Muutto edessä, tämä on viimeinen kirjoitus Bloggerilla. Arkistot säilyvät täällä, vaikka itse olemmekin muualla.

Uusi asuntomme sijaitsee osoitteessa http://blog.tsirp.net/. Tervetuloa!

Minna meni kouluun kolmeksi.. ja minä jatkoin lorvimista ja lueskelua vielä jonkin aikaa. Ryhdistäydyin sitten parin pelin jälkeen (Bejeweled-addiktio? Pois se minusta!) ja menin tiskaamaan. Plääh.

Piristän nyt itseäni listaamalla niitä loppuja hakutuloksia. Vanhaa suosikkia, "tissikuvia" etsitään myös aina välillä.. luuserit! *ilkeää virnuilua*

• manga lesbo (hakukone search.virgilio.it:n kautta)
  
• SEKSI
  
• alasti koulussa
  
• 12 vuotias lesbo
  
• teinityttöjä
  
• naked girls
  
• todella himokas
  
• tiia orja (...että mitä?)
  
• homo manga kuvia (Koita hakusanalla yaoi)
  
• kotisivuni alasti (alaston kotisivu?)
  
• aamujäykkyys (Kun minä kirjoitan jotain tästä aiheesta, tarkoitan selkääni, mutta jotenkin en usko, että hakija etsi samaa aihetta...)
  
• lesbo tuttavuus
  
• lesbo videot
  
• metrosexuality
  
• pervoja juttuja
  
• pusuttelua (Minna ja Kirsi eivät olekaan ainoita, jotka käyttävät tuota sanaa!)

Kun muutto uuteen osoitteeseen häämöttää, voisi olla paikallaan esitellä muutama hassu tai outo haku, joilla tänne on tultu. Seuraleikkejä etsitään edelleen paljon, samoin kaikenlaisia filereseptejä. K-18.. tai no, ainakin K-jotain -luokituksen saavat haut listaan huomenissa. Muuten tästä tulee liian pitkä ja tylsä juttu.

• (espanjankielinen Google): trivialista
  
• miksi++nukkuminen++on++tärkeää+-uskonto++faktat
  
• kotisivuni äidinkielen koulu aineita (Tämä hakija kai reputti äidinkielen kirjoituksissa)
  
• koulu punkku tulokset (Koulu-Punkku on partiokilpailu, eli tämä ei välttämättä ole mikään hassunhauska haku)
  
• tarpeellisia päivityksiä
  
• cdon rahat menevät (No niin menevät!)
  
• matlock sarjikset
  
• Carolyn Keene syntymä vuosi
  
• minun oma fani-sivu (Tämäkin ehkä reputti...)
  
• karaokea koti koneelle
  
• vaikea aamuherääminen (Vihdoinkin aihe, josta me tiedämme kaiken!)

Olen tänään jo ollut yhdessä kokeessa ja varannut viisi kirjaa, joiden avulla saan parin kurssin hommia eteenpäin. Mutta kun ei huvita, ei sitten yhtään. Ehkä täältä opiskeluahdistussuosta vielä noustaan.

Perin levy soi kohta kolmatta kertaa putkeen, ei tätä malta olla kuuntelematta.


P.S. Vieraskirjasta on nyt tullut keskustelualue, kun Kirsi alkoi lirkutella Piskille siellä ;-) We don't mind.

Letut olivat oikein hyviä. Söin seitsemän ja jätin neljä aamuksi.. tai milloin sitten nousenkin ylös. Koko päivää ei kuitenkaan voi laiskotella, kun iltapäivällä on kokous museolla, pitää käydä palauttamassa kirjoja ja hoitaa lippukunnan asioita.

Reväytin selkäni aikaisemmin illalla, kun nousin nojatuolista ylös. Tuli vähän kiire, kun Minna huusi työhuoneesta ja sanoi blogista jotain, mikä sai minut uskomaan, että teksti oli kadonnut bittiavaruuteen tai jotain muuta ikävää. Nyt on liikuttava varovasti, ettei kramppaa lisää. Välillä ärsyttää tuntea olonsa näin raihnaiseksi jo ennen 65 vuoden ikää.

Mitä siihen tekstin katoiluun tulee, jotain outoa Bloggerissa tai Blogspotissa nyt on. Kun tarkistin, että tämä teksti varmasti meni paikoilleen, sain sivun osoitetta klikkailemalla esiin epämääräisiä tekstinpätkiä, yksittäisiä kuvia ja muuta kummaa (kaikki sellaista kamaa, mitä tässä blogissa ei varmasti ole)..

Herkuttelu ei loppunut siihen, että palasimme kotiin. Viikonloppuna oli muutenkin vaikeaa laskea pisteitä, emmekä aio stressata itseämme sillä hommalla tänäänkään. Iltapalaksi on siis tiedossa lettuja (teen täyden satsin, että niitä jää huomiseksikin)!

Ensin kuitenkin luen viikonlopun nettisarjikset :-)

Päivä on sujunut leppoisasti. Ohjelmien katselua videolta, teetä ja Turkinpippureita, lukemista, oleilua. Selän lievästä vihoittelusta huolimatta oli ihanaa nukkua omassa sängyssä – ja juuri niin pitkään kuin nukutti.

Ihanaa olla kotona!

Kävimme eilen illalla ostamassa Tuula Juvosen Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia Akateemisesta, ja nyt kummallakin on "alan" kirja luettavana; minä luen Juvosta, Minnalla on työn alla Marja-Leena Parkkisen kirja Ulos kaapista – Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta.

Hyvää ateriaa ja punaviiniä on nyt sulateltu reilu tunti.. ja kohta mennään saunaan. Isä ja Musti lähtivät iltakävelylle, me jäimme "huonekaluvahdeiksi".

Viimeinen päivä Helsingissä. Päätimme Miiran kanssa, että on mukavampaa herätä omassa sängyssä huomenna ja lähdemmekin jo tänään yötä myöten kotiin. Ehdin sitten tehdä huomenna koulutöitä, eikä Mirankaan tarvitse nauhoittaa meille Buffya (Buffy ja West Wing kun tulevat ikävästi samaan aikaan).

Asensin appiukon koneelle Operan ja nyt on mukava surffata. Omaa näppistä ja hiirtä on kuitenkin ikävä - en ole koskaan tykännyt tästä näppiksestä ja typoiluni vain lisääntyy tällä kirjoittaessa. Hiirikin on niin kömpelö omaamme verrattuna.

Pääsemme vielä tänään saunaan ja meidät ruokitaan normaaliin tapaan loistavasti. Pieninä annoksina täällä sukulointi on miellyttävää :-) Ja niin asia taitaa olla ei-niin-järin-hyväksyvien appivanhempien mielestäkin.

