasin keittiön tasot päättötyön kirjoittamisen ohessa. Yllättäen sain kirjoitettuakin jo jotain, mutta kyllä tahti on hidasta. Mieleni haluaa saada asiat ensin järjestykseen ja sitten vasta kirjoittaa, vaikka pitäisi kirjoittaa nyt ja miettiä loogisuutta vasta sitten joskus myöhemmin.

Olen yrittänyt opetella CSS:ää mutta muuten päivän saldo on ollut aika pieni. Lähinnä olen ollut ärtynyt, kun Minna on ollut ahkera ja aktiivinen kotitöissä ja pannut minutkin hommiin. Mieluummin vain istuisin tässä koneella ja testailisin CSS-juttuja.

Huomista työpäivää varten pitäisi silittää paita ja ehkä housutkin. En ole tehnyt elettäkään edes suunnitellakseni homman aloittamista.

HG:n laskiaishäppeningissä oli tosi kivaa! Tulin juhlapaikalle myöhään, koska ensin piti trimmata Minnan hiukset. Onneksi olin jo hyvissä ajoin päättänyt, etten käy välillä kotona vaan roudaan kaiken illalla Säätämölle ja sieltä kotiin. Ei siis pulkkaa vaan liukuri, joka mahtuu reppuun yhdessä pullon ja vaihtovaatteiden kanssa. Iltapäivään mahtui hassuja seuraleikkejä (Evoluutio pitää heti opettaa lippukunnalle!), mäenlaskua Katariinan kirkon tuntumassa, hyvää ruokaa ja juttelua.

Ruoasta pitää vaahdota erikseen! Oli kahta lajia pastasalaattia, leipää ja kahta tuorejuustoa, kasvispiirakoita, kasvissosekeittoa (paksua ja herkullista; joku osaa yrttien käytön!), sekä jälkiruuaksi laskiaispullia jotka sai koota itse (sopi minulle – valitsin pienen pullan ja panin sen sisään pienen nokareen kermavaahtoa ja vähän enemmän hilloa), ja ruuansulattajaksi rommikaakaota. Ruuan jälkeen ei vähään aikaan jaksettu paljon muuta kuin istua ja sulatella... minä ainakaan.

Illalla juttelu ja leikit jatkuivat, mutta samalla otettiin etkoja; Minna liittyi seuraan juuri kun alettiin siivota paikkoja – jotta helsinkiläisillä olisi aamulla vähemmän töitä – ja halusi välttämättä kantaa kortensa kekoon muutenkin kuin tyhjentämällä viinipulloani. Myöhemmin muu porukka alkoi vetäytyä viereiseen pubiin; me lähdimme suoraan Säätämölle, että saataisiin jäsenasia hoidetuksi ajoissa.

Liityin siis vihdoin Tusetan jäseneksi. Lipunmyyjä oli tyytyväinen, että olimme aikaisin (22.15; paikka avattiin tasan kymmeneltä) liikkeellä, kun usein käy niin, että jäseneksi liittyjä on a) jo reippaasti humalassa ja b) tulossa sisään pahimpaan ruuhka-aikaan, ja sitten pidättelee jonoa...

Illan mittaan join kaksi siideriä, yhden Bacardi Breezerin – sitä on kehuttu niin paljon, että oli jo pakko testata – ja yhden tumman Velkon. Kotiin lähdettiin SemiBurgerin kautta (miksi ihmeessä en syö siellä muulloin kuin yömyöhään?) viimeisellä bussilla ja perillä oltiin vähän ennen kolmea.

Tänään luukutettu:
Roxette - A Thing about You (one repeat pyykkejä ripustaessa)
k.d. lang and the reclines - Angel with a Lariat (koko levy + Rose Garden useampaan kertaan)
k.d. lang - Ingénue (koko levy)
Melissa Etheridge - Melissa Etheridge (koko levy)
Xena - The Bitter Suite: A Musical Odyssey (soundtrack pariin kertaan läpi)

Miira on HG:n laskiaisriehassa ja minä olen tehnyt päättötyötä sekä pessyt pyykkiä. Henkka kävi trimmaamassa hiuksensa ja kertomassa viimeisimpiä juoruja. Henkka menee etkoille Tinkelle, eikä tule HG:n etkoille. Harmi.