Kiva alkuilta. Oltiin "turisteina" Helsingissä ja käytiin ensimmäistä kertaa DTM:ssä ja Minna ensimmäistä kertaa Lost & Foundissa. Näiden kahden paikan välillä käväistiin Leijuvassa Lahnassa. Kaikissa kolmessa paikassa juotiin vain yhdet ja kymmenen maissa palailtiin Tapaninkylään.

Isän ja Mustin luona vaihdettiin vaatteita ja tavaroita, muttei ehditty ulos ennen kuin vanhemmat tulivat kavereidensa kanssa oopperasta... jäätiin sitten lasillisten verran istumaan sinnekin. Nyt Piskin luona; kohta ohjelmassa iltapalaa, U2 Rattle and Hum -DVD ja lisää juomia.

Oli aika jänskää jutella Perin kanssa. Keikkaa edeltävänä iltana juttelin Tanjan kanssa ja Tanja sitten heitti keskustelun lopuksi, että sano sitten Perille terveisiä. Ja pakkohan minun sitten oli sanoa, kun kerran toinen käski ja siihen tuli tilaisuus. Per kyllä taisi pitää minua suht outona, mutta sehän nyt ei ole mitään uutta.

Eilisilta oli mukava, vaikka alkuun pitikin pitää kiirettä. Ensin vauhdilla isän ja Mustin luo, siellä sapuskaa, sitten vauhdilla Tavastialle. Siellä ei sitten enää tarvinnutkaan kiirehtiä mihinkään, odottaa vain.

Per Gessle bändeineen soitteli ehkä puolitoista tuntia, paljon uudelta levyltä, mutta tietenkin myös vähän vanhempia biisejä. Yleisö lauloi täysillä mukana kolmessa biisissä, ja lavalla näkyivät olevan aika hämmästyneitä siitä, miten hyvin porukka osasi biisin Flickan i en Cole Porter -sång tai vihellysosan biisistä Här kommer alla känslorna. Minun osaamiseni rajoittuu noihin kahteen ja tietenkin siihen kesärenkutukseen ;-)

Konsertin jälkeen jäätiin vielä norkoilemaan, ja sehän kannatti! Per tuli jakelemaan nimmareita; Minna sai yhden käsialanäytteen ostamaansa julisteeseen, minä korttiin. Bongattiin myös blogituttuja ja käytiin moikkaamassa Paulaa (ja ihailemassa kolmikon Gessle for President -paitoja). Ilmeisesti se The Daily Roxette -paitaan sonnustautunut kaveri oli Visa, mutta siinä vaiheessa oma rohkeus petti... On aika vaikeaa mennä tuikituntemattoman tyypin luo ja kysyä "ootsä sejase?" Paulan tapauksessa auttoi kuva, jonka perusteella oli helppo tunnistaa.

Näköjään puhelinongelma selvisi ennen kuin ehdimme tehdä asialle mitään. Hyvä niin. Uuden puhelimen osto on kyllä edessä, ehkäpä jostain löytyisi sopiva käytetty minulle... vaikkapa 6210. Nykyisistä puhelimista juuri mikään ei säväytä. Taidan olla outo.

Tiedoksi niille, jotka kenties yrittävät saada meitä kiinni puhelimitse soittamalla 041-numeroihimme: Telian liittymien siirto dna:n verkkoon ei ainakaan meillä ole toiminut toivotulla tavalla. Soittaessasi meille voi tapahtua kaksi asiaa: 1) pystyt soittamaan meille ihan normaalisti ja sitten ihmettelet, että mitä helvettiä se Minna oikein höpisi tai 2) puhelimeesi tulee ilmoitus "Verkko varattu", etkä pääse koskaan läpi numeroihimme. Mukavaa tässä on vielä se, että osasta noista verkko varattu -tapauksista käy niin, ettei puhelu tule millään lailla läpi, joten emme näe mistään, onko joku soittanut ja mistä.

Mutta ratkaisuna ongelmaa tarjoamme seuraavaa: tekstiviestejä tai soittoa toiseen numeroon (ne, jotka meille nyt yrittävät soittaa, tietävät ne numerot kyllä tai ainakin osaavat kysyä niitä tekstiviestillä). Vielä pitäisi keksiä, missä välissä tästä ehtii tänään mennä valittamaan.

Olisin huomattavasti ymmärtäväisempi, jos tämä olisi pelkästään minun ongelmani. Telia-puhelimeni on kuitenkin ikivanha yksitaajuuspuhelin (GSM1800) ja näillähän ongelmia saattaa tulla. Mutta että Miirallekin samat ongelmat. Lähinnä taitaa sitten olla kyse city-liittymistä. En tiedä, mutta on tämä nyt sen verran epäkäytännöllinen ongelma, että se on selvitettävä asap.

Matkalla museolle ehdin tympiintyä täysin muihin matkustajiin.. jo ennen bussin lähtöä. Takapenkillä vinkuen ja naristen puhuva teinityttö selitti jollekulle puhelimessa (ja kaikille bussin takaosassa istuville) kaikki raha-asiansa, edessä joku toinen kännykkäpelle selitti omiaan ja minun takanani istuva pikkupoika ruinasi äidiltään milloin mitäkin: purukumia, Mäkkäriin menoa, karkkia...

Luulin myös, että bussi oli myöhässä, mutta kun katsoin kelloa, tajusin, että aikaa oli todellakin kulunut vasta neljä-viisi minuuttia ja että bussin lähtöön oli vielä muutama minuutti. Tuli MD-soitinta ikävä. Paluumatkalla muita matkustajia "viihdytti" humalainen pariskunta, omasta mielestään kai koomikoiden aatelia.

Edelliseen mitenkään liittymättä: tiedän pari ihmistä (kyllä ne ainakin lajiltaan ja rodultaan ovat ihmisiä), joiden kuolema ei olisi ollenkaan paha asia.

Jahas, Blogger ei näköjään näytä suurinta osaa arkistoistamme ja syyskuu on kadonnut jonnekin kokonaan. Tiedot ovat kyllä tallella, mutta miten ne saataisiin näkymään teille kaikille muillekin? En olisi itse edes huomannut tätä, ellei Tanja olisi kaipaillut viikonlopun tekstejä.

Vaikka käsin koodaaminen tuntuukin kovin työläältä Bloggerin jälkeen, niin olen kyllä erittäin iloinen ensi viikolla tapahtuvasta muutostamme. Sitten saamme syyttää vain itseämme, jos jotain menee pieleen.

Päivä on mennyt velttoillessa. Ensin nukuin pitkään ja lopulta noustuani roikuin koneella tai istuin lukemassa. Mitään en ole saanut aikaiseksi.

Tänä iltana sitten museoitumaan, kun maanantaina ulkoiltiin. Ulkona olisi nytkin hyvä kävely- ja luontopolkusää, mutta minä en ole kävelykunnossa. Mahakramppeja jo toista päivää ja yleinen olo kaikkea muuta kuin pirteä. Siis juuri sopiva koneen ääressä (tai missä tahansa) istumiseen.

Taidan ottaa evääksi särkylääkkeitä ja suklaapatukan.

En tiedä, pitäisikö Tiaa kiittää vai kirota... Bejeweled/Diamond Mine/Timanttipeli on loistava ja erittäin addiktoiva peli. Vaikka silmiin sattuu ja pitäisi tehdä lukuisia muita hommia, pelistä ei pääse irti... varsinkin kun yksi pelini kesti 28 minuuttia (no tuloskin oli sitten sen mukainen, siinäpä Miiralle hommaa huomiseksi ;-).

Tiivistelmä on edelleen tekemättä, mutta mitäpä tässä nyt enää yksi lisäpäivä haittaa. Suullisen viestinnän tehtävän tekemättä jättäminen sen sijaan ei ollut kovin fiksua. Hieman ahdistaa ajatella kasautuvien tehtävien määrää, varsinkin kun torstaista sunnuntaihin olemme Helsingissä (Per Tavalla torstai-iltana!!!).

Tämä päivä on mennyt ja tulee menemään lusmuillessa. Kouluun en yksinkertaisesti jaksanut lähteä. Minulla on liian vähän tunteja, laiskistun ihan täysin. Lusmuilua aiheuttaa myös yksi tiivistelmä, joka piti palauttaa eilen. En ole edelleenkään saanut sitä tehdyksi, osittain siksi, etten voi sietää niiden tekemistä. Ehkä vielä ennen töihin lähtöä saisin sen väkerretyksi.

Onkohan kukaan muu tajunnut, että sen yhden pesuaineen slogan on ihan pielessä? "Tahrat kertovat elämästä." Ja tällä lauseella myydään ainetta, jolla poistetaan niitä tahroja – siis niitä elämän jälkiä! Siitä ei saakaan jäädä merkkejä, pestään vain kaikki pois ja teeskennellään, ettei mitään elämää olekaan, niinkö?

Eivät ne Omo-infossa tuohon osaisi kuitenkaan vastata; pitäisi saada lauseen ideoinut copywriter kiinni ja panna se seinää vasten. Että hittoako tuolla tarkoitit?

Ehdittiinkin vielä tänä iltana luontopolulle seikkailemaan, kun siirsin museohommat ylihuomiseen. Lämmintä oli, mielenkiintoinen reitti (vaihtelevaa maastoa), eikä metsässä tuulikaan paljon tuntunut. Ja kun lähes citymetsässä oltiin, eivät hirvikärpäsetkään häirinneet.

Parin tunnin kävelyn jälkeen oltiin kyllä aika kuitteja.

Innostuin lapama.to-blogissa mainitusta Zookeeper-pelistä niin, että nyt himottaa saada jostain omalle koneelle vastaava peli. Timanttipeli? Semmoisellako hakusanalla sitä pitäisi etsiä? Hmm... ehkä kysyn Minnalta, jahka tuo tulee kotiin.

Paino näkyy putoavan puolen kilon viikkovauhtia; taas oli sen verran eroa viime maanantain punnitustulokseen. Eilen illalla juteltiin Minnan kanssa täällä lähellä olevista luontopoluista, mutta on eri juttu, milloin niille ehtii lähteä patikoimaan. Mieli tekisi, varsinkin tällaisina aurinkoisina ja lämpiminä päivinä – viis siitä, että selkään sattuu.

Minna ei ollut väärässä: ensi kerralla kakkuun pannaan enemmän liivatetta. Lopputulos kuitenkin kelpasi, ja se oli pääasia. Minä maistoin lusikallisen.

Iltani näyttää kuluvan enimmäkseen teen, viikonlopun lehtien ja kirjojen parissa.

Uusi blogipohjamme alkaa näyttää valmiilta ja rakennekin on saatu jo mietittyä suht valmiiksi. Lokakuun alussa tapahtuu muutto, ellei nyt jotain hirveän dramaattista ehdi tapahtua sitä ennen.

Juustokakku jähmettyy jääkaapissa ja pelkään edelleen, että ohjeessa ollut liivatteen määrä oli virheellinen. Toivon olevani väärässä. Kakusta tuli kyllä ihan hyvänmakuinen, joten ei se hirveästi haittaa, jos sitä ei kehtaa siskon kutsuille viedä. Saanpahan itse enemmän ;-)

Pointsit eivät varmaan pitäneet tämän päivän ruoistamme: itse tehtyjä hampurilaisia ja suklaata leipomisen ohessa (eihän niitä kulhoja nyt voi pestä suoraan, ne täytyy ensin kaapia puhtaiksi!). Jätimme sentään lätyt tekemättä.

Tupla White on tullut jäädäkseen!

Lempisuklaapatukakseni noussut Tupla White & Nuts oli ensi alkuun vain Limited edition -tuote (saatavilla rajoitetun ajan). Tänään kaupassa huomasin ilokseni, että patukka oli vaihtanut nimensä Tupla Whiteksi ja pakkauksessa oli teksti "Goes unlimited". Jipii!! Ei ahdista enää :-)

Aion kokeilla tänään jotain uutta - teen Miralle 16-vuotislahjaksi suklaajuustokakun. Jos se epäonnistuu jotenkin, niin hankin tarvikkeet myös piimähyytelökakkua varten. Varasuunnitelma on aina hyvä olla.

Painonpudotuksessani on muutama viikko nyt mennyt samoissa lukemissa. Tänään oli huomattavissa pientä pudotusta, joten eiköhän se siitä lähde alaspäin, jos ensi viikonkin olemme suht kilttejä mässäilyn suhteen. Olemme jo soveltaneet Pointseja Katri "Kutri" Mannisen ohjeiden suuntaan. Nostimme tämän viikon alussa pisteitämme, Miira 5 pistettä ja minä 4 pistettä.

Liikuntaa pitäisi kyllä lisätä ja onneksi Tanja eilen auttoi minua siinä asiassa. Olimme reippaalla kävelylenkillä 2,5 tunnin ajan (siihen kyllä sisältyi tunti kiertelyä huonekaluliikkeissä ja Gigantissa). Vielä kun saisin Miiran mukaani pyöräilemään tai ennen kaikkea kävelemään, niin asiat voisivat sujua. Pyöräily on mukavaa yksin, mutta kävelyssä seurasta on apua.