Ostin Xenan ensimmäisen musikaalijakson soundtrackin pari vuotta ennen kuin näin itse jakson. Jaksoa ei tule katsottua melkein koskaan, mutta soundtrackin olen kuunnellut viiden vuoden aikana läpi yhteensä lähemmäs tuhat kertaa. Alussa kuuntelin tämän kokonaan muutaman kerran päivässä, siitä noin pirun suuri lukema.

Taidan mennä tekemään juomasekoitukseni valmiiksi (Minttu-viinaa ja Baileysia) ja sitten lähdenkin liikkeelle.. Miira jo ikävöi minua.

Viikonloppu!!

Kävin kaupassa ja sorruin tyypilliseen tapaani ostamaan herkkuja: juustiksia (Miiran ehdotuksesta, mutta olisin minä ilman Miiraakin todennäköisesti sen pussin koriini ottanut), Stowford Pressin Low Alcohol -siideripullo itselleni (namia!) ja jäätelöä.. enkä edes mitä tahansa jäätelöä vaan Mövenpickin Chocolate Chipsiä. No.. viikonloppuna on odotettavissa pakkokirjoittamista, joten pitäähän sitä itseään vähän suostutella tekemään töitä.

Töissä oli mukavaa tänään (eikä se todellakaan johtunut siitä, että Mirva oli lomalla! ;-), koko ajan oli jotain mielekästä tekemistä. Mutta mikseivät ne tajua, että minun palkkaamiseni olisi oikeasti todella hyvä juttu koko koululle? Ehkä siksi, ettei koululla ole varaa palkata kolmatta mikrotukihenkilöä ja saahan sivareita ja työssäoppijoita ilmaiseksikin. Mutta minä tuntisin talon, ihmiset ja käytännöt jo valmiiksi. Ja olen tosi hyvä neuvomaan todella vaikeitakin tapauksia, eikä pinna pala. Ja opin uutta todella nopeasti. Ja ongelmanratkaisukykyni on erinomainen.

Edellinen kappale on myös tulkittavissa kerjuuksi.. jos joku tietää, että jossain paikassa (mieluiten Varsinais-Suomessa) kaivataan kipeästi atk-tukihenkilöä, jolle jopa maksettaisiin palkkaa, niin minulle saa ilmoittaa. Ahdistus kesäkuussa alkavasta työttömyydestä on käsinkosketeltavaa.

Viime yönä taas sitä satunnaista unettomuutta. Mentiin nukkumaan kahdentoista maissa (ehkä vähän ennen), mutta sain unen päästä kiinni vasta kahta tuntia myöhemmin. Minna, kuten tavallista, nukahti nopeasti.

Tänään väsyttää, ei tosin enempää kuin normaalisti, ja sattuu. Jo eilen molempia lonkkia jomotti – ei kauhean paljon enää aamun jälkeen, mutta tarpeeksi että häiritsi. Tänään vasen lonkka on tosi kipeä ja pakottaa ontumaan, ja vastaavasti selkää jomottaa oikealta puolelta. Työpaikan pihalla on liukasta, eikä jään yli tasapainottelu ainakaan auttanut oloa. Tuli taas mieleen, että pitäisi mennä varaamaan aika verikokeisiin (tai ensin lekurille, että saan lähetteen, ja sitten verikokeisiin). Ainakin selviäisi, ovatko tulehdusarvot pahastikin koholla, vai onko tämä vain sitä tavanomaista "sahausta". Viime keväänä senkka oli jossain kolmenkymmenen tienoilla, mikä on minulle ihan hyvä lukema.

Ilmoittauduin mukaan HG:n laskiaisjuttuun (eli selän ja lonkkien on paras toeta lauantaihin mennessä!). Minna ei lähde, vaan aikoo käyttää aikaansa järkevästi lopputyön parissa. Kiltti tyttö :-)

Olenko valittanut työpaikkani kyylästä ja siitä, miten tyyppi vaikuttaa viihtyvyyteeni? Muistaakseni en, joten täältä pesee.

[Valitus] Täällä on siis eräs nainen, joka kyttää minua. En ole vainoharhainen; sain hänet kiinni kerran.

Minusta on aina tuntunut siltä, että ohi mennessään hän yrittäisi nähdä monitorini ja saada selville, mitä teen. Eräänä päivänä hän oli taas menossa koppini ohi, mutta liikkui epätavallisen hitaasti (kopisevat kengät paljastivat). Vaikka olin selin, niin huomasinhan minä eron hänen normaaliin liikkumiseensa nähden. Käänsin päätäni sen verran että näin, mitä kyylä teki – ja eikös tyyppi ollutkin kaula pitkänä minuun päin (kun oli muuten jo melkein mennyt ohitseni)!