Tanja aloitti Pointsit kaksi viikkoa sitten ja viime lauantaina sain aivan älyttömän hauskan ICQ-viestin Pointseihin liittyen: "Mulle tuli eilen 23,5 pistettä miinusta mut paino tippu 300 grammaa edellispäiväst. Kyllä kannatti mässäillä. ;-)"

Vaihdoimme tietokoneissa olevat romppuasemat päittäin: rikkinäisen ja satunnaisesti toimivan siihen koneeseen, jossa sitä ei juuri koskaan tarvita. Ehjän tähän. Koimme sitten aikamoisen yllätyksen, kun huomasimme, että romppuasema on etuosastaan leveämpi kuin koneen etupaneeli – joka ei nyt mene kunnolla kiinni! Kun jossain vaiheessa (mieluummin aika pian) rupeamme etsimään uutta romppuasemaa, pitää ottaa sen mitat ja varmistaa, että se mahtuu tähän koneeseen. Höh.

Liian pitkän ruokalevon jälkeen olen ihan liian pirteä nyt, kun oikeastaan pitäisi olla petivalmis. Tuplahöh.

Eilen mässäiltiin kaikkea hyvää, mm. Raffel-megapussi puoliksi. Tänään sitten hillitympää syömistä ja katumusharjoituksia ;-) Tosin Tanja on tulossa käymään, enkä tiedä, tuleeko siitä mitään.. No, päivällinen on kuitenkin päätetty ja se on kevyttä tavaraa: sipulikeittoa!

Valitusasia etenee sen verran, että soitin isännöintifirmalle ja kysyin, miten valitukset pitää tehdä. "Kirjallisesti." Olenkin nyt pusannut valituskirjettä, mahdollisimman asialliseen sävyyn. Vain faktaa pöytään.

Nyt sitten tiedän "Taistelevien Virtasten" oikeat sukunimetkin (kävin ovella katsomassa), en tosin sitä, kumpi on kumpi.. ja liekö sillä väliäkään.

Muita "mukavia" hommia tänään: pyykkäystä ja tiskausta. Plääh.

Mielenkiintoinen päivä takana - onneksi enimmäkseen hyvässä mielessä. Suulliset tehtävät menivät erittäin hyvin, näin useampia hemaisevia naisia koululla (yhdestä jo vaahtosin vieraskirjan puolella vastauksena Aaltoneidon Bloom/Depp -kuolailuun) ja sain hoidettua lykkäämiäni asioita. Päivän surullisin asia oli lempilautaseni pudottaminen lattialle (syytän hormoneja niistä parista kyyneleestä tai sitten olen muuten vain ihan seko), mutta onneksi sain osasyyllistettyä Miiraa asiasta ;-)

Huomenna (siis tänään) on vapaapäivä, jonka kuitenkin vietän pitkästä aikaa töissä. Toivottavasti huominen poikii lisää työpäiviä, jotka vastaavasti poikivat lisää rahaa. Nyt kuitenkin unelmoimaan autoista ja naisista... tällaisia me äijät olemme.

Tein testin ja tulos ei yllättänyt. Vasemmalla se oli ja hyvä niin. Lukemistani bloggaajista vain Skitso-Jannella oli molemmat arvot vielä enemmän miinuksella kuin minulla.

Your political compass
Economic Left/Right: -7.25
Libertarian/Authoritarian: -5.18

Kirjoitin tänään yhden "velvollisuuskirjeen", mikä olikin yllättäen melkein yhtä mukavaa puuhaa kuin tavallisen kirjeen (kaverille osoitetun) kirjoittaminen. Kyllä etanapostissa on vielä ytyä! Lisäriemua sain uusista majakka-aiheisista postimerkeistä, joissa majakoiden "valo" on fosforoitu. Tätä piti tietenkin mennä testaamaan pimeään vessaan :-D Jaa minä kakara?

Minna tuli hetki sitten kotiin. Olisi kuulemma pitänyt ostaa sille "jotain hyvää" kaupassa käydessäni.

Yläkerran "Taistelevat Virtaset" järjestivät viime yönä (joskus kolmen jälkeen) sellaisen shown, että heräsin meteliin kesken parhaiden unieni. Ylhäältä kantautui ihan älytöntä huutoa ja riitelyä, kuulosti siltä kuin eukko olisi kännipäissään haastanut riitaa – huusi niin että ääni särkyi.

Ilmeisesti joku naapureista puuttui asiaan jossain vaiheessa, kun rapustakin alkoi kuulua huutoa, ovien pauketta ja muuta "kivaa". Harkitsin poliisille soittamista, mutta arviolta kolmen vartin valvomisen (saattoi olla enemmänkin) jälkeen nukahdin uudestaan. Nyt väsyttää.

Minna innostui ostamaan vaihteeksi kalaa.. ja tulikin sitten kotiin kolmen lajin kanssa. Pala lohta, iso file siikaa ja toinen mokoma puna-ahventa. Lohi meni folionyyteissä uuniin, siika ja ahven paistettiin pannulla. Herkkua – mutta jälkeenpäin oli niin ähky, että liikkumaan pääsi vain kierimällä. Nyt (puolitoista tuntia myöhemmin) tuntuu jo paremmalta, mutta vieläkin haluaisin vain mennä petiin ja nukahtaa mahani viereen.

Aina välillä tulee niitä levottomia öitä, jolloin ei pysty nukkumaan, vaikka väsyttäisikin, ja vaikka vuorokausirytmi olisi suht normaali.. Sitten sitä vain valvoo räpeltäen jotain (yleensä hyödytöntä), nukkuu seuraavana aamuna liian pitkään ja vetää rytmin taas pieleen. Ja normaalirytmiin palaaminen on tietenkin vaikeampaa kuin siitä poikkeaminen.

Tämän yön kukkuminen johtuu kuitenkin siitä, että oli aika lailla luettavaa rästissä. En aio edes valvoa "kunnolla", vaan menen nukkumaan tämän postattuani ja Putsin ruokittuani.

Tänään oli pappan (eli siis isoisän selityksenä teille kummajaisille, jotka ette pappaa ja mammaa käsitä isovanhemmiksi) synttärit ja olimme sukuloimassa. Miira ei ollut mukana, vaan hoiteli velvollisuuksiaan museolla.

Keskipäivällä alkanut päänsärky on taas yltynyt ja tekisi mieli vain mennä nukkumaan. Sitä en kuitenkaan voi tehdä, koska tapani mukaan olen jättänyt asioita viimeiseen iltaan ja ne on hoidettava ensin. Sitä paitsi Mat ja Kylmä rinki menevät päällekkäin, joten ainakin yhteentoista on valvottava.

Aamulla näen rentoutusryhmäni kanssa suunnittelun merkeissä aivan järkyttävän aikaisin (8.30) ja sitten yhdentoista jälkeen odotankin neljä tuntia, että IT-sopimukset alkavat. Haluaisin tulla käymään kotona, mutta pelkään etten enää pääse kouluun takaisin. Toisaalta voi olla, että minun on pakko tulla kotiin käymään, koska en kuitenkaan halua hillua koululla yli kahdeksaa tuntia ja sitten lähteä sieltä suoraan töihin, jonne en kuitenkaan voi mennä ainakaan ennen kuutta. Onpas tämä nyt HAN-kalaa.

Aamupäivä on mennyt partiojuttujen parissa. Pitäisi vielä tarttua puhelimeen ja selvittää yksi juttu; inhottaa jo etukäteen, minä kun en ole mikään sujuva ja rohkea puhelimenkäyttäjä. On paljon helpompaa keskittyä muihin asioihin kuin siihen soittoon.

Minnan piirakka oli hyvää.. ja nyt mielet pois viisimielisyyksistä, on kyse kasvispiirakasta! Se oli semmoista herkkua, että voisi syödä useamminkin. Pisteitä kyllä ropisi, mutta elettiinhän sunnuntaita, "limbopäivää". Ei siis mitään stressiä.

Nyt lopettelen valkoviiniä (Pebble Park Chardonnay) ja leikin vähän Kirsin lähettämien kuvien kanssa. Ne pitäisi saada webbiin piakkoin. Ei, niin kiire kuvilla ei ole, että ne pitäisi tehdä valmiiksi yötä myöten. Minusta on vain kiva räpeltää kuvien kanssa, ja kun en aiemmin ehtinyt, niin käyn niiden kimppuun nyt.

Tänään sitten kävimme katsomassa Pirates of the Caribbean -pätkän. Eihän tuo hassumpi ollut, mutta minua ainakin häiritsi muutama yksityiskohta. Ensimmäiseksi Jack, joka oli kuin Andy McCoyn pikkuveli tai jotain (tämä häiritsi varsinkin elokuvan alkupuolella), ja toiseksi se, että sitä yhtä hemmetin riipusta taidettiin repiä milloin kenenkin kaulasta, ilmeisesti katkaisemalla ketju – miten se aina korjaantui siinä välillä? Ai mutta tämä olikin niitä aivot narikkaan -juttuja, joita ei pidä pohtia liikaa...

Iltapalaksi Minna värkkää jotain vegepiirakkaa, joka tosin sisältää katkarapuja, sulatejuustoa ja munamaitoa. Vaikuttaa lupaavalta :-)

Uusi leffayritys huomiselle. Nyt vapaalippu on sijoitettu valmiiksi lompakkoon ja varmaan pitäisi laittaa sinne myös varausnumero. En kyllä usko, että sunnuntaina 14.30 on hirveätä tunkua leffoihin, vaikka unohtaisimmekin sen kotiin (kännykkäänkään ei voi luottaa, kun senkin voi unohtaa).

Emme olleetkaan leffassa... unohdin vapaalipun kotiin. Noloa. Niin kuin Tanja sanoi, sitä se vanhuus teettää. Vapaalippu oli syy, miksi olimme edes menossa leffaan (se vanhenee ylihuomenna). Menimme sen sijaan Kellariin syömään ja nyt olemme ihan ähkyjä. Pointsit vain ropisevat siitä kermaperunoiden määrästä.

Jälkiruoaksi kävimme ostamassa Stokkalta raparperi-herukkakeittoa ja cashew- ja pistaasipähkinöitä. Sorruimme muuten taas uuteen valkkaripulloon. Mihin tämä laihdutuskuuri meidät oikein johtaa?!

Värjäsimme päämme. Värin piti olla Real Red ja kuvan mukaan tosi kirkas. No pöh, kovin ruskeanpunaista. Oma pohjavärimme tietenkin voi vaikuttaa jonkin verran, mutta epäilemme, että väri olisi ollut hieman vanhaa - sen verran halvalla sen kuitenkin ostimme. Huomenna pitää sitten vielä leikata hiuksia, tällaisella pehkolla tulee ahdistunut olo joka kerta peilin ohi mennessä.

Kohta lähdemme leffaan katsomaan Pirates of the Caribbeanin. Jussi oli nauttinut leffasta kovasti ja sanoi sen olevan Indy-tyyppinen, joten uskallamme vain sen perusteella kokeilla sitä. No kyllähän Mirakin sitä kehui, mutta ei teinityttöihin voi luottaa... ;-) varsinkaan jos leffassa on IHQ Orlando Bloom. Mira kyllä mulkaisisi nyt pahasti, jos olisi täällä, koska minähän se meidän perheen Orlando-friikki olen (mutta vain silloin kun Orlando on Legolas).

Lähdinkin sitten illalla pienelle reilun puolen tunnin pyörälenkille tähän lähimaastoon. Teki hyvää, mutta levottomuus jatkui heti, kun rauhoituin reissusta. Onneksi se nyt on jo kadonnut.

Piti katsoa kahden viikon takainen Pingu varmaan kolmatta kertaa uudestaan. Olen jäänyt koukkuun. Harmittaa vietävästi, kun unohdin viime viikolla ottaa Pingun nauhalle (se tulee sietämättömän aikaisin, klo 8.25!). Mutta nyt on ajastus laitettu, joten voin mennä hyvillä mielin nukkumaan :-)

Levoton olo. Tekisi mieli lähteä liikkeelle, mutta ei kuitenkaan huvittaisi lähteä sotkemaan. Kompromissina taidan vain istua koneen tai telkkarin ääressä ja toivoa, että levottomuus katoaisi.

Points-systeemin aloittamisen jälkeen olen juonut epätavallisen paljon viiniä. Viikon sisällä on nyt tuhottu Miiran kanssa puoliksi kolme valkoviiniä, ja se on enemmän kuin outoa.

Heräsin kunnolla vasta kun Minna lähti, joskus puoli kymmenen aikaan. Revin itseni ylös ja olen siitä lähtien enimmäkseen istunut koneen ääressä. Mailien ja muiden vakiojuttujen lisäksi olen tutkinut hakutuloksia ja niistä keräämääni listaa.

Alla näkyvästä aihepiiristä on tänne tullut hakuja enemmänkin.. en kyllä käsitä, miksi. Muita hakuja on sitten tasaisen sekalaisesti, painonpudotuksesta bändipaitoihin (kolme eri bändiä) ja rahkapiirakasta työpaikan etikettiin. "Aamu sumpilla" oli kyllä aika hauska.

• lappeenrannan tatuointi
  
• tatuointi ja lävistys
  
• tatuointien hintoja
  
• vaaka tatuointi
  
• tatuointien kuvia
  
• mun lävistys
  
• lävistys videot

Päivällinen: kebabrulla tuplalihalla. Nam! Annettiin itsellemme lupa kebabiin, koska siinä on tosi vähän ylimääräistä rasvaa sun muuta – ja koska me aina syömme rullakebabit puoliksi.

Kaikista herkuista huolimatta paino putoaa nyt tasaisen varmasti. Alkuun ei muutosta ollut ollenkaan, nyt on mennyt puolesta kilosta kiloon viikossa. Tavoitteeseen on kuitenkin vielä matkaa seitsemän ja puoli kiloa. En aio stressata enää, toimii tämä näinkin.