Tänään muutamat työntekijät juttelivat uudesta kirjasta, jonka kuvia minä olen tekemässä. Kaikki olivat syystäkin epäilevällä kannalla, että kirja ehtisi valmiiksi kuun loppuun mennessä. Kyylä paasasi tarpeettoman kovaäänisesti aiheesta, toistellen (hänellä on sekin "hurmaava" tapa), ettei varmaankaan ehdi, ei tätä menoa, eipä kyllä... Keskustelu käytiin minun koppini lähellä, ja kyylän äänensävy oli vähintäänkin syyttävä.

(Kun minut viime vuoden puolella palkattiin, pomo oletti, että työ veisi muutaman viikon. Kuitenkin suuri osa kuvista puuttui vielä kokonaan, eikä joidenkin sivujen osalta oltu edes vielä tehty päätöstä – montako sivua, millaisia kuvia – ja sama meno tuntuu jatkuvan. Vieläkin puuttuu kuvia, toisia korvataan uusilla ja kuvien nimiä halutaan muuttaa lennossa.)

Kyylä ei kyylää pelkästään minua. Jos joku myöhästyy töistä (täällä on muuten käytössä liukuva työaika) tai tulee epätavalliseen aikaan, kyylä on heti paikalla, muka vitsailemassa työajoista. Vitsailu on erittäin läpinäkyvää – kyseessä on lähes suora utelu tyyliin "missäs olit ja miksei mulle kerrottu?" Tarpeetonta sanoakaan, ettei hän ole puhelinkeskus tai muuten sellainen ihminen, jolle toisten tarvitsisi ilmoittaa poissaoloistaan.

Lisäksi tämä kyylä on tyhmä. Ei tajua eri ohjelmien eroja (halusi tallentaa Excel-taulukon mallin/templaten Wordiin ja toisen työntekijän ohjeista huolimatta yritti vielä avata sitä Wordilla – "kun mun olis niin paljon helpompi käyttää Wordia"), ei osaa vaihtaa tulostimen värikasettia (se on minun täällä ollessani vaihdettu ja näytetty hänelle kaksi kertaa!), eikä ymmärrä vitsejä ennen kuin ne selitetään hänelle – jos silloinkaan.

Voin vain kuvitella, miten kyylä juoruaa minusta ja muista työntekijöistä kaverinsa kanssa (hänellä on näköjään yksi tässä puljussa) – ja millaisiin mittoihin juorujen määrä kasvaisi, jos kyylä saisi tietää minun siviilisäädystäni ja "pervoudestani". [/Valitus]

Sääennuste lupasi viittä pakkasastetta, mutta kun lähdin töihin, olikin aika lailla kylmempää – -13ºC! Aurinko sentään paistaa... Pysäkeillä ja kaduilla oli lapsia pulkkien ja liukureiden kanssa; ihmettelin hetken, kunnes muistin, että on laskiaistiistai.

Ellemme mene mukaan HG:n laskiaisriehaan lauantaina, on minun laskiaiseni vietetty eilen: söin nimittäin yhden laskiaispullan (hillotäytteisen) illalla.

Eilinen päivä ja yö meni fanficin lukemisessa.. B L Millerin ja Verda Fosterin Graceful Waters oli hyvä, mutta lopussa tuli taas fanficeille tyypillinen "tää juttu tarvii saada loppuun ja nopeesti" -loppurutistus, joka jättää lukijan aina vähän ärsyyntyneeksi. Kiva kyllä, että Miller ja Foster kirjoittavat edelleen, koska molemmat ovat pitkän linjan Xena-fanfickirjoittajia. En kyllä itse jaksa lukea enää kuin Missyn (Melissa Goodin) Xena-juttuja, muuten tulee luettua vain über-tarinoita, ja niidenkin kanssa olen tosi valikoiva.

Miira katsoo kolmosen leffaa (Full Metal Jacket) ja minä aion mennä nukkumaan, jotta olen lomapäivän jälkeen pirteänä huomenna töissä (ja ehkä jopa kerrankin ajoissa).

Sain viimeinkin jotain aikaiseksi Putsin sivuille. Putsi on oikeasti ihan vaaraton ja todella arka ja noissa kuvissa se vain tutkii, ovatko sormeni ruokaa vai ei. Näyttää kyllä todella julmalta, ainakin se leukakuva. Putsihan on meidän pikkupetomme ;-)

Kyllä huomaa, että minun pitäisi kirjoittaa päättötyötä. Keksin kaikenlaista muuta, mitä en ole aikaisemmin jaksanut, viitsinyt tai ehtinyt tehdä. Huominen päivä on lomaa, joten voin tehdä hommia yöllä. Silloin kirjoittaminen muutenkin onnistuu parhaiten, en ole niin kriittinen sen suhteen, mitä saan aikaiseksi paperille (tai tässä tapauksessa ruudulle).

Leffailta Henkan kanssa. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme oli toisella katsomiskerralla yhtä hyvä kuin ensimmäiselläkin, mutta olen todella tyytyväinen, että näin sen ensin teatterissa enkä videolta tai DVD:ltä. Elokuvan yhteydessä meni kaksi pannullista teetä, iso pussi sipsejä ja salmiakkitikkari per nenä... aijoo, ja ne pienet suklaavanukkaat myös. Voisi luulla, että elokuvan katselu on vain tekosyy syödä jotain hyvää ;-)

Olen joskus nähnyt unia, joissa liikun samaan tapaan kuin Tiikerin/lohikäärmeen tyypit: leijumalla ja hyppimällä korkeilla paikoilla, koskaan putoamatta. Huikea tunne.

Miira väittää, että minulla on samoja piirteitä kuin anopilla kuukautisten aikana. En tiedä, miten tähän oikein pitäisi suhtautua. Se, että nyt tekee mieli siivota ja pakotan Miirankin osallistumaan, ei oikeuta Miiraa väittämään minua anoppikopioksi :-D

Anoppi on muuten alkanut ostaa minulle alushousuja (sangen outo nainen), joten voin nyt luopua minulle niin rakkaista, jo parhaimmat vuotensa nähneistä, alushousuista. Noin 10 paria lähti roskiin äsken ja on vähän haikea olo.. kaikki ne asiat, mitä mekin olimme yhdessä kokeneet!

No nyt alan kuulostaa omalta isältäni, joka säilöö vintissä vanhoja, rikkinäisiä ja aivan liian pieniä alushousujaan. Ei meidän sukukaan ihan järkevä ole.

Nukuin vaihteeksi selkäni tohjoksi. Yhdeksän tuntia unta, ja ilmeisesti suurin osa siitä yhdessä ja samassa asennossa. Vasta aamun tunteina tiedän heräilleeni ja liikkuneeni, koska selkään koski aika lailla. Olin silti vielä liian väsynyt (ja puoliunessa) noustakseni ylös.

Nyt olen ylhäällä (kuten näkyy!) ja ai, että jomottaa – selkä on jäykkä ja kipeä lapaluiden alta vähän ristiselän alle. Lisäksi lähellä oikeaa kylkeä jokin lihas yrittää aina välillä vetää kramppiin.

Ne taannoiset tai chi -liikkeet, joita olin suunnitellut, jäivät tekemättä, kun Minna ei mennytkään illalla töihin vaan tuli kotiin. Nyt kaduttaa, vaikken tiedäkään, olisiko niiden tekeminen estänyt tämänaamuisen. Ehkä ei; minulla kun on toisinaan tapana nukkua liikkumatta ja siitä seuraa aina kipua.

Blogger ei suostu näyttämään esikatselussaan viimeisten postausten ääkkösiä. Ärsyttävä pikkujuttu, joka ei vaikuta mihinkään, kun muokkausruudussa ääkköset taas ovatkin mukana.

Aaltoneidon innoittamana kaivoin levyhyllystä Ultra Bran Vapaaherran elämää cd:n. Tuleekin varmaan viikonloppuna kuunneltua kaikki UB:n levyt läpi useampaan kertaan, kun pitäisi alkaa kirjoittaa päättötyötä oikein kunnolla.

UB:n Kahdeksanvuotiaana tuo aina mieleen sen heinäkuisen maanantain, kun luulin, etten päässytkään yliopistoon. Oma pettymys, vanhempien pettymys.. sinä päivänä tuota biisiä tuli kuunneltua ihan liikaa (ja miksi juuri tuota biisiä?!). No seuraavana päivänä selvisi, että pääsinkin.. ja loppujen lopuksi mitään muuta iloa yliopistosta minulle ei ole ollut kuin yliopiston mikroluokat ja korkeakoulu-ADSL. Yliopiston mikroluokat aiheuttivat kyllä nettiriippuvuuden, joka taas aiheutti vaimon löytymisen, joten en niitä kolmea vuotta vaihtaisi mihinkään.