Mutta M&M-karkkeja ei tuliaisiksi pyydetty (ja vielä kielsin tuomasta, kun Musti olisi halunnut niitä ostaa)!

Heräsin, kun Musti soitti joskus puoli yhdentoista maissa ja kertoi Lindhin kuolleen.

Kohta liikkeelle: pitää käydä maksamassa se grafiikankurssi. Ja kun palaan, tiskit odottavat.

Jotain ihmeen levottomuutta ja kireyttä tänään, kaikista mukavista tapahtumista (kirje Piskiltä, tekstari eräältä toiselta, valkkaria Minnan ostamana) huolimatta. Ei hyvä. Ja ihan normaalin runsaasta syömisestä huolimatta aina vain nälkä. Höhpöh. Mäenala.

Näkymä rannalta ohjasi minut eilen mukavaan suuntaan - löysin Katri Mannisen blogin Kirjailijaelämää. "Julkkiksista" myös Rosa Meriläisen päiväkirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uusia blogeja on nyt ilmestynyt kuin sieniä sateella, enkä minä ainakaan kiinnitä niihin mitään huomiota ilman jonkinlaista suositusta. Helmiä jää ihan varmasti piiloon, mutta nykyisissäkin on jo tarpeeksi. Päivän pamaukseni on levinnyt ihan järjettömiin mittoihin.

On se nyt hitto, kun ei omasta äidistään saa selkoa! Viime kuussa, kun hän kutsui meidät rapujuhliin, emme päässeet, koska oli jotain muuta menoa. Tässä kuussa uusi yritys – ja taas kutsu on meille hankalaan aikaan. Musti suurin piirtein kerjää meitä tulemaan, enkä tajua, miksi. Muita kutsuttuja kun ovat kaksi serkkuani vaimoineen, ja yleensä on vaikuttanut lähinnä siltä, ettei Minnaa saa tuoda näytille (väärä sukupuoli!), ei ainakaan sukulaisille.

Kyllä visiitti voidaan järjestää, siitä vain tulee kiireinen ja hankala (kun samana viikonloppuna Tanja tulee käymään Turussa ja Minnan pikkusiskolla on synttärit). Yksin en halua mennä.

Illalla ensimmäinen grafiikantunti – oikeastaan kaksi ja vähän päälle. Ensimmäisellä kerralla ei paljon muuta ehditty kuin kuulla vetäjän lyhyt esitelmä metalligrafiikan eri menetelmistä, saada omat kuparilevyt ja aloittaa niiden työstäminen. Levyhän pitää leikata sopivankokoiseksi, viilata terävät reunat ja kulmat pois, ja lopuksi hioa ja puhdistaa se.

Oli ihan mukavaa taas olla työpajalla, viime kerrasta onkin melkein kymmenen vuotta. Vähän kyllä häiritsi seura: kahdeksan opiskelijatytön näköistä, pitkähiuksista naista, lähes kaikki toisilleen ennestään tuttuja (olleet aiemmilla kursseilla). Tunsin itseni yhtä erilaiseksi kuin staffi kissojen joukossa... No, kaipa tunne häviää kun pääsen kunnolla töihin käsiksi. Ja serkunpoikakin taitaa saada pyytämänsä "happotaulun".

Pitäisi ryhdistäytyä edes sen verran, että peseytyisi ja pukeutuisi.. ja sitten aloittaisi tiskaamisen. Astioita on taas kertynyt törkeä kasa, eikä syömisestä tule mitään, ennen kuin sitä on vähän pienennetty. Nälkä!

Tänään ei taida olla pelkoa siitä, että pointseja tulisi syödyksi liian vähän – Minna osti pussillisen juustosnackseja...

Aamulla kävin koululla pitkästymässä TITU-tunneilla. Tein tunnin varsinaisen tehtävän lisäksi yhden korvaavan tehtävän ja nyt minun ei enää tarvitse mennä tunneilla. Loppuraportti on kuitenkin tehtävä, mutta sen tekeminen ei paljon aikaa vie.

Miira nukkuu edelleen ja ajattelinkin mennä seuraksi. Tämän viiden tunnin mittaisen "hyppytunnin" jälkeen on kuitenkin mentävä kouluun vielä ja sitten sieltä töihin. Unta tarvitaan.

Fanisivu on saanut ensimmäiset (n. 10 kpl) googlettajansa. Kaikki haut vielä asiallisia ja aiheeseen liittyviä.

Museolla tänä iltana: tappelua tietokannan kanssa, edes paikalla olevista apuvoimista ei ollut apua. Piti vain tehdä koko homma alusta.. kun kunnon käsikirjaa ei ole. Dos-version käsikirja kyllä, ja ohuen ohut "tehokäyttäjän opas", joka ei tietenkään vastaa niihin kysymyksiin, joihin minä tietokantaa käyttäessäni törmään.

Myöhemmin illalla, kotona, se lampunkiinnitysoperaatio. Siis voi helvetti, mitä rääkkiä. Meitä on kaksi pätkää, yhdet keittiötikkaat, ja lamppu, jonka kiinnityssysteemi on liian lyhyt! Lopulta käytettiin hyväksemme kiinnityssysteemiin kuuluvia hyvin pitkiä ruuveja, pistettiin ylimääräinen pala katon ja sen systeemin väliin ja sitten lamppu paikoilleen. Sokeripalaan menevät johdotkin olivat hankalan lyhyitä, kuinkas muuten. Olin jo vähällä heittää koko lampun seinään..

Sitten kun meillä joskus on reilusti rahaa, niin vannon, etten osta yhtään lamppua mistään -tunkeleentanan Kodin Ykkösestä, vaan paikasta, joka myy laadukasta kamaa ja vielä hoitaa asennuksetkin – ettei tarvitse itse venyttää niskaansa ja repiä selkäänsä katonrajassa.

Valoa kansalle, joka pimeydessä tuijottaa töllöä ja yrittää lukea. Löysimme viimeinkin silmää miellyttävän ja kukkarolle sopivan olohuoneen kattolampun! Kun Miira kotiutuu museolta, laitamme sen paikoilleen ja toivottavasti se vielä silloinkin miellyttää.

Päivän huomio: Uusi Avensis on ruma.

Nukuin taas pitkään, koska tänään ei ole paljon tekemistä ennen iltaa. Anu tuli käymään vähän puolen päivän jälkeen ja istuu nyt keittiössä Minnan kanssa. Minä olen tapani mukaan epäsosiaalinen ja istun mieluummin koneen ääressä lueskelemassa blogeja, maileja, uutisia ja näköjään puhelinlaskukin pitää maksaa..

Jumituin TV:n ääreen sellaisen ohjelman, jota en koskaan katso – jo lajityyppi inhottaa. Ja olikin harvinaisen sadistista menoa, kun Selviytyjissä pantiin pahaa-aavistamattomat perheenjäsenet syömään iljetyksiä. Tai no, ehkeivät ne olisi iljetyksiä, jos ne ensin kunnolla laittaisi ruoaksi: poistaisi kuoret, keittäisi tai paistaisi, maustaisi ja tarjoaisi jonkin kastikkeen kanssa. Sadismia kumminkin. Hyi hitto.

Palailen lukemaan Bukowskia ja odottelemaan NYPD Bluen alkamista. Ja tuli lisää hyviä syitä poistua koneelta: Minna tuli juuri keittiöstä mukanaan valkoviinilasilliset :-) Se oli siis ihan oikea ääni, joka keittiöstä hetki sitten kuului...

Käytiin iltapäivällä Minnan vanhempien luona, saatiin hyvää ruokaa ja oleiltiin, lueskellen lehtiä ja katsellen TV:tä. Isäntä nukkui melkein koko vierailumme ajan.

Kipeä selkä vähentää kauniista ja rauhallisesta sunnuntaista nauttimista. Hemmetti.

Torstaina oli 12 vuotta yhdestä elämäni huippukohdasta ja tänään 9 vuotta toisesta samanlaisesta. Mihin se aika on mennyt? Mitä olen saanut aikaan näiden vuosien aikana? Silloin olin pikkutyttö innoissani Roxettesta. Se pikkutyttö on kasvanut hieman isommaksi (in more ways than one) eikä oikeastaan enää ole samaa mieltä tyttöydestään. Silti elämässäni on edelleen suuressa osassa Roxette ja Tanja, jotka 9-12 vuotta sitten olivat ne tärkeimmät. Nyt odotan innoissani Perin keikkaa Tavastialla – saisikohan Tanjan suostuteltua paikalle? Helsinki kun olisi yhtä kaukana meille molemmille.

Blogger on ollut melkein koko päivän nurin :-/ Vahvistaa vain haluamme siirtyä pois. Varmuudella muutto tapahtuu ensi kuun alussa, mutta ehkä jo aikaisemmin, jos saamme kaiken ajateltua valmiiksi.

Olen koko illan jutellut Tanjan kanssa chatissa. Kivaa! ICQ:n chattia emme jostain syystä saaneet toimimaan, mutta ehkä sekin vielä selviää. Viimeistään silloin, kun itse menen Lappeenrantaan ja Miira operoi ICQ:tani täältä päästä.

Päivän iloisiin asioihin kuuluu myös autolla ajo. Pienen ajan sisällä tämä oli toinen kerta, kun isäni antoi minun ajaa. Ehkä minä vielä joskus saan sen kärryn omaankin käyttööni. Ajotaito on kyllä uskomaton asia. Sen kun on kerran oppinut, niin se pysyy. Kun olen ratissa, niin tuntuu, ettei minulla olisikaan ollut vuoden taukoa ja 5-6 ajokertaa viimeisen kolmen vuoden aikana.

Oli kiva päivä, mutta jotenkin kumman väsyttävä – keskustasta tultuamme nukahdimme varmaan pariksi tunniksi. Minä nousin ylös kymmenen maissa, Minna nukkuu edelleen. Nukkukoon aamuun asti, jos noin väsyttää :-)

Niin, tämä päivä... Tapasin iltapäivällä Evan ja pääsin kiertämään observatoriota turistina. En ollut ainoa; samaan aikaan paikkoja kiersi lauma (uusia?) opiskelijoita. Vaikken kaukoputkista ja muista instrumenteista mitään ymmärräkään, niitä on aina mukava katsella ja tutkia. Sokkeloinen kirjasto on levinnyt näköjään pitkin rakennusta, ja vanhoja kirjoja näytti olevan kaikkialla. Paikka paikoin tuli vähän semmoinen olo kuin olisi ollut jossain ihan muualla kuin keskellä Helsinkiä – vaikka Hogwartsissa.

Turkuun kolmen bussilla, puoli kuuden maissa perillä ja sitten Minnan kanssa syömään. Tavattiin Henkkakin ohimennen – tuli vastaan kadulla. Ruoansulatusjuomat Hunter'sissa ja sitten lopulta kotiin. Ja tässä olen, mailit, blogit ja uutiset luettuna, ja vielä pitäisi jaksaa katsoa videolta pari juttua pois (että on taas, mihin nauhoittaa lisää). Huomenna tulisi telkasta kauhuklassikko Frankenstein (kakkosella, 23.50).

Joojoo, taas koneen ääressä kun pitäisi nukkua. Mutku pitää ihan vähän vaan tehdä juttuja vielä...

Illan konsertti oli tosi hyvä, niin "lämmittelijät" (Salorantala soi! eli Iiro Rantalan ja Heikki Salon yhteinen bändiprojekti) kuin pääesiintyjäkin, Eija Ahvo. Ja konsertin jälkeen, vähän aikaa takaovella odotettuamme pääsimme vaihtamaan Eijan kanssa pari sanaa.

Alkuillasta kävin Piskin kanssa Juttutuvassa syömässä ja konsertin jälkeen, joskus yhdentoista maissa, Parnell'sissa yhdellä siiderillä. Kivaa oli, mutta nyt väsyttää aika armottomasti. Menen siis nukkumaan ja koitan saada itseni viimeistään kymmeneltä ylös.

Upciderin uusin "siideri" Ice Tea on ..mielenkiintoisen makuinen. En oikein vielä osaa sanoa, onko tämä hyvää vai vain outoa. Joka tapauksessa juotavaa. Novellen uusi Grape Guava sen sijaan oli hyvää.

Vieraskirjan huolestuneelle tiedoksi, ettemme ota näitä Pointseja mitenkään tiukkapipoisesti ja olemme kyllä tutkineet Kutrin sivuja. Tällä hetkellä pisterajat tuntuvat ainakin minusta ihan hyviltä, mutta minä annankin itseni "repsahtaa" silloin tällöin Kutrin määrittelemien pisteiden mukaan... Kutrin mukaan pisteitä saa syödä huomattavasti enemmän kuin Painonvartijoiden mukaan ja silti laihtuu saman verran. Se on hyvä se.

No niin, fanisivu on sitten julkaisuvalmis. Jos tuuri käy, niin ainakin toinen sivun kohteista saa tiedon sivun osoitteesta tänä iltana.

Viitisentoista minuuttia, niin minun pitäisi olla lähtökuopissa. Minna teki eilen mustikka-sokerikakkua, jota saan ottaa matkaevääksi. Tuleekin hieno reissu: hyvää luettavaa ja herkkuja – ja perillä hyvää seuraa ja mukavaa musiikkia.

Kävin katsomassa Identityn sillä aikaa, kun Minnalla oli jonkinlainen "Girls' night in". Samalla palautin pari levyä musiikkikirjastoon ja lainasin varaamani Tipping the Velvetin (kirja). Tekisi mieli lukea sitä koko yö, mutta järki sanoo, ettei päivästä tule mitään, jollen kohta mene nukkumaan.

Siispä menen.

Merteniltä löytyi tällainen, ja pitihän minunkin heti alkaa etsiä muistojen ja sivujen kätköistä sopivia nimiä... tosin, jos sitaatteja voisi käyttää, vastauksista tulisi paljon parempia.

1. Are you male or female?
Illan kaunein nainen

2. Describe yourself:
Puunukke

3. How do some people feel about you?
Sairas ja syntinen

4. How do you feel about yourself:
Sydän vanhanaikainen

5. Describe your boy/girlfriend:
Pikku Minna

6. Where would you rather be?
Kaduilla Kallion

7. Describe what you want to be:
Tarjoilija

8. Describe how you live:
Kuilun reunalla

9. Describe how you love:
Katso tähtiä

10. Share a few words of wisdom:
Yö tekee meistä varkaat

Hemmetti, ettei vaimo voi koulupäivinään pysyä koulussa! Tänäänkin tuli kesken päivän käymään kotona ja aiheutti paineita.. ja sitten vielä vaahtosi toisista naisista (koulussa on pari opettajaa, niin daikkeja että Minnan gaydar oli tulla hulluksi). Hmph.

No, siivous jatkuu, kun olen taas yksin ja saanut rauhassa lukea päivän blogit, mailit ja muut.

Valvoin taas ihan liikaa ja värkkäsin fanisivua. Nyt alkaa väsyttää, eikä sivulle oikein voi enää tehdä mitään ennen kuin Piski sanoo painavan sanansa.

Tämä näyttää hyvältä uutiselta. Perheensisäisen adoption lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa lähipiirin adoptiota, jos vaikka lapsen omat vanhemmat ovat kuolleet...

Joku pöpö (?) veti mahan sekaisin niihin aikoihin kun Minna tuli kotiin, enkä ole vieläkään, nälästä huolimatta, syönyt muuta kuin pari palaa leipää. Kamala olo. Pitäisi kuitenkin siivota.. eikä nappaa yhtään.

Autiosaaren levyjä minulle, siinä järjestyksessä kuin mieleen tulivat:

• Beethoven: 7.sinfonia
  
• Sir Elwoodin hiljaiset värit: Puunukke (Puoli viisi aamulla kävisi muuten, mutta skippaan siitä aina kaksi biisiä, Puunukesta en yhtään)
  
• Enya: The Memory of Trees
  
• J.S.Bach: Das wohltemperierte Klavier tai joku muu mukava kokoelma (ei oratorioita, isoja orkesteriteoksia tai messuja)
  
• CMX: Rautakantele
  
• Richard Strauss: Vier Letzte Lieder
  
• Eva Dahlgren ja Esa-Pekka Salonen: Jag vill se min älskade komma från det vilda
  
• U2: The Joshua Tree tai Achtung Baby, kumpi nyt ensimmäiseksi käteen osuu

Aamupäivä meni ihan huomaamatta työpaikkailmoituksia, maileja ja blogeja lukiessa. Pari uutta sivukokeiluakin tuli tehdyksi. Nyt Minna on jo matkalla kotiin (neljän tunnin paussi/hyppytunti!) ja minun pitäisi pyykätä ja siivota. Örk.

Fanisivu täydentyi taas eilen, se saataneen valmiiksi parin päivän sisällä. Mitähän sivun aiheet/kohteet sanovat, kun näkevät valmiin tuotoksen?

Museolla taas yksi ulostulo, tällä(kin) kertaa ihan normaalin keskustelun puitteissa. Juttelimme töistä ja yhdessä asumisesta kun toinen on työtön ja toinen opiskelija, ja Jaana sitten kysyi puolisoni nimeä – aiemmin oli jo käynyt ilmi että olemme naimisissa. Minnan mainittuani keskustelu jatkui ihan normaalisti; hänen mielestään oli rohkea veto rekisteröidä parisuhde kun se kuitenkin tietää lisää paperisotaa tässä tilanteessa.

Miiran ollessa museolla saan rauhassa luukuttaa Naikkareita. Syksyn tullessa pitää totuttautua aivan uuteen aikatauluun. Tutut kesäohjelmat jättävät hyvästejä ja syysohjelmiston vanhat tutut ja uudet kokelaat kolkuttelevat Telkun ovia. Tänään saamme illalla kaivaa drinking gamen ohjeet jostain, kun katsomme parhaillaan tulevan Matin (Tinan keittiössä) nauhalta. Ensi viikolla Mat alkaa uusin jaksoin myös SVT:n puolella, joten maanantait ovatkin taas täynnä Tinaa.

Taitaa olla taas pakko tehdä listaus ohjelmista, olen muuten ensimmäiset viikot ihan pihalla, mitä ohjelmistooni kuuluu ja milloin niitä ohjelmia oikein tulee. Valitettavasti taas osa ohjelmista menee päällekkäin, esimerkiksi maanantaisin Oz (Kylmä rinki) ja Mat.

Oi mitä kehuja :-) Kiitos, Daddalie... ja tiedoksesi: lintukotomainen tunnelma säilyy, kun ei valita aina silloin, kun valituttaa. Muuten jompikumpi meistä vinkuisi täällä joka päivä jostain pikkujutusta, mitä toinen teki tai ei tehnyt. Minun mielestäni Minna on kontrollifriikki ja pirttihirmu, Minnan mielestä minä olen aloitekyvytön laiskuri.

Tänään olen kuitenkin ollut kiltti ja ahkera: vein työhakemuksen postiin, työttömyysilmoituslaput Kelaan ja nyt pesen pyykkiä. Ja illalla menen museolle tappelemaan tietokannan kanssa.

CSS:n ja värien kanssa oli niin kiva leikkiä, että olen lopulta saanut aikaan peräti kuusi erilaista sivupohjaa. Kaikissa sama perusmalli, olen vain muutellut taustakuvia, värejä ja tekstejä. Ruutukaappaukset ovat nähtävissä täällä. Nyt kun noille vielä olisi jotain käyttöä.. pidän erityisesti ruskeasävyisestä (numero 4) ja Minnalle tehdystä pilvipohjasta (numero 5), ja niitä olisi kiva hyödyntääkin jossain.

Sivuilla käytetyistä kuvista neljä on "vapaata riistaa", yksi on käsitelty niin, ettei se enää ole muiden kuin minun omaisuuttani, ja yhden käytöstä (jos sitä joskus aion käyttää) pitää kysyä kuvaajalta :-)

Nyt Minna hoputtaa pois koneelta, pitää mennä nukkumaan